20v.

SUURELLE YLEISÖLLE TARKOITETUISSA kaupungin- ja kunnankirjastoissa oli ennen hämäävää todeta, millainen tarjonnan kirjavuus vallitsi osastossa uskonto ja filosofia. Joskus psykologiakin oli mukana samassa keitoksessa. Hyllyissä oli tarjolla kunnollisia tietokirjoja ja alan perusteoksia, jotka kriittinen arviointi olisi kelpuuttanut vaikka yliopistollisiksi oppikirjoiksi. Mutta niiden rinnalla samassa osastossa oli kirjava joukko teoksia, jotka tuntuivat olevan väärässä paikassa. Ne liikkuivat jossakin uskonnon, filosofian ja psykologian tuolla puolen.

Nykyään kirjastot ovat ottaneet käyttöön uuden luokitustermin: rajatieto. Tällainen luokitus on sikäli paikallaan, että nyt uskonnon, filosofian ja psykologian hyllyköt ovat siistiytyneet ja todella sisältävät näiden otsikoiden alle kuuluvaa kirjallisuutta myös yliopistollisten oppiaineiden edustajien kriittisin silmälasein katsottuna.

DOSENTTI KARI ENQVIST arveli taannoin Skeptikkolehden haastattelussa (1/99), että tiede lopulta voittaa mystiikan. Vielä skeptikoilla ei kuitenkaan liene syytä ”heittää pyyhettä kehään” – jos tällainen nyrkkeilytermi sallitaan – vaikka tuleva vuosituhannen vaihde ei olekaan synnyttänyt sellaista maailmanlopun joukkohysteriaa kuin vielä muutama vuosi sitten ounasteltiin.

Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Harri Heino totesi hänen viimeiseksi jääneessä haastattelussaan Helsingin Sanomien joulukuun kuukausiliitteessä, ettei nykyihmistä järin kiinnosta sellaiset maailmaa mullistavat tapahtumat kuin maailmanloppu. ”Uskonto on yksilöllistynyt niin kuin kaikki muukin. Enää ei ajatella kollektiivista vaan henkilökohtaista maailmanloppua. Omaa tai läheisten kuolemaa”, hän sanoi.

Toivoa sopii, että tämä olisi myös merkki siitä, että ihmiset olisivat ”järkeistyneet” ja rohkaistuneet itse ajattelemaan asioita kuten Skepsiksen uusi iskulausekin ”sapere aude” kehottaa. Epäilen kuitenkin, että tämä on vain toiveajattelua.

VÄITTEILLE VALKOSIPULIN lääkinnällisistä ominaisuuksista ei uusien tutkimusten mukaan ole juurikaan katetta. Hyvin kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa aiemmat lupaavat tulokset valkosipulin tehosta sydän- ja verisuonitautien hoidossa ovat haihtuneet taivaan tuuliin.

Positiivisia tuloksia julkaisseissa kardiovaskulaaritutkimuksissa on todettu runsaasti erilaisia metodologisia puutteita alkaen potilaiden valinnasta ja jaosta tutkimusja kontrolliryhmiin. Verenpaineen tai kolesterolin lähtötasoja eikä mittausmenetelmää ole seurattu eikä standardoitu. Sekoittavia tekijöitä, kuten samanaikaisia ravinnon ja painon muutoksia, tai plasebovaikutusta yleensä, ei ole otettu huomioon.

Usein vielä tulosten analysoinnin tilastollinen käsittely jättää toivomisen varaa. Elämäntapamuutokset, kuten ravinnon koostumuksen muuttaminen terveellisemmäksi, painon pudotus ja fyysisen aktiivisuuden lisäys alentavat verenpainearvoja. Ruokavalion energiamäärän ja rasvakoostumuksen muutos vaikuttaa suoraan kolesterolipitoisuuksiin. Kun näitä tekijöitä ei ole otettu huomioon, on päädytty vääriin johtopäätöksiin.

LUONNONTIEDE AUTTAA MEITÄ siis ymmärtämään lumevaikutuksen laajan kirjon. Esimerkiksi meditoinnilla saavutettavat ”terveysvaikutukset” voidaan selittää lume vaikutuksella. Ei ole kuitenkaan ilman muuta perusteltua sanoa, että menetelmä on suositeltavaa, ”jos sillä saadaan tuloksia”. Ei ole myöskään eettisesti oikein pettää potilasta käyttämällä lumevaikutusta ja laskuttaa häntä hänen itsensä erittämästä endorfiinistä. Vaikka lumehoidolla saadaan joskus aikaan jopa 90 prosenttia varsinaisen lääketieteellisen hoidon vaikutuksesta, perinteisen lääketieteen näkökulmasta hoitoa voidaan silti pitää toisarvoisena.

Lääkäreiden ei tule kuitenkaan väheksyä sairaustiloja, joissa lumevaikutuksen merkitys on tunnetusti suuri, sillä juuri nämä potilaat siirtyvät helposti vaihtoehtohoitoihin, mikäli heitä ei kuunnella. Esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavan vointi voi helpottua vaihtoehtohoidolla, mutta itse tauti jää hoitamatta.

VUOSITUHANNEN VAIHTEESEEN on enää aikaa muutama päivä, mutta Nostradamuksen pahaenteiset ennustukset eivät ole vieläkään toteutuneet. Skeptikko pitää tätä tietenkin lopullisena todisteena Nostradamuksen huuhaa-luonteesta, mutta myös muunlaisia teorioita on kuulunut.

Eräästä alan julkaisusta luin, että maailmanloppu ei ole tullut, koska ihmiset ovat suurin joukoin harrastaneet ”valon meditaatiota”, millä ilmeisesti on saatu ratkaisevasti muutettua maailmanhistorian suuntaa. Eli vaikka Nostradamus oli oikeassa, pelastivat meditoijat maailman. Tämä on tietenkin aika mainio selitys, koska näin sekä Nostradamus että meditoijat saavat osansa kunniasta.

Raija Sollamo

Marketta Ollikainen

Sari Ekholm

Pekka Reinikainen

Jukka Häkkinen

lainaukset Lehdestä Skeptikko 4/1999. skeptikot Verkossa: Skepsis.fi/lehti