Empatia tuhoaa oikeudenmukaisuuden

ARVOSTETUSSA ”American Political Science Reviewessä” julkaistiin äskettäin kiinnostava tutkimus empatiasta. Opiskelijoilla tehdystä tutkimuksesta selvisi, että mitä empaattisempi ihminen oli, sitä enemmän hän suosi omiaan, mutta vastaavasti sitä vihamielisemmin hän suhtautui vastustajiinsa. Vähemmän empaattiset ihmiset olivat tasapuolisempia ja sietivät paremmin itsensä kanssa poliittisesti eri mieltä olevia.

Kävi myös ilmi, että empaattiset ihmiset olivat halukkaampia vaientamaan vastakkaista poliittista näkemystä edustavat puhujat. Empaattiset ihmiset olivat myös vahingoniloisempia silloin, kun saivat kuulla, että eri poliittista kantaa edustava ihminen oli loukkaantunut mielenosoituksissa.

Äkkiseltään tulos on yllättävä, mutta tarkemmin ajatellen ymmärrettävä. Empatia on voimakas tunne ja siitä seuraava toiminta voimakkaasti tunteen ohjaamaa. Tunteen ohjaama toiminta taas on vailla järkeä.

Helsingin Sanomissa oli maalikuussa juttu israelilaisesta miehestä, joka esiintyi useille naisystävilleen rikkaana liikemiehenä ja onnistui huijaamaan heiltä satojatuhansia euroja. Sellainen on mahdollista ainoastaan rakastumisen aiheuttaman sekavuuden takia.

Sama pätee muihinkin tunteisiin. Mustasukkaisuuden, vihan tai kateuden riivaama ihminen sortuu mielipuolisiin tekoihin. Puhutaan jopa intohimomurhista. Empatia ei ole poikkeus.

Selvin haitta liiallisesta empatiasta on oikeudenmukaisuudelle. Sen osoittaa oikeuslaitos. Tuomioistuimissa pyritään mahdollisimman oikeudenmukaisiin, ei mahdollisimman myötätuntoisiin ratkaisuihin.

Kuvitellaan tilanne, jossa amerikkalainen miljardööri omistaa satoja asuntoja Helsingissä. Yhdessä niistä asuu vanhustenhoitajana työskentelevä, yksinhuoltaja Riitta neljän lapsensa kanssa. Eräänä päivänä Riitta lomautetaan. Samaan aikaan hänen lapsensa sairastuu vakavasti. Jatkuvat lääkärikäynnit, kalliit lääkkeet ja ulkopuolinen hoitoapu muille lapsille yhdessä työttömyyden kanssa sysäävät Riitan kierteeseen, jossa hän ei kykene maksamaan vuokraansa. Lopulta asia etenee oikeuteen.

Vaikka ymmärrämme Riitan hädänalaisen tilanteen, ei oikeudesta löydy myötätuntoa. Olisi ehkä empaattista, mutta ei olisi oikeudenmukaista vapauttaa Riittaa velvoitteistaan miljardööri-vuokranantajaa kohtaan. Tuomiot annetaan riippumatta siitä, miltä lakimiehistä tai tuomarista henkilökohtaisesti tuntuu.

Empatian epäoikeudenmukaisia seurauksia on helppo kuvitella lisää. Myötätunnosta huumaantunut ihminen saattaisi esimerkiksi antaa työpaikan hakijalle, jolla menee huonosti, vaikka tämä ei olisi likimainkaan pätevin. Se syrjii muita, mutta empaatikko ei siitä välitä.

Samaan ilmiöön perustuu uhriutumisen voima. Kun joku onnistuu vakuuttamaan muut siitä, että on kaltoin kohdeltu uhri, saa empaatikoilta osakseen erityiskohtelua muiden kustannuksella.

Tämä oikeudenmukaisuuden kanssa vastakkainen mielen mekanismi on myös nyt julkaistun tutkimuksen selitys. Oikeus on yhdenvertainen kaikille. Empaatikko sen sijaan kohottaa myötätuntonsa kohteen aina erityisasemaan ja päätyy siksi epäoikeudenmukaisiin tekoihin.