Heikki Kujanpää

”Jaoimme messuvieraille homeopaattista kossua krapulaan.”

OLEN VUONNA 1957 Heidekenin synnytyssairaalassa syntynyt paljasjalkainen turkulainen, eläkkeellä oleva autoilija. Olen Ympäristötieteellisen seuran varapuheenjohtaja ja perustajajäsen.

Kirjoitin ylioppilaaksi Turun Normaalilyseon oppilaana. Koulun nimi muuttui opiskeluni aikana Turun Normaalikouluksi. Turun yliopistossa opiskelin neljä ja puoli vuotta ympäristötieteitä.

Työpaikoistani mainittakoon Osuuskaupan rautakaupan myyjä silloin, kun Speden rautakauppavitsejä tuli televisiosta – siis kouluaikana kesä- ja joululomilla.

Olen harrastanut minigolfia ja pyöräilyä. Kansainvälisen moottorilentolupakirjan hankin 17-vuotiaana, viisikymppisenä sain vielä kohtauksen ja suoritin laskuvarjohyppykurssin.

EPÄMÄÄRÄINEN VALOILMIÖ

KOKO IKÄNI olen asunut ”tälpual jokkee”. Kun synnyin, asuimme Martinmäessä. Minulla on kaksi veljeä, ”viis ja pual” vuotta vanhempi ja ”viis ja pual” vuotta nuorempi, nyt jo edesmennyt. Lapsuusperheeni oli uskonnoton työläisperhe.

Kansakoulussa piti uskoa, mitä opettaja opetti, myös Jumalaan. Oppikoulussa jätin uskonnon väliin heti, kun se tuli mahdolliseksi kuudennella luokalla. Uskonnontunnit olivatkin sitten vapaatunteja! Nyt aikuisenakaan perheeni ei ole uskonnollinen. Jokainen tulkoon omassa uskonnossaan autuaaksi, kunhan ei tule minulle sanomaan, mihin täytyy uskoa.

Kaksi-kolmetoistavuotiaana näin serkuni kanssa epämääräisen valoilmiön talvisella taivaalla, mutta kyseessä oli todennäköisesti jokin Neuvostoliiton luotain.

JAMES RANDIN TORKUT

MINULLA ON historiaa kuluttajaliikkeissä. Olen ollut Turun kuluttajayhdistyksen puheenjohtaja ja Suomen kuluttajaliiton hallituksen jäsen. Tunnen hyvin Skepsis ry:n perustajajäsen Matti Jokisen. Kun hän aikanaan kertoi tästä uudesta yhdistyksestä, totesin sen sopivan hyvin yhteen kuluttajien asioiden ajamisen kanssa. Siispä liityin yhdistykseen. Jäsennumeroni on 404.

Skepsiksessä olen ollut tilintarkastajana. Turun aluevastaavana olen edelleen. Jossain vaiheessa digitoin vanhoja Skeptikko-lehtiä luettavaksi skepsis.fi-sivustolle. Turun kirjamessuilla olen päivystänyt Skepsiksen osastolla edesmenneiden kunniapuheenjohtaja Ilpo V.

Salmen ja kunniajäsen Veikko Näntön kanssa. Jaoimme kävijöille mm. homeopaattista kossua krapulaan.

Skepsiksen toimintaa olen käynyt esittelemässä myös Prometheus-leireillä. Radio-ohjelmissa olen vieraillut useamman kerran niin suorissa kuin nauhoitetuissakin lähetyksissä ja antanut haastatteluita Turun Sanomiin.

Skepsiksen ajoista on jäänyt kaikenlaisia muistoja. Hauskoja reissuja on tehty niin Suomessa kuin Virossakin. Kerran 1990-luvun alussa James Randi otti pari tunnin päiväunet takkahuoneeni sohvalla Turussa. Hän tarvitsi tauon matkustamisen, Turun linnassa annettujen haastattelujen ja Turun yliopiston täydessä juhlasalissa pitämänsä esityksen välillä.

NUORISOMATERIAALIA TARVITAAN

TODELLA PITKÄÄN olen ehdottanut, että Skepsis hankkisi uutta materiaalia nuorisolle kohdistettavaksi. Sellaista ei valitettavasti ole saatu aikaan. Turun paikallisyhdistyksen toiminta on ikävä kyllä nykyään näivettynyt. Aiemmin järjestin lähes säännöllisiä paikalliskokouksia, joissa vieraili mielenkiintoisia alustajia. Toimintaa voisi varmaankin yrittää vielä käynnistää uudelleen, jos sopivaa apua löytyisi.

Toinen asia, mihin Skepsiksen pitäisi puuttua, on uskomuslääkintä ja puoskarointi. Puoskarilaki tarvitaan! Myös netissä julkaistavat väärät ”uutiset” huolestuttavat. Ne voivat aiheuttaa haittaa terveydelle ja jopa kuolemia. Netin lukemiseen tarvitaan koulutusta: miten erottaa aito tieto väärästä.

ELÄMÄN TARKOITUS?

ELÄMÄÄNI MUUTTANUT KOKEMUS? Lasteni syntymät. Minulla on kaksi tytärtä, 24- ja 26-vuotiaat. Ihminen, joka on tehnyt minuun vaikutuksen? Adolf Ehrnrooth. Tapasin hänet kerran eräässä maanpuolustustilaisuudessa ja juhlissa sen jälkeen. Tärkein lukemani kirja? Richard Feynmanin ”Mitä siitä, mitä muut ajattelevat?” Aivan liikaa tuhlaamme aikaa kaikenlaisiin tapaamisiin ja kokouksiin sen sijaan, että todella tekisimme jotain.

Mitä odotan tulevaisuudelta? Kunhan ei tarvitsisi omia lapsiaan haudata. Millainen olisi täydellinen maailma? Vuoropuhelua, joustavuutta suuntaan ja toiseen, toisten huomioonottamista. Kultainen sääntö: tee toiselle samaa kuin mitä haluaisit itsellesikin tehtävän.

Mikä on elämän tarkoitus? 42.