Luontaistuotteita ja ravintolisiä markkinoidaan yhä harjaanjohtavasti

”Tuote suojaa pienten verisuonten terveyttä hapettumisstressiltä

vapaita radikaaleja vastaan.”

KEVÄÄLLÄ 2020 Suomen yhteiskunta eli koronaviruksesta johtuen poikkeusoloissa. Sen vuoksi aluehallintovirastot halusivat selvittää, esiintyykö maassamme pyrkimystä väärinkäyttää ihmisten huolta ja hätää omasta terveydestään. Valtakunnallisen selvityksen kohteena oli luontaistuotteita ja ravintolisiä myyvät erikoisliikkeet – niin ketjuihin kuuluvat kuin itsenäisetkin yritykset.

Aluehallintovirastot selvittivät luontaistuotteiden ja ravintolisien hintamarkkinointia huhti-toukokuussa 2020. Selvitystyössä tarkasteltiin alan yritysten verkkosivuja ja printtimainontaa. Yhteistyössä Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanssa päädyttiin lisäksi tekemään laajempi selvitystyö, jossa tarkasteltiin myös mm. sitä, esiintyykö alalla harhaanjohtavaa markkinointia mahdollisten terveysväittämien muodossa.

Selvitystyöstä kiinnostuivat myös Ruokavirasto ja aluehallintovirastojen ympäristöterveydenhuolto. Ruokavirasto sekä Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ympäristöterveydenhuollon yksikkö arvioivat, minkälaisia mahdollisia terveysväittämiä tiedonkeruun aikana havaittiin. Terveysväittämiksi katsottiin esimerkiksi väitteet, joissa tuotteella kerrottiin olevan ehkäisevä, hoitava tai parantava vaikutus tai että elintarvike tai sen sisältämä ainesosa vaikuttaa ihmisen terveyteen tai elimistön toimintaan.

LÄÄKKEELLISIÄ VÄITTEITÄ JA KULUTTAJIEN PELOTTELUA

OSA LUONTAISTUOTTEITA MYYVISTÄ LIIKKEISTÄ kuuluu ketjuihin ja osa on itsenäisiä yrityksiä. Selvityksessä oli mukana yhteensä 246 yritystä, joista 152 yritystä tai myymälää kuuluu johonkin ketjuun.

Suomessa toimii neljä luontaistuotealan erikoiskauppaketjua. Nämä ovat AITO hyvän olon kauppa, Life, Ruohonjuuri ja TerveysTieto. AITO hyvän olon kauppa -ketjun muodostaa yhteisen verkkokaupan lisäksi 53 yritystä. Life-ketjuun kuuluu 76 myymälää verkkokaupan lisäksi. Ruohonjuuri-ketjuun kuuluu 16 myymälää verkkokaupan lisäksi ja TerveysTieto-ketjuun 8 yritystä.

Itsenäisiä eli ketjuihin kuulumattomia yrityksiä tarkastettiin 90. Mukana oli kuusi ulkomaille rekisteröityä yritystä ja lisäksi yksi yritys, jonka rekisteröitymismaata ei saatu selville. Näillä ulkomaille rekisteröityneillä yrityksillä oli suomenkieliset verkkosivut.

Ketjujen ja yritysten verkkosivuilla oli tuhansia tuotteita. Aluehallintovirastojen rajallisten resurssien vuoksi tuotteita otettiin tarkasteluun ei-tilastollisella otannalla. Tuotteiden markkinointitietoja tarkistettiin lähinnä yrityksiltä, jotka olivat keskittyneet lisäravinteiden ja ravintolisien myyntiin. Yksittäisen yrityksen osalta valittiin muutamia satunnaisia tuotteita tarkempaan tarkasteluun.

Tarkastettavien tuotteiden määrää tai tuoteryhmäjaottelua ei määritelty selvitystyön ohjeistuksessa. Tästä syystä ei voida varmuudella osoittaa, missä määrin yritykset mahdollisesti esittävät harhaanjohtavaa mainontaa terveysväittämien osalta tai kuinka paljon sitä mahdollisesti esiintyy. Ruokavirastolta saatujen kommenttien perusteella tästä suppeasta materiaalista löytyi kuitenkin useita sellaisia terveysväittämiä, joiden voidaan katsoa olevan selkeästi elintarvikelainsäädännön vastaista markkinointia, kuten esimerkiksi lääkkeellisiä väitteitä, kuluttajien pelottelua ja hyväksymättömiä terveysväitteitä.

Esimerkiksi TerveysTiedon verkkosivuilta löytyi mahdollisia terveysväittämiä. Tuotteen kerrottiin sisältävän ”fosfatidylseriiniä, jolla voi korvata elimistön oman fosfatidylseriinin vähenemistä” tai tuotteen kerrottiin ”ehkäisevän suonenvetoja ja rauhoittavan hermoja, edistävän rasva-aineenvaihduntaa, tasapainottavan maksan normaalia toimintaa”. Tällaisten väittämien kohdalla Ruokavirasto katsoi, että annettujen tietojen perusteella ei voida varmistaa markkinoinnin lainsäädännön mukaisuutta tai sitä, ovatko käytetyt terveysväitteet kyseiselle tuotteelle hyväksyttyjä ilman, että tuotteita tarkastellaan lähemmin.

VAIKUTUSVÄITTÄMIÄ

MYÖS ITSENÄISTEN TOIMIJOIDEN verkkosivuilta poimittiin selvityksessä tuotteista useita sellaisia väittämiä, joita keskivertokuluttaja saattaisi ymmärtää terveysväittämiksi. Tuotteiden kerrottiin mm. ”auttavan kolesterolin säätelyyn; suojaavan pienten verisuonten terveyttä hapettumisstressiltä vapaita radikaaleja vastaan; alentavan veren kolesterolipitoisuutta”. Usein tuotteiden kohdalla viitattiin joko erikseen nimettyihin tutkimuksiin tai kerrottiin, että tuotteita on tutkittu.

Myös mahdollisia vaikutusväittämiä poimittiin itsenäisten toimijoiden verkkosivuilta. Keskivertokuluttajan näkökulmasta harhaanjohtavia vaikutusväittämiä saattaisivat olla mm. ilmaisut ”tuote edistää lihasmassa kasvua ja kasvuhormonin eritys voimistuu; tuote lisää ihon kosteutta sisältäpäin ja vahvistaa ihon rakennetta; tuote tukee muistia sekä tasapainottaa unenlaatua”.

Ruokaviraston tutustuttua mahdollisiin terveysväittämiin löytyi niistä useita sellaisia ilmauksia, joiden voi katsoa olevan selkeästi elintarvikelainsäädännön vastaista markkinointia. Tällaisia ilmauksia olivat muun muassa ”tuotteeseen yhdistetyt vahvat ja tutkitut maitohappobakteerit täydentävät sekä elimistömme omia suolistobakteereja että rajoittavat osaltaan pahojen bakteerien kasvutilaa; kliininen ravintovalmiste ärtyvän suolen oireyhtymän, ummetuksen, ripulin ja ilmavaivojen hoitoon; parantaa tehokkaasti verenkiertoa ja aineenvaihduntaa sekä vähentää tulehdusta”.

ENITEN PUUTTEITA HINNAN ILMOITTAMISESSA

KILPAILU- JA KULUTTAJAVIRASTON kanssa käydyssä aloituspalaverissa aluehallintovirasto toi esille, että harhaanjohtavan markkinoinnin arviointi ei kuulu aluehallintoviraston kuluttajahallinnon tehtäviin, eikä aluehallintoviraston kuluttajahallinnon tarkastajilla ole tähän asiaankuuluvaa asiantuntemusta. Tästä syystä päädyttiin ratkaisuun, että aluehallintovirastojen tarkastajat arvioivat selvitystyössä mahdollista harhaanjohtavaa markkinointia niin sanotun keskivertokuluttajan näkökulmasta.

Ruokaviraston tarkastettua lähetetyt esimerkit terveysväittämistä materiaalista löytyi väittämiä, jotka olivat elintarvikelainsäädännön vastaisia. Selvitystyössä kerätyt esimerkit edustavat ainoastaan pientä osaa verkkosivuilla myytävistä tuotteista, joten tästä syystä voitiin vain todeta, että luontaistuotteita ja ravintolisiä myyvien yritysten markkinoinnissa esiintyy puutteita terveysväittämien osalta. Sitä, kuinka laajaa harhaanjohtava markkinointi on alan verkkosivuilla, ei suppean materiaalin vuoksi voitu arvioida.

Eniten puutteita selvityksen mukaan esiintyi kuitenkin hinnan ilmoittamisessa. Erityisesti yksikköhintoja ei useimmiten ilmoitettu. Lisäksi usean yrityksen verkkosivuilla yksikköhintojen ilmoittamisen osalta esiintyi vaihtelua – yhdellä ja samalla verkkosivulla saatettiin osalle tuotteita ilmoittaa yksikköhinnat, mutta osalle ei.

Printtimainonnan osalta markkinoinnin tai hinnan ilmoittamisen kokonaiskuvaa oli vaikea arvioida, koska mainoksia saatiin kerättyä suhteellisen vähän. Tämä saattaa johtua siitä, että luontaistuotteita ja ravintolisiä myyvät yritykset eivät käytä mainonnassaan perinteisiä alue- ja paikallislehtiä, vaan keskittyvät enemmän verkkomainontaan. Myös koronaviruksen aiheuttamat poikkeusolot saattoivat vaikuttaa ja printtimainoksia oli selvityksen teon aikaan ehkä vähemmän kuin normaaliaikana.

Yksi mahdollinen syy tulosten vähyyteen on se, että aluehallintovirastojen resursseilla ei ollut mahdollisuutta tarkastaa erityisen kattavasti printtimainontaa. Joka tapauksessa hinnan ilmoittamisen osalta printtimainonnasta löytyi runsaasti puutteita yksikköhinnan esittämisessä.

TIETO ALAN TOIMIJOILLE

KETJUJEN JA ITSENÄISTEN YRITYSTEN VÄLILLÄ suurin ero oli hinnan ilmoittamisessa. Yksikköhinnan puuttuminen oli yleisempää itsenäisten toimijoiden markkinoinnissa. Kun tarkastellaan harhaanjohtavaa markkinointia terveysväittämien osalta, on vertailu ketjujen ja itsenäisten toimijoiden välillä vaikea tehdä. Aluehallintovirastojen henkilö- ja aikaresurssien rajallisuudesta johtuen materiaalia saatiin kerättyä verrattain pienestä osasta verkkosivuilla markkinoiduista tuotteista. Tästä syystä ei voida katsoa, että materiaali olisi riittävän laaja, jotta voitaisiin esittää varmaa arviota alan markkinoinnista ja sen mahdollisesta harhaanjohtavuudesta terveysväittämien osalta.

Haastetta tietojen keräämiseen toi lisäksi se, että muutamille verkkosivuille ei päästy. Verkkosivut saattoivat olla palomuurien takana, minne aluehallintovirastojen tietoyhteydet eivät päästäneet. Aluehallintovirasto toimitti Ruokavirastolle ne ei-tilastollisella otannalla kerätyt tiedot, jossa esiintyi mahdollisia terveysväittämiä. Ruokavirasto toimittaa tiedot paikallisille elintarvikeviranomaisille tiedoksi ja mahdollisia lisätoimenpiteitä varten.

Raportin tuloksista tiedottaa aluehallintovirasto yhdessä Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanssa. Tiedote kohdennetaan alan toimijoille, ei niinkään kuluttajille. Lisäksi aluehallintovirasto lähestyy suoraan alan toimijoita ohjaavalla sähköpostiviestillä. Sähköpostiviestissä ohjeistetaan yrityksiä käyttämään verkko- ja printtimainonnassa hintamerkintäasetuksen mukaisia hintamerkintöjä. Tämän hetkisen tiedon mukaan aluehallintovirasto ei tule tekemään varsinaisia valvontatoimenpiteitä tehdyn selvitystyön tietojen pohjalta.

lähde: Nina Jokinen: Luontaistuoteiden ja Ravintolisien Markkinointiselvitys, aluehallintovirastot, 24.6.2020.