KIRJAT

SOVITTELUJOURNALISMI VIE TASAPUOLISUUSHARHAAN

Mari Heikkilä, Tuukka Tammi: Viheliäs tiede – ja muita vaikeita uutisia. Vastapaino, 2020.

VIHELIÄS TIEDE -teoksessa parikymmentä tutkijaa ja tiedetoimittajaa kertoo kokemuksistaan vaikeiden tiedeaiheiden parissa. Vaikka kirjoittava tai haastateltava yrittäisi olla puolueeton ja pitäytyä tutkitussa tiedossa, osalla lukijoista saattaa nousta tunteet pintaan. Moni on saanut lukijoiden vihat päälleen. Kirjassa etsitään kerrottujen kokemusten ja omakohtaisten tarinoiden myötä keinoja, miten vaikeista asioista pitäisi kirjoittaa ja puhua.

Skeptikoille tutuista aiheista kirjassa kirjoittavat Ulla Järvi (Rokotuskriittisyyden harmaalla alueella), Anja Nysten (Fluoria aivoissa) ja Päivi Kapiainen-Heiskanen (Glyfoista ei pääse eroon). Pettymyksen tuottavat jotkut lyhyenlännät ”katsaukset”, joista ei jää mitään käteen. Kirjoittaja ei itsekään ole keksinyt, miten aiheestaan kirjoittaa.

Skeptikon huomion herättää Tampereen yliopiston tutkija Pia Vuolanto, joka keskustelee kirjassa toimittaja Matleena Ylikosken kanssa siitä, millaisia ongelmia he ovat kohdanneet vaihtoehtohoitoihin liittyvien tutkimusten popularisoinnissa (Sovittelujournalismin keinoin vaikeiden aiheiden kimppuun).

Vuolanto kertoo kokevansa, kuinka hänen on vaikea saaada mediassa läpi viesti, että hän suhtautuu vaihtoehtohoitoihin puolueettomasti ja analysoi niitä nimenomaan yhteiskunnallisena ilmiönä. Voisiko asia johtua siitä, että Vuolanto ei täysin ole puolueeton?

Vuonna 1996 Tampereen yliopistossa hyväksyttiin terveydenhoitotieteen lisensiaatti Helena Frankberg- Lakkalan väitöskirja ”Terveyttä ja hyvää oloa paastolla”. Se ei saanut vastaväittelijä dosentti Mikael Fogelholmilta varauksetonta tukea, mutta päätettiin kuitenkin hyväksyä epäröiden. Skeptikko-lehti kertoi numerossaan 2/1996 Fogelholmin arvion väitöskirjan tuloksista: ”Paasto pysyy edelleen enemmän uskomuslääketieteenä kuin todellisena, objektiivisesti perusteltuna hoitomuotona.”

Myöhemmin samana vuonna Skepsis myönsi Huuhaa-palkinnon Kirjayhtymälle, joka oli julkaissut Tampereen terveydenhuollon oppilaitoksessa opettajana toimineen Anja Rautiaisen oppikirjan ”Terapeuttinen kosketus”. Kirjassa kuvattu terapia oli Skepsiksen mukaan tyypillinen uskomushoito, jossa sekoittuvat eteeriset energiavirrat, jalokiviterapia, kosmiset ulottuvuudet, telepatia, kaukoparannus, värähtelytaajuudet ja muut new age -ajatteluun kuuluvat käsitteet.

Vuolanto pahoitti Skepsiksen toiminnasta mielensä niin syvästi, että pureutui aiheeseen vielä vuonna 2013 sosiologian väitöskirjassaan (Rajatyö ja akateemisen aseman haavoittuvuus: tapaus suomalainen hoitotiede). Hän puhui aiheesta myös Tampereen yliopiston järjestämässä CAMtutkimusseminaarissa vuonna 2015, jossa mm. kertoi, että ”Terapeuttisen kosketuksen” saaman Huuhaa-palkinnon seurauksena hoitotieteen laitosneuvosto kielsi tiettyihin kirjoihin viittaamisen opinnäytetöissä. Paastoväitöskirjan tapauksessa Skepsis paitsi vahvisti käsityksiä väitöskirjan epätieteellisyydestä, myös herätti epäilyksiä hoitotieteen tieteenalaa kohtaan. Vuolannon mukaan on Skepsiksen syytä, että hoitotiede sai mainetta väylänä, jonka kautta epätiede voi tunkeutua tieteen alueelle ja aiheuttaa tieteen sekoittumista new age -ilmiöiden kanssa.

Kuulostaa kummalliselta, ettei selvää huuhaata saisi arvostella.

Sovittelujournalismi on ilman muuta hyvä idea. Se yrittää tarjota uusia keinoja käsitellä konfliktiherkkiä aiheita. Se auttaa hahmottamaan ristiriitoja muuten kuin vastakkainasetteluna. Mutta se näköjään myös mahdollistaa tasapuolisuusharhan. Asia on kuitenkin niin, että jos asian toiselle näkökulmalle ei löydy kunnollisia perusteluita eikä tieteellistä todistusaineistoa, näkemykset eivät ole yhtä arvokkaita, eikä niitä tule esittää tasavertaisina. Mitään kiistaa tai konfliktia ei todellisuudessa ollut Skepsiksen ja ”Terapeuttisen kosketuksen” tai paaston terveysvaikutusten välillä.

On erikoista, että Vuolanto syyttää Skepsistä siitä, että yhdistys kritisoi eteerisiä energiavirtoja, jalokiviterapiaa ja kaukoparannusta, mutta ihmettelee samalla, miksei häneen itseensä suhtauduta tutkijana puolueettomasti. Ettei vain syynä olisi vaihtoehtoisia hoitoja puolueettomasti tutkinut ja ne usein uskomushoidoiksi todennut lahjomaton, viheliäs tiede?