RAEVAARA

TIETEESTÄ OLLAAN NYKYÄÄN kovasti huolissaan. Koronapandemia on voimistanut ilmiötä, vaikka osattiin sitä ennen virustakin. Sosiaalisen median keskustelijat haluavat tutkimusten olevan riippumattomia ja tieteentekijöiden puolueettomia. Monen some-intoilijan mielestä tieteeltä on viety myös vapaus: ajatellaan, että tutkijat eivät uskaltaisi julkistaa kaikkia tuloksiaan tai edes tutkia joitain aiheita, jos ne ovat ristiriidassa vaikkapa nykyisten tasa-arvokäsitysten kanssa.

Ennen kaikkea on tietenkin hienoa, että tiede kiinnostaa niin laajalti. Tieteentekoon liittyvät termit alkavat kuulua yleissivistykseen. Onko koskaan tiedetty niin laajalti kuin nyt, millaisia vaiheita vaikkapa rokotetutkimukseen liittyy tai miten toimii PCR? Kiinnostus ja ymmärrys tiedettä kohtaan on lähtökohtaisesti hieno asia.

Tiede todella tarvitsee joitain reunaehtoja ollakseen mahdollisimman laadukasta. Tieteen kannattaa esimerkiksi olla riippumatonta ja vapaata. Päättäjien ei pidä sanella, mitä kaikkea tutkijat tutkivat, eikä rahoituksen pidä riippua siitä, komppaako tutkija hallituspoliitikkoja Twitterissä.

Yliopistoille kannattaa antaa mahdollisimman suuri autonomia. Tiedeyhteisön pitää saada itse päättää siitä, mitä tutkitaan. Tämä tarkoittaa paitsi tutkimusaiheiden valintaa, myös vaikkapa tieteenalojen valikoimaa yliopistojen sisällä.

Samaan aikaan tieteen pitää olla avointa. Hyvään tieteelliseen käytäntöön kuuluu, että tulokset, etiikka ja tekemisen tavat altistuvat keskustelulle.

Eräs seikka jaksaa hämmästyttää minua kaikissa niissä keskusteluissa, missä ollaan huolissaan tieteen laadusta. Kukaan ei nimittäin vaadi tieteelle lisää rahoitusta. Ehkä rahoituksen vaatiminen ei tunnu kovin kunnianhimoiselta tai yksilölliseltä retoriikalta. Mieluummin käydään keskustelua tieteen ”puhtaudesta”, identiteettipolitiikasta tai vaikkapa sukupuolentutkimuksesta. Sellaisilla aiheilla saa aikaan enemmän vastakkainasettelua ja kärkevämpää keskustelua kuin puhumalla arkisesta rahasta.

Rahoituksen vaatiminen on kuitenkin aivan samanlaista huolenpitoa tieteestä kuin vaatimukset tutkijoiden riippumattomuudest a. Molemmissa on kyse laadun vaatimisesta tieteeltä. Ei pidä olla huolissaan vain siitä, ajatteleeko tutkija vinoutuneesti. Yhtä lailla – jopa enemmän – pitäisi olla huolissaan siitä, saako tutkija esimerkiksi analysoida aineistoaan parhailla mahdollisilla menetelmillä. Niihin tarvitaan rahaa.

Jos tutkija tulkitsee tuloksiaan vinoutuneesti, tiedemaailmalla on sentään mahdollisuus tarttua asiaan vaikkapa vertaisarvioinnin kautta. Puuttuviin analyyseihin vertaisarvioijat eivät kuitenkaan anna rahaa.

Tieteentekijöiden itsensä suurin huoli on rahoitus. Sen hakemiseen menee paljon aikaa, sen saaminen on epävarmaa, ja pitkäaikaista rahoitusta on jaossa liian vähän. Tämä huoli ei jostain syystä tunnu tavoittavan tulisieluisia nettikeskustelijoita, vaikka asia tulee nopeasti selväksi tutkijoiden kanssa keskustellessa.

Jos joku on näkevinään tutkimusyhteisössä liikaa ”vasemmistolaisuutta” tai ”kulttuurimarxilaisuutta”, komppaavia kanssakeskustelijoita kyllä riittää.

Hyvän tieteenteon perusteet lähtevät ruohonjuuritasolta: siitä, että on resursseja kerätä hyvä aineisto ja analysoida sitä monipuolisesti parhailla mahdollisilla tavoilla, että tutkimuksessa on tarpeeksi käsipareja tekemään vaadittavat työt. Että on tiloja, laitteistoja, tietokoneita, pääsy tiedeartikkeleihin.

Kun valtionvarainministeriö esitteli elokuussa budjettiesityksen, tiedemaailma kauhistui: Suomen Akatemian kautta kanavoitavaa tutkimusrahoitusta esitetään leikattavaksi jopa 51 miljoonalla eurolla. Leikkauksen taustalla on Veikkauksen tuottojen pieneneminen. Sekin kertoo maastamme jotain: tiedettä on tehty eräänlaisella ylimääräisellä rahalla, jonka vuosittainen summa on voinut vaihdella ja jonka suuruus perustuu ihmisten haluun pelata koukuttavia rahapelejä.

Suomen Akatemian tarjoama rahoitus on ollut pitkäjänteistä verrattuna rahoitukseen, jota useimmilta säätiöiltä on tarjolla. On huolestuttavaa, että nimenomaan pitkästä rahoituksesta leikataan.

Jos todella haluat hyvää tiedettä, aloita siitä, että vaadit tieteelle kunnon resursseja.

Pentagon

pentagon Julkaisi Viime Vuonna Kolme Yhdysvaltain Laivaston Hävittäjälentäjien Ottamaa Videota Tunnista-*** mattomista Lentävistä Esineistä. Kesäkuussa Ilmestyneen Pentagonin Raportin Mukaan Ufohavainnot 2004- ***2021 Eivät Ole Tarpeeksi Korkealaatuisia Selkeiden Johtopäätösten Tekemiseksi.