MITÄ ON MIEKAN JA MAGIAN TAKANA?

Fantasia - Lajit, ilmiö ja yhteiskunta (toim. Jyrki Korpua, Irma Hirsjärvi, Urpo Kovala & Tanja Välisal o) Nykykulttuuri, 2021.

SIINÄ MISSÄ TIETEISFIKTIO kertoo mahdollisesta kuvitellusta maailmasta, fantasia kertoo mahdottomasta, opastaa kirjallisuudentutkijoiden yhteispanos fantasiakirjallisuuden oppikirjaksi. ”Fantasia – Lajit, ilmiö ja yhteiskunta” on perusteellinen läpileikkaus fantasian historiaan, nykyhetkeen, yhteiskunnallisuuteen ja tutkimukseen.

Kirja lähtee liikkeelle perusteista. Tomi Sirviö kuvaa gotiikan ja valistuksen suhdetta, eritoten sitä miten gotiikkaa ei ole ilman vastinpariaan, sillä gotiikassa yliluonnollisia asioita lähestytään järjen avulla. Gotiikka eroaakin saduista siinä, että se etsii luonnollisuuden ja yliluonnollisuuden rajaa toisin kuin sadut. Se kuvaa ihmisen etsintää jumalaksi Jumalan tilalle.

Maria Ihonen käy läpi lastenfantasian historiaa. Ihonen korostaa tekstissään Edith Nesbitin vaikutusta lastenfantasiaan. Nesbit on luonut monia nykykirjallisuuden lastenfantasian tunnusmerkkejä. Ihosen tekstistä selviää muun muassa se, että J.K. Rowling on käyttänyt kollegoidensa ideoita suosittuun Harry Potter -sarjaansa, myös Nesbitin.

Hanna-Riikka Roine kirjoittaa digitaalisen kulttuurin ja fanifiktion tuomista uusista ulottuvuuksista fantasiakirjojen maailmaan. Fanifiktio tarkoittaa teoksen maailmaan fanien toisille faneille kirjoittamia proosatekstejä. Uudella vuosituhannella fanifiktio on ollut suosittua sosiaalisessa mediassa, teosten maailmoille omistetuissa wikisivustoissa ja netin keskustelupalstoilla, mutta sitä harrastettiin jo 1900-luvun alkupuolella Jane Austen ja Arthur Conan Doyle -ihailijayhteisöjen huomassa.

Roine nostaakin esiin kiinnostavia huomiota lajin kehityksestä. Fanifiktiota ei ole tarve nähdä valmiiden teosten oheistuotteina, vaan ne ovat tapa ottaa tuotanto- ja kustannusyhtiöiltä haltuun rakastettuja hahmoja tai maailmoja. Tämä tuottaa tekijän, yleisön ja median välisiin suhteisiin uudenlaisia väyliä ja kierteitä.

Pelillisyys, monimediaalisuus ja menetelmällisyys tuntuvatkin sopivan fantasian lajityyppiin, jossa käsitellään mahdotonta. Filosofisesti voidaan ajatella, että uskottava mahdoton maailma voidaankin luoda parhaiten yhdessä. Fantasian alalajiksi määritelty ”uuskumma” esitellään teoksessa urbaaniksi nykyfantasiaksi, jota leimaa pikemminkin lajien hybridisyys kuin genretrooppien seuraaminen. Kuitenkin myös uuskummalle on tarvittu oma nimi ja erottaa se fantasian loputtomasta lajikirjosta.

Fantasiakirjallisuus tuntuukin olevan vielä suurin piirtein samanikäisen rock-musiikin kanssa määrittelyvaiheessa, jossa lajiin perehtyneet pyrkivät rajojen määrittelyyn. Lajin sisäiset genrerajat ovat määrittelyn alla ja teoksen perusteella voisi väittää, että lokerointia kaivataan ainakin tutkimuksen puolelta. Kirja sisältää kuitenkin kirjallisuushistorioitsija Farah Mendlesohnin hienon ajatuksen siitä, että genre tulisi nähdä pikemminkin jatkuvasti käynnissä olevana keskusteluna kuin joukkona kirjoituksia, joilta voidaan olettaa tiettyjä elementtejä ja trooppeja.

Tällaista viestiä ovat antaneet myös uuskumman tunnetut kirjailijat China Miéville ja M. John Harrison korostaessaan, että fantasiakirjallisuus ei saisi kangistua kaavamaiseksi genrefantasian muodoksi. Miéville tekeekin pientä isänmurhaa kuvatessaan J.R.R. Tolkienin suhdetta nykyfantasiaan ambivalenttina. Toisaalta Tolkien on tärkeä, toisaalta hän aiheuttaa genrelle kaavamaisuutta. Samaa voidaan ehkä nähdä myös H.P. Lovecraftin perinnössä.

Teoksen teksti on esipuheen jälkeen kohtuullisen vetävää tutkimuskirjallisuutta, jonka luettavuutta piristää itäsaksalais-brittiläisen dildopyssyillä omaa planeettaansa puolustavista matriarkoista kertovan ”Die Mädchen aus dem Weltraumin” (1976) kaltaisten kuriositeettien maininnat.

”Fantasia – Lajit, ilmiö ja yhteiskunta” on hyvin kunnianhimoinen kokonaisuus 22:n vertaisarvioidun artikkelin paksuudellaan. Se vaikuttaa erinomaiselta oppimateriaalilta, mutta on myös innostavaa luettavaa alan harrastajalle tai muuten vain yleissivistystä janoavalle, eikä lyhyt arvostelutila tässä suo sille ansaitsemaansa kunniaa.