KIRJAT

MITÄ TEHDÄ SALALIITTOTEORIOILLE?

Juha Räikkä: Salaliittoteorioiden filosofia. Gaudeamus, 2021.

TURUN YLIOPISTON käytännöllisen filosofian professori Juha Räikkä pohtii kirjassaan salaliittoteorioiden herättämiä filosofisia kysymyksiä, kuten mitä salaliittoteoriat ovat, onko salaliittoteoreetikoiden epäluulolle katetta, uskovatko salaliittoteorioiden kannattajat väitteisiinsä, millaisia eettisiä kysymyksiä salaliittoteoriat herättävät, mikä on salaliittoteorioiden ja yhteiskuntakritiikin suhde ja mistä koronavirusta koskevissa salaliittoteorioissa on kyse. Itselleni kirjassa oli paljon uutta ja mielenkiintoista salaliittoteorioihin liittyvää asiaa.

Kriittistä ajattelua ajavien skeptikoiden kannalta erityisen kiinnostava on kirjan luku ”Pitäisikö salaliittoteorioiden leviämiselle tehdä jotain?” Räikkä kertoo joidenkin ajattelevan, ettei teorioille pidä eikä saa tehdä mitään, sillä niiden yksi funktio on virallisten totuuksien terävöittäminen. Toiset taas katsovat, että salaliittoteoriat tai ainakin osa niistä pitäisi kieltää. Näiden äärikantojen väliin mahtuu koko joukko näkemyksiä.

Pehmeä keino salaliittoteorioiden torjuntaan on Räikän mukaan kasvatuksellinen ja koulutuksellinen. Tämä lähestymistapa jakautuu kahteen osaan: kansalaisille voidaan opettaa tiettyjä taitoja ja tietoja. Opetettavia taitoja, joilla salaliittoteorioita voidaan ehkä torjua, ovat esimerkiksi medialukutaito, kriittinen ajattelu ja looginen päättelykyky. Entä voitaisiinko salaliittoteorioita torjua pyrkimällä antamaan niiden kannattajille lisää tietoa ja laittamalla erilaiset faktantarkastajat ja tiedekasvattajat töihin? Ehdotus ei ole Räikän mielestä huono, vaikka puutteelliset tiedot selittävät luultavasti vain hyvin pienen osan salaliittoteorioiden kannatuksesta. ”Yksittäisiä salaliittoteorioita vastaan tiedonjakamismenetelmä ehkä sopii.”

Räikkä myös kysyy, voitaisiinko salaliittoteorioiden suosiota vähentää puuttumalla tieteen ja erityisesti journalismin sisäisiin käytäntöihin ja ulkoisiin toimintaehtoihin. Monissa salaliittoteorioissa viitataan tieteellisiin julkaisuihin, joissa olevat tutkimukset ovat melko todennäköisesti pötyä. ”Minkä vuoksi ne on pystytty julkaisemaan tieteellisillä foorumeilla?”

Yksi syy siihen, miksi jotkut valitsevat poikkeukselliset todistustiedon lähteet, on se, että he eivät luota tietoa tuottaviin tahoihin. Tätä luottamusta tulisi lisätä. Samoin pitäisi kasvattaa luottamusta yhteiskunnallisiin instituutioihin, myös sosiaalisiin ja poliittisiin. Tätä kautta lisätään yleistä yhteiskunnallista luottamusta.

Luottamusta voitaisiin lisätä myös laittamalla tutkijat, toimittajat ja viranomaiset yhteistyöhön laajemman kansalaisyhteiskunnan kanssa. Sen sijaan, että tieto tulee kansalaisille ylhäältä päin, kansalaiset voisi ottaa mukaan tuottamaan tuota tietoa. ”Jos esimerkiksi rokotteita koskevaa tietoa tuottaisivat lääkeyhtiöiden edustajien ja lääketieteilijöiden lisäksi kansalaiset, rokotetietoon saatettaisiin alkaa uskoa nykyistä laajemmin.” Räikän mukaan ei kuitenkaan ole täysin selvää, kuinka tehokkaasti tiedon ”demokratisointi” lisää luottamust a ja kitkee salaliittoteorioita.

Voimme pyrkiä lisäämään yleistä luottamusta yhteiskunnan keskeisiin instituutioihin myös puuttumalla syrjäytymiseen ja ihmisten kokemaan epäreiluuteen ja saada heidät näin tuntemaan, että heistä välitetään. Ponnistelujen ei tarvitse kohdistua ihmisten muuttamiseen esimerkiksi jakamalla lisää tietoa, vaan heidän sosiaalisen ja taloudelisen ympäristönsä muuttamiseen. ”Tämä menetelmä voisi toimia, vaikka onkin heti sanottava, etteivät läheskään kaikki salaliittoteorioiden kannattajat ole huono-osaisia.”

Salaliittoteorioiden leviämisen rajoittaminen ei ole helppo tehtävä. Skeptikoiden kannalta tärkeää on kuitenkin, että jotain yritetään tehdään. Täydellinen passiivisuus johtaa teorioiden lisääntymiseen ja synnyttää aina vain laajempaa epäluottamusta maailmaa kohtaan.

Salaliittoteorioiden taustamotiivit ja sisällöt vaihtelevat paljon. Siksi ei ole luultavaa, että jokin yksi suhtautumistapa sopisi kaikkiin teorioihin. Jotkut ovat ehdottaneet, että salaliittoteorioita ja niiden kannattajia tulisi pilkata entistä enemmän. Räikän mukaan on olemassa jonkin verran tutkimusnäyttöä siitä, että tällainen toiminta todellakin vähentää teorioiden suosiota. Toisaalta on näyttöä myös siitä, että salaliittoteorian kannattajan kanssa on järkevää keskustella empaattisesti, jos haluaa hänen kuuntelevan. Vihamielinen asenne saattaa vain vahvistaa käsitystä, että salaliitto on olemassa, koska sitä noin kiivaasti yritetään kätkeä.