Kaivonkatsojan paluu

SKEPSIKSEN alkutaipaleella huuhaarintaman kärjessä hilluivat mm. ufot ja taikavarvut. Pitkän poissaolon jälkeen ne ovat täällä taas. Ufokiinnostuksen selittää Pentagonin kesäkuussa julkaisema uforaportti. Yllätys on, että myös taikavarpujen puolustajia löytyy edelleen – ja vieläpä Skepsiksen avoimesta Facebook-ryhmästä.

Helsingin Energian asiakaslehdessä Helenissä 2/2021 oli asiallisten juttujen seassa kritiikitön artikkeli maanviljelijä Mika Tervaniemestä, joka kertoi katsoneensa taikavarvun avulla monta kaivon paikkaa. Kritisoin juttua Facebookissa ja sain yllättävän paljon palautetta tyyliin ”varvulla kyllä löytää kaivonpaikan – sen vaan pitää olla taitettu kasvussa olevasta pajusta”.

Eräs kommentoija kertoi olevansa tieteellisen maailmankuvan omaava korkeakoulutettu ihminen, joka on useammassa kaksoissokkokokeessa todettu plasebolle reagoimattomaksi. Hän oli pitänyt varvuista puhunutta anoppiaan hulluna, kunnes kokeili itse.

”Tuore oksa löytää – jotain. Mutta ei kaikissa käsissä. Meidän perheestä varpu toimii toistetusti ja sokkoutetusti minulla, anopilla ja kahdella lapsellani, mutta ei vaimollani eikä appiukolla (laihoja, kuivia kuikeloita). Varvun voima on hämmentävä ja tunne täysin päätön. En tiedä, mihin se vetää. Oletan itse, että kyse on magnetismista ja sen variaatioista maankuoren rakenteiden vaihdellessa. Suosittelen kokeilemaan.”

Toinen kommentoija kysyi, miksi kupariholkki kuparilankaan ripustettuna alkaa heilua vesisuonen suuntaisesti.

”Kolme viikkoa sitten katsottiin kaivo kesämökkitontille kupariholkilla. Ekaa kertaa itse pidin kädessäni moista värkkiä. Olipa itse miten päin tahansa, niin holkki alkoi pikkuhiljaa liikkua samaan suuntaan oikealla paikalla. Parin metrin päässä alkoi pyöriä pientä ympyrää ja kauempana ei ollenkaan. Kun kaivettiin, niin vesi virtasi juuri merkatun kohdan reunoilta vuolaasti, ei muualta penkasta. 3,5 metriä syvässä pohjallisessa kaivossa oli vettä reippaassa tunnissa jo 1,5 metriä.

Laitoin keskusteluun linkin Skepsiksen julkaisemaa n kirjaa n ”Ihmeellinen maailma” ja sen artikkeliin ”Ideomotorinen liike”, jossa kerrotaan, että taikavarpuja liikuttavat pienet, piilotajuisesti tuotetut lihasliikkeet. Vastaus kuului: ”Ideomotorinen… Tuo se taitaa olla huuhaauskomusta, jos mikä. Joillakin vispaa raajat, vaikka kuinka koittaisi paikallaan pitää. Se on huomattu tarkka-ampumisessa ja erittäin tarkoissa hitsauksissa. Ei usko käsi, vaikka kuinka käskisi.”

Kolmas kommentoija ihmetteli, miksi koira ei mene makuulle vesisuonen päälle. Hänen päätään tuskin käänsi vastaukseksi linkitetty Wikipedian artikkeli, jonka mukaan vedellä ei ole taipumusta muodostaa suonia, sillä suurin osa pohjavedestä liikkuu maan huokoisissa kerroksissa kuten hiekassa ja sorassa.

”Uskomus vesisuoniin on usein jollakin tavalla mystinen: vesisuonet saattavat muodostaa erilaisia verkostoja ja säteittäisiäkin kuvioita maan alla, joita voi selvittää vain asioihin perehtynyt tietäjä varpuineen. Hyvin samantapaisia ovat käsitykset kuviteltujen henkimaailman energioiden vastaavantapaisesta virtaamisesta”, Wikipedia kertoi.

Harmitonta kesäpuuhastelua kaivonkatsominen toki on, mutta mielenkiintoista on huomata, että uskomukset eivät helposti kuole, vaan saattavat palata yllättäen rajan takaa. Onko seuraavaksi parapsykologian vuoro?