KIRJAT

Susanna Alakoski: Lähimmäisen huhtikuu. Schildts & Söderströms, 2015.

Päihteet saavat näkymättömät läheiset sairastumaan.

RAJUN LAPSUUDEN alkoholistiperheessä eläneen ruotsinsuomalaisen Susanna Alakosken uusi kirja on kova ja tuhti paketti erilaisia kokemuksia, huomioita ja ajatuksia kuningas alkoholista. Alakoski lainaa mm. tohtori Ernst Almquistia, jonka mukaan viina on kuin rajatieto: se vie meidät pois todellisesta elämästä ja loihtii esiin toisenlaisen elämän.

”Kutsukaamme sitä valheen olotilaksi, sillä viinan vaikutuksen alaisina näemme asiat uusin silmin. Päihtymyksen kautta astumme maailmaan jossa työn korvaavat hullut päähänpistot, taiteen tilalle tulee varietee, huumorin tilalle raakuus, rakkauden tilalle aistillisuus. Juopottelija voi päästä tähän päihteiden maailmaan niin täydellisesti, että hän menettää iäksi luonnollisen käsityskykynsä ja makunsa. Viina vaikuttaa kuin sadun taikajuoma.”

Radiokanava P1:n toimittaja kysyy Alakoskelta, pärjäämmekö ilman päihtymistä. ”Ihmiskunta on kaikkina aikoina hakenut päihtymystä, myös ne jotka eivät käytä kemiallisia tai hiivalla käyneitä aineita. Esimerkiksi vapaakirkko pyrkii ekstaasiin.”

Aikamme psykologit ja poliitikot yrittävät parantaa riippuvuuksia kognitiivisella käyttäytymisterapialla. Eilispäivän psykologit ja poliitikot yrittivät parantaa sitä henkilökeskeisellä terapialla. ”Rorschachin testillä ja väriterapialla, hahmoterapialla ja transaktioanalyysillä. Järjestelmäterapialla ja uniterapialla. Kehoterapialla ja musiikkiterapialla. Järjestelmällisellä suhdeterapialla. Raamattukouluilla, ympäristöterapialla. Persoonallisuustestillä, Freudilla ja älykkyystestillä.”

Alakosken on vaikea ymmärtää näitä menetelmiä. Missään ei näy riviäkään, ei yhdessäkään testissä, menetelmässä tai teoriassa, siitä mitä psyykelle merkitsee, kun

SKEPTIKON PÄÄTOIMITTAJA PÄÄTTI OLLA 147 PÄIVÄÄ JUOMATTA

ihminen on köyhä ja kemiallisesti riippuvainen.

Kirjailijan yksinkertainen toive on, että terveydenhuollossa annettaisiin päihteitä käyttäville ihmisille ja heidän läheisilleen mahdollisuus parantua ilman uusia huumaavia aineita. ”SSRI-valmisteita tai terapiaa. Siitä tässä on kyse.”

”Lähimmäisen huhtikuu” keskittyy kertomaan alkoholismista ja huumeidenkäytöstä lähimmäisen näkökulmasta. Alakoski kirjoittaa, että vuonna 2013 Tukhoman yliopiston ja Karoliinisen instituutin yhteinen tutkimuskeskus CHESS laati kartoituksen lapsista, joiden vanhemmat käyttävät päihteitä tai ovat mielisairaita. Kartoitus osoitti mm. että lähes kahdeksalla prosentilla Ruotsissa vuosina 1987-89 syntyneistä lapsista oli ennen 18-vuotispäiväänsä ollut vähintään toinen vanhemmista sairaahoidossa mielisairauden ja/tai alkoholin tai huumausaineiden ongelmakäytön takia.

Kun ongelmakäytön määritelmä laajennettiin kattamaan myös avohoitoa tai kriminaalihuollossa annettavaa hoitoa rattijuoppouden tai huumausainerikosten takia, lasten osuus kasvoi 17 prosenttiin. ”Nyt puhutaan tilastollisesti joka kuudennesta lapsesta. Joka kuudes lapsi koululuokassa, koulussa, paikkakunnalla, kaupungissa, läänissä, maassa, maailmassa?”

Köyhyys aiheuttaa sosiaalisia ongelmia. Sosiaaliset ongelmat altistavat päihteille. Päihteet puolestaan saavat myös näkymättömät läheiset sairastumaan. Yhteiskunnan kannattaa Alakosken mukaan pitää perheet yhdessä, sillä me tarvitsemme toisiamme, kun joulutähdet sytytetään ja juhannussalko koristellaan.

”Mitä sosiaalinen sairaus saa maksaa? Kuka on eloonjäämisen arvoinen? Kuka ratkaisee?” Susanna Alakoski esittää tärkeitä kysymyksiä.

Raitistelusta Syntyi Ennennäkemättömän Rehellinen, Koskettava Ja Hauska Kirja ”lasiinsylkijä” (savukeidas, 2016), Jossa Mm. Kritisoidaan Alkoholismin Huuhaa- Hoitoja, Saadaan Vinkkejä Tarot-korttien Tulkitsijalta, Juodaan Homeopaattista Kossua, Meditoidaan Skeptisesti, Mutta Ennen Kaikkea: Sinnitellään Selvin Päin. Www.savukeidas.com