Henrik Gabriel Porthan ja epäilyn taito

Camilla Linko

”Oli yksi asia, joka Porthanin mielestä oli epäilyn ulkopuolella.”

700-LUVULLA kukoistanut valistusaate kannatti ideaaleissaan tieteen ja järjen valoa taikauskon pimeyden hälventämiseksi. Samoihin aikoihin kuitenkin nousivat ja saavuttivat suosiota myös use- 1 at uudet mystiset salaopit, eikä Ruotsin valtakuntakaan säästynyt niiltä. Useiden valistusajattelijoiden tavoin Turun akatemian professori Henrik Gabriel Porthan (1739-1804) kävi taistoon uutta taikauskon pimeyttä vastaan.

Porthan oli Turun akatemian kaunopuheisuuden professori ja monipuolisesti ansioutunut oppinut. Porthania on kutsuttu Suomen historiankirjoituksen isäksi, ja tämän lisäksi hän oli mm. keskeinen hahmo Suomen ensimmäisten sanomalehtien toiminnassa.

Vakaana valistuksen kannattajana Porthan uskoi järjen ja tieteen voimaan. Hänen elinaikanansa valistus kuitenkin kohtasi vastavoimia. 1700-luvulla esimerkiksi salaperäisyyden verhoama vapaamuurarius sai nykyisin tunnetun muotonsa ja levisi räjähdysmäisesti saavuttaen myös Ruotsin kuningaskunnan.

Juuri vapaamuurariyhteisö muodostui Tukholmassa erilaisista salaopeista kiinnostuneiden ihmisten kohtauspaikaksi. Siellä toistensa kanssa keskustelivat alkemistit, kabbalistit, astrologit ynnä muut. Ajatusten sekoittuminen johti toisinaan uusiin ja omalaatuisiin oppeihin.

JÄRJEN VALO

PORTHAN KATSOI Turun akatemian professorina velvollisuudekseen puhua järjen puolesta sekä luennoilla että hänen alaisuudessaan julkaistuissa väitöskirjoissa. Viimeksi mainittujen joukosta löytyy kuvaavia otsikoita kuten ”Luonnontieteen tuntemuksen voimasta hälventää taikauskoja”.

Ajan tapa oli, että opiskelijoiden väitöskirjojen sisältö oli usein niitä valvovan professorin tuottamaa. Opiskelijan kannalta olennaiseksi katsottiin nimenomaan kyky puolustaa tutkimusta julkisessa väittelyssä – professoreille tämä oli huokea keino julkaista omia tutkimuksia, sillä väitöskirjojen painattaminen oli opiskelijoiden kustannettava.

Porthanin oli uranuurtaja suomalaisen kansanrunouden tutkimuksessa, ja tämän myötä hän otti kantaa runoissa esiintyvään vanhaan suomalaiseen kansanuskoon. Hän valitteli kuinka jotkut ihmiset vieläkin uskoivat loitsurunojen tehoon, mutta katsoi että kansan valistamisen myötä tämä luonnollisesti kuihtuisi pois.

Syyksi vanhojen taikauskojen säilymiselle Porthan esitti katolisen kirkon alla tapahtunutta suomalaisten pakkokäännytystä. Porthan kannatti ajatusta, jonka mukaan järki ja kristinusko olivat täysin sopusoinnussa. Täten paljon parempi keino pakanoiden käännyttämiiselle oli opettaa heille, kuinka kristinusko on paljon järjenmukaisempaa kuin monijumalainen pakanausko.

Taikauskojen täyttämän kansanuskon syntymekanismiksi Porthan esitti ihmisten tietämättömyyttä luonnosta. Kun ihmiset eivät tunne niitä tieteellisiä periaatteita, joiden mukaan esimerkiksi salamat syntyvät, tästä seuraa tiedon aukkojen täyttäminen jumalilla. Osaltaan tätäkin kautta vanhat taikauskot häipyisivät kansan koulutuksen avulla.

UUSI PIMEYS

1700-LUVULLA NOUSSEET uudet taikauskot sen sijaan näyttävät olleen Porthanille paljon vaikeampi pala niellä kuin tietämättömän kansan vanhat uskomukset. Näiden uusien oppien seuraajat olivat pääasiassa sivistynyttä yläluokkaa. Esimerkiksi vapaamuurarit olivat Ruotsissa kuten usein muuallakin yhteiskunnan kermaa: oppineita, aatelisia, upseereita ja suurkauppiaita. Tämä oli juuri sellaista väkeä, jonka valistuksen ihanteiden mukaan pitäisi luottaa järkeen eikä uskoa kaikenlaiseen humpuukiin.

Salaopit levisivät myös Suomen puolelle, osittain jo tännekin perustettujen vapaamuurariloosien kautta. Porthan mainitsee eräässä kirjeessään Nordenskiöldin suvun edesauttaneen tätä kehitystä. Pääasiassa Suomen puolella asuneessa Nordenskiöldin perheessä oli useita salatieteiden osaajia, jotka tunnettiin Tukholmassakin. Tietoisista levittämisyrityksistä huolimatta nämä opit eivät kuitenkaan näytä saaneen suurta jalansijaa Pohjanlahden tällä puolella.

Tapahtumia seurannut Porthan pohti kirjeessään kehitystä seuraavasti: ”Kansallamme ei ole niin ärtyisät hermot, kasvatus ei täällä vielä ole ollut niin hempeä eikä vallaton; kansan luonne on hitaampi.” Kaikenlaista fanaattisuutta vierastanut Porthan arvatenkin mielellään katsoi suomalaisten olevan sopivan rauhallista kansaa.

Eräs Ruotsissa suosittu aihe oli yhteydenotto kuolleiden henkiin. Tämä lienee kirvoittanut Porthanilta väitöskirjan, joka keskittyi aaveiden käsittelemiseen.

Porthan kritisoi väitöskirjassa kummitustarinoita sekä järjen että kristillisen opin kannalta. Kristinuskon mukaan kuolleiden sielut joutuvat joko Taivaaseen tai Helvettiin, eivätkä pääse vähän väliä vierailemaan maan päällä. Jos tällainen poikkeus luonnolliseen järjestykseen kuitenkin sallitaan, luulisi siihen olevan erittäin painavan syy. Valtaosassa kummitustarinoista kuolleiden henget toimittivat kuitenkin vain vähäpätöisiä asioita.

Aavetarinoiden yleisyydelle Porthan esittää psykologisia syitä. Läheisen kuolema on usein vaikea asia ihmisille, joten nämä ovat taipuvaisia uskomaan, että heillä on vielä jonkinlainen yhteys edesmenneeseen. Esimerkiksi unissa ihmiset saattavat kokea hyvin todentuntuisia kanssakäymisiä jo kuolleiden tuttujen kanssa.

EPÄILYN RAJAT

OPIT TULI PORTHANIN mukaan olla aina valmis altistamaan epäilylle ja kritiikille. Se, että jokin aate oli vanha ja arvostettu, ei ollut mikään tae sen paikkansapitävyydelle, olivathan jo useat juuri tällaiset opit aiemmin osoittautuneet vääriksi. Vastaavasti uudet ja muodikkaat opit tuli ensin alistaa järjen kritiikille, eikä rynnätä kannattamaan näitä pelkän suosion perusteella.

Porthan pysyi koko elämänsä ajan luterilaisena. Katolista uskoa kohtaan hän oli kriittinen, kuten monet muutkin protestantit, joten kristinuskokaan ei ollut täysin epäilyn ulkopuolella. Ruotsin valtakunnan luterilainen usko ei sekään ollut täydellinen, ja tämänkin arvostelu oli Porthanin mielestä sallittua.

Olennainen osa tarvittavaa epäilyä oli avoin keskustelu aiheista. Tähän liittyen Porthan kannatti vankasti sananvapautta, niin kauan kuin kyse ei ollut yhteiskuntaa järkyttävien kirjoitusten leviämisestä. Oppineet ihmiset kykenivät Porthanin mukaan aina rauhalliseen keskusteluun, eikä täten ollut mitään syytä rajoittaa sananvapautta tällaisen väestön suhteen.

Toisaalta Porthan esitti, että skeptisyydellä täytyy olla myös järkevät rajat. Aivan kaikkea ei ole syytä lähteä johdonmukaisesti epäilemään. Porthan tunnusti, että täysin varmaan tietoon ei voi koskaan päästä, vaan aina täytyy tyytyä todennäköisyyksiin.

Oli kuitenkin yksi asia, joka Porthanin mielestä oli epäilyn ulkopuolella: kristinuskon ydin. Mitä hän tällä tarkalleen ottaen tarkoitti, jäi kuitenkin epäselväksi. Ihailemansa John Locken tavoin Porthan näyttää ainakin katsoneen Jeesuksen jumalallisuuden ja ihmetekojen muodostavan kristinuskolle täysin varman pohjan. Hän ei kuitenkaan selitä, miksi tarkalleen ottaen epäilyn raja kulkee juuri tässä.

Porthan ei ollut tämän ongelman kanssa yksin. Myöskään paljon häntä kuuluisammat järjen ja uskon yhtenäisyyttä kannattaneet ajattelijat kautta Euroopan eivät onnistuneet johdonmukaisesti selittämään, missä tarkalleen kulkee epäilyn raja uskonnon suhteen ja miksi juuri siinä. Kansainvälisiin suurnimiin verrattava ajattelu ei ole kuitenkaan huono saavutus pienen yliopiston professorille pohjan perukoilla.

SCANDINAVIAN HUNKS -TANSSIJA JANI KOKKI herätti taannoin huomiota taistelemalla paksusuolensyöpäänsä vastaan vaihtoehtoisen lääketieteen keinoin. Sairaus ei kuitenkaan 2,5 vuodessa parantunut, minkä jälkeen Kokki meni leikkaukseen ja parantui. Torstaina Kokki oli puhumassa aiheesta Ylen A-studiossa, missä aiheena olivat uskomushoidot ja niiden suhde koululääketieteeseen. Mies korosti, että hänen mielestään aikuisilla on oikeus päättää omasta terveydestään ja käyttää vaihtoehtohoitoja, jos haluavat. Hän ei kaipaa lakia rajoittamaan hoitoja. … Kokki sanoo, että hänellä raja tulee vastaan silloin, jos aletaan puhua henkimaailman jutuista. ”Ne eivät enää itsellä mene jakeluun. Siihen uskon tosissani, että jos buustataan oikeilla ravintoaineilla ja oikeilla homeopaattisilla lääkkeillä, se voi vaikuttaa immuunijärjestelmään.”

PUOSKARILAKIA, joka säätelisi vaihtoehtoisia hoitomuotoja ja niiden antajia, puuhattiin viimeksi silloin, kun talous kasvoi ja Suomella pyyhki hyvin. Hetkeä ennen maailmanlaajuista lamaa ja Lehman Brothersin konkurssia. Siitä on pian kahdeksan vuotta. Vanhasen kakkoshallituksen peruspalveluministeri Paula Risikko perusti kesäkuussa 2008 työryhmän pohtimaan vaihtoehtohoitojen valvontaa. Tavoitteena oli parantaa potilasturvallisuutta. … ”Asia hautautui jonnekin. Ei sille ole muuta selitystä kuin se, että akuutimmat asiat menivät ohitse. Oli terveydenhuoltolaki, sitten tulivat sikainfluenssa ja insuliinisurmat”, kertoo Risikko. … Edellinen puoskarilakiin liittyvä hallitusohjelmakirjaus on vuodelta 2011 Jyrki Kataisen hallitusohjelmasta. Kataisen hallitus halusi tehdä Suomesta avoimen, oikeudenmukaisen ja rohkean, mutta puoskarilaki ei edennyt kirjausta pidemmälle. Peruspalveluministerin postia hoiti ensin Maria Guzenina-Richardson, joka kertoo, että sote-uudistus, vanhuspalvelulaki ja lastensuojelulaki menivät ohi. Demareille kuuluvan paikan otti Guzenina-Richardsonin jälkeen Susanna Huovinen. Hän vetoaa sote-savottaan: ministerin työpöytä oli ääriään myöten lastattu, eikä vaikeaan puoskarilakiin ollut aikaa kajota. Nykyisen hallituksen strategisesta hallitusohjelmasta koko asia puuttuu.

Huovisen mielestä se on selvä, haluaahan perusporvarihallitus pikemminkin purkaa kuin lisätä normeja.

TALVEN INFLUENSSA-AALTO ei ole jättänyt rauhaan venäläisiäkään, mutta syy siihen, miksi se nyt niin pahasti riivaa itänaapuriamme, on parlamenttiedustaja Vadim Solovjovin mukaan lännessä, tarkemmin määriteltynä Yhdysvalloissa. USA:n salainen palvelu käy parlamentaarikon mukaan julistamatonta biologista sotaa suurta ja mahtavaa Venäjää vastaan.

OXFORDIN YLIOPISTON TUTKIJA DAVID ROBERT GRIMES päätti selvittää, olisivatko monien epäilemät suuret salaliitot oikeasti mahdollisia. … Grimesin mukaan muun muassa Edward Snowdenin paljastukset osoittavat, että ennalta tietämättömälle uskomattoman kuuloisia salaliittoja voi todella olla olemassa. Siksi hän päätti laskea salaliittojen onnistumistodennäköisyyksiä myös sellaisille suosituille salaliittoteorioille, jotka ovat useimpien mielestä puuta heinää, Phys.org kertoo. … Hän kehitti yhtälön kuvaamaan sen todennäköisyyttä, että joko tahallinen ilmiantaja tai huolimaton hutilus paljastaisi salaliiton. Yhtälön muuttujia ovat salaliittolaisten lukumäärä, kuluva aika ja muun muassa sen huomioon ottaminen, että osa ison salaliiton osallisista kuolee sen voimassaollessa. Vuotamistodennäköisyyksien arvioimiseen käytettiin tietoja kolmesta todellisesta, vuodetusta salaliitosta, joista yksi oli Edward Snowdenin paljastama NSA:n vakoiluohjelma. Sitten Grimes vertasi tietoja neljään suosittuun salaliittoteoriaan ja arvioi, kuinka paljon niissä pitäisi vähintään olla mukana ihmisiä, jos salaliitot todella olisivat olemassa. Nämä salaliitot olisivat, että ihmisen kuussakäynti on huijaus (vaatisi 411 000 salaliittolaista), ilmastonmuutos on huijaus (405 000), rokotteet ovat vaarallisia (22 000 salaliittolaista, jos vain WHO:n ja Yhdysvaltain tautientorjuntaviranomaisen työntekijät olisivat mukana, ja 736 000, jos lääkeyhtiöt olisivat mukana) sekä se, että lääkeyhtiöt yrittäisivät pimittää ihmisiltä tehokkaat syöpähoidot (714 000). Yhtälöllään Grimes päätyi siihen, että kuuhuijaus olisi paljastunut todennäköisesti kolme vuotta ja kahdeksan kuukautta salaliiton alkamisesta, ilmastonmuutoshuijaus kolme kuukautta ja yhdeksän kuukautta alkamisesta, rokotehuijaus kolme vuotta ja kaksi kuukautta alkamisesta ja syöpähuijaus kolme vuotta ja kolme kuukautta alkamisesta.

ASETALDEHYDI on aldehydien ryhmään kuuluva ”ykkösryhmän” karsinogeeninen aine. Asetaldehydiä on runsaasti mm. joissakin jogurtteissa ja alkoholijuomissa. Myös tupakointi lisää asetaldehydin määrää mahassa. Suomessa toimiva Biohit Oy on kehittänyt jokunen vuosi sitten asetaldehydiä sitovan lääkkeen Acetiumin. Yrityksen keskeisin hahmo julkisuudessa on emeritusprofessori, gastroenterologi Mikko Salaspuro. Salaspuro on eniten asetaldehydin vaaroista puhuva henkilö … Tänäkin vuonna asia on jo ollut esillä Lääkäripäivillä ja Suomen Lääkärilehdessä. Salaspuro on toistuvasti kehottanut välttämään jogurttia, koska sen sisältämä asetaldehydi hänen mukaansa aiheuttaa erityisesti yläruuansulatuskanavan ja mahalaukun syöpää. … Haluan tämän jogurttiesimerkin kautta osoittaa, miten yhteen molekyyliin perustuvaa teoreettista riskiä osoittamalla mustamaalataan koko ruokaluokka vaaralliseksi. Samalla hämmennetään koko ravitsemuksen kenttää entistä sekaisemmaksi. Ruokaryhmien mustamaalamisen taustalla on usein tarve myydä jotain kaupallista tuotetta tai palvelua. Tai sitten kyse on jonkin vaikutusvaltaisen henkilön tai yhteisön sitoutumisen eskaloituminen eli kouristunut sitoutuminen omiin dogmiinsa. Jo epäilyksen kylväminen ja debaatin ylläpito riittää usein omien päämäärien saavuttamiseen. Osaltaan median kyltymätön jano sensaatioihin ruokkii myös ilmiötä. Sosiaalisessa mediassa rehottava henkinen laiskottelu, auktoriteettien, virallisen järjestelmän ja teollisuuden yksisilmäinen syyttely ja asioiden märehtiminen pahentaa edelleen asiaa. Vaikka jogurtin asetaldehydin pelosta ei ole tullut mitään natriumglutamaatin pelon kaltaista kansanliikettä, on se hyvä esimerkki siitä miten sitkeästi asia pysyy pinnalla ja miten laihoista eväistä epäilyksen siemen kylvetään –ja silti asia kuulostaa uskottavalta.

VIROSSA JA LATVIASSA luonnonuskonnot keräävät uusia kannattajia. Taaraan ja Perkūnasiin vannovia löytyy jälleen sieltä täältä, Liettuasta he eivät kadonneetkaan koskaan. Kenties juuri vanhojen kansanuskojen takia Viro on otollista maaperää uskomushoidoille ja taikauskolle. Nykyään virolaiset ovat tšekkien ohella yksiä ateistisimmista eurooppalaisista kansoista, mutta luonnonuskontojen tavat ja uskomukset istuvat yhä tiukassa. Virossa taikavarvut ja puut elämän symboleina kantavat vahvemmin kuin karismaattiset saarnaajat. Jännittävintä virolaisessa taikauskossa on se, miten se leikkaa kansankerrosten läpi. Rahvaanuskomuksiin saattaa luottaa yhtä lailla korkeakoulutettu kuin kouluttamatonkin, toimitusjohtaja kuin kadunmies. Lääkäri voi hyvin määrätä luonnonrohtoja ja apteekkari myydä pakurikääpäteetä. Kirjapainossa käydessäni myyntijohtaja ei suostu kättelemään pöydän yli. Kiinteistönvälittäjä ei tervehdi ovenkynnykseltä. Lehtija netti-ilmoituksissa luvataan parantaa syntymäkirouksista ja tautinoituudesta. Okkultistista kirjallisuutta löytää vaikkapa Tallinnan vanhan kaupungin Loitsukellerpuodista. Harva se päivä viikkolehdissä haastatellaan maaseutujen noitia tahi muita poppaukkoja tai -akkoja.

MIKÄLI joitakin äänekkäitä uskontokriitikoita on uskominen, kristillinen usko kuuluu samaan kastiin kuin muu järjen- ja tieteenvastainen huuhaa kuten vaikkapa astrologia, energiahoidot, enkeliterapiat, homeopatia, telepatia ja ufot. Internetin palstoilla voi usein havaita lisäksi jonkinlaisen porttiteorian kaltaisen käsityksen, jonka mukaan kristityksi tuleminen voi hyvinkin olla ensimmäinen askel tälle kriittisen ajattelun sammuttavalle turmiolliselle tielle, jonka päässä odottavat vaihtoehtolääketiede ja salaliittoteoriat.

Tätä taustaa vasten vuonna 2011 Skepsis ry:n ja Humanistiliiton järjestämä kysely silloisille presidenttiehdokkaille tarjosi yllätyksen. Kyselyn tarkoituksena oli ilmeisesti selvittää, kuka ehdokkaista olisi tieteen nimiin vannoville skeptikoille sopivin äänestettävä ja se kysyi ehdokkaiden näkemyksiä tieteen ja uskonnon suhteen lisäksi muun muassa kansanparannuksesta ja horoskoopeista. Monille yllätykseksi testivoittajaksi selviytyi helluntailainen Sari Essayah (KD).

Essayahin odottamaton voitto ei toki ratkaise kysymystä kristinuskon ja huuhaan suhteesta, mutta sen pitäisi kuitenkin herättää jokainen ajatteleva kansalainen kysymään, onko asia todella niin kuin innokas internet- ja uusateismi antavat ymmärtää? Onko asiaa tutkittu laajojen kansanjoukkojen osalta, jottei meidän tarvitsisi tukeutua yksittäistapauksiin tai häilyvään yleiseen mielipiteeseen?

Onhan sitä tutkittu, ainakin Amerikassa. Esimerkiksi vuonna 2008 joukko Baylorin yliopiston tutkijoita julkaisi laajan tutkimuksen, jossa Gallup-tutkimuslaitos oli palkattu kysymään amerikkalaisilta heidän uskomuksistaan. Vastaavia pienempiä tutkimuksia oli tehty ennenkin (eräs tunnettu ja samansuuntaisia tuloksia antanut niistä julkaistiin pienen kohun saattelemana Skeptical Inquirer -lehdessä vuonna 1980). Viimeistään tämä tutkimus kuitenkin paljasti mielenkiintoisia seikkoja, jotka ovat linjassa Suomenkin skeptikkojen kyselyn kanssa. Ensinnäkin, konservatiiviset kristityt muodostavat verrattain pienen osuuden niistä, jotka uskovat okkultistisiin tai paranormaaleihin ilmiöihin. Sen sijaan konservatiivisiin kristittyihin verrattuna hyvin suuri osa teologisesti liberaalien kirkkokuntien jäsenistä tai täysin uskonnottomista ihmisistä uskoi niihin.

kirjoittaja On Lokakuussa Oulun Yliopistosta valmistunut Aate- Ja Oppihistorian Maisteri, Jonka gradu On Nimeltään ”porthan Ja Valon Viholliset: taikauskojen Ja Ateismin Vastustus Henrik Gabriel porthanin Kirjoituksissa”.

Iltalehti.fi 4.2.

Satu Miettinen: Yle.fi 30.1.

Kauppalehti.fi 28.1.

Tekniikkatalous.fi 27.1.

Reijo Laatikainen: Pronutritionist.net 16.1.

Ville Hytönen: Tallinna24.ee 14.1.

Miikka Niiranen: Uusitie.com 13.1.