Kuinka skeptikkoa huijataan?

LÄHITAIKUUS on taikatemppuja lähietäisyydeltä. Se on temppuja, joissa katsoja pääsee kokemaan taikuutta omissa käsissään ja omassa mielessään. Monet taikurit pitävät lähitaikuutta parhaana tapana kokea taikatemppuja. Teen usein juhlissa lähitaikuutta pienemmille seurueille. Ennen kun ehdin aloittaa temppua, ehtii usein joku porukasta lausahtaa ”mua et pysty huijaamaan, mä oon niin skeptinen”.

Kun joku sanoo näin, tiedän heti, että henkilö on hyvä kohde tempulle. Mitä tarkemmin avustaja seuraa temppua, sen paremmin hän yleensä reagoi. Haastava on katsoja, joka ei keskity. Hän ei tempun lopuksi tajua, mitä ihmeellistä on tapahtunut. Jos avustaja ilmoittaa heti kättelyssä olevansa skeptinen, hän on varmasti kiinnostunut seuraamaan temppua täysin keskittyen.

Vaikka avustaja on skeptinen, hän ei silti usein tiedä taikureiden huijauskeinoja. Monet temput onnistuvat hyvältä taikurilta, vaikka avustaja kuinka tarkasti katsoisi tämän käsiä. Vaikka avustaja tarkkailisi intensiivisesti käsiä, hän unohtaa usein tarkkailunsa, kun taikuri pääsee ensimmäiseen efektiinsä. Katsoja reagoi, naurahtaa ja on hetken sokea, eikä näe, mitä taikuri tekee.

Kun taikatemppuilua on tehnyt pidempään, kehittyy silmä sille, miten ihmiset temppuja katsovat. Taikuri pystyy intuitiivisesti seuraamaan, milloin avustaja on tarkkaavainen ja mitä hän tarkkailee ja milloin hän taas rentoutuu. Taikuri voi rytmittää temppunsa avustajan tarkkaavaisuuden mukaan. Taikuri voi myös ohjailla sitä, miten tarkasti yleisö temppua seuraa missäkin kohtaa. Hyvä taktiikka saada yleisö rentoutumaan on huumori. Vitsin jälkeen avustaja on jälleen hetken sokea, eikä pysty seuraamaan, mitä taikuri tekee.

Skeptinen avustaja tarttuu helposti kiinni syötteihin, joita taikuri jättää jälkeensä. Jos taikuri näyttelee uskottavasti, että temppu ei aivan mene niin kuin sen pitäisi, saa hän skeptikon riisuttua aseista. Uskottelen usein avustajalle, että hän valitsi eri kortin kuin olisin halunnut. Tunne siitä, että on saanut taikurin kiinni jostain, saa katsojan tarkkaavaisuuden herpaantumaan, ja samalla temppuun saa paremman draaman kaaren.

Monesti temput eivät ole suoraviivaisia, vaan taikuri sotkee erilaisia metodeja sekoittaakseen katsojien päätä. Taikuri voi esimerkiksi suggestoida avustajan tuntemaan, että kolikko avustajan kädessä kuumenee ennen kuin hän paljastaa, että kolikko on vaihtunut toiseen. Näin metodit täydentävät toisiaan ja luovat kokonaisuuden, jota on vaikeampi selittää.

Moni ei myöskään osaa arvata, miten pitkälle taikuri on valmis menemään saadakseen temppunsa onnistumaan. Taikuripiireissä kerrotaan tarinoita legendaarisista vanhan ajan taikureista, jotka jättivät tahallaan sanomalehtiä tien varteen vain jotta voisivat näyttää samaisella lehdellä tempun myöhemmin, jos sopiva hetki koittaisi.

Tietenkään aina ei taikuri onnistu huijaamaan skeptikkoa. Taikuus on livelaji, ja jos esitystä alkaa liiaksi pilkkoa osiin esimerkiksi videolla, jää taikuri usein kiinni. Mutta kun tempun näkee livenä, pystyy taikuri usein huijaamaan myös tarkkaavaista skeptikkoa.

kirjoittaja Elättää Itsensä Mentalismilla, Opiskelee lääketieteellistä Bioteknologiaa Ja Etsii Keinoja, Joilla tehdä Tieteestä Viihdyttävää.