KIRJAT

Malin Grahn-Wilder (toim.): Skeptisismi. Gaudeamus, 2016.

”Vaivannäköä ei palkita pelkästään

lisääntyneellä yleissivistyksellä vaan myös oman

ajattelun kehittymisellä.”

SKEPTISISMI on antiikista alkanut rikas filosofian traditio. Teoksessa käsitellään länsimaisen filosofian skeptisismin perinnettä Sekstos Empeirikoksesta nykypäivään. Laajassa katsauksessa alkuperäistekstien suomennokset vuorottelevat kotimaisten asiantuntijoiden kirjoittamien artikkeleiden kanssa. Eniten tilaa on annettu antiikin ja keskiajan ajattelijoille, eikä uuden ja modernin ajan ajattelijoita käsitellä yhtä perinpohjaisesti. Rajaus on kuitenkin ymmärrettävä, sillä kirja on jo nykyisellään 400-sivuinen paketti. Aiheesta enemmän innostuvaa auttaa eteenpäin lähdeluettelo.

Skeptisimin keskiössä ovat tieto, todellisuus sekä ihmisen suhde näihin. Mitä kriteereitä informaation tai uskomuksen on täytettävä, jotta sitä voidaan sanoa tiedoksi? Millaista epävarmuutta järkevä ihminen voi hyväksyä? Kannattaako luuloon koskaan luottaa? Miten epävarmuuden kanssa tulisi elää? Missä menevät inhimillisen tietämisen rajat, ja miten kannattaa suhtautua asioihin, joista on mahdotonta saada tietoa? Mitä jos onkin niin, ettemme tiedä mistään mitään? Mikä on tiedon ja totuuden perimmäinen arvo? Kirja houkuttelee lukijan pohtimaan omia kantojaan ja omaa suhdettaan tietämisen suuriin kysymyksiin ja sitä kautta selvittämään omia ajatuksiaan.

Aikana jona ”totuudenjälkeinen” on julistettu vuoden uudissanaksi, on jokaisen tieteellistä ja rationaalista ajattelutapaa kannattavalle hyväksi viettää tovi tiedon ja totuuden peruskysymysten äärellä. Totuudenjälkeistä on kysyä: ”Mitä väliä tiedolla oikeastaan on?” Tämän yhteiskunnallisessa keskustelussa irrationaalisuuden, mutuilun ja tunnereaktioiden puolustukseksi heitetyn kysymyksen voi tulkita myös skeptiseksi haasteeksi, joka kutsuu perustelemaan tiedon ja totuuden arvoa. Skeptisismin projekti voi olla antiikinaikuinen, mutta samalla se on erittäin ajankohtainen.

Skeptisismin tradition yleisesityksen lisäksi kirja valaisee sitä, miten skeptisismiin ja epäilemiseen yleensäkin on suhtauduttu eri aikoina eri yhteiskunnissa. Skeptisillä argumenteilla on perusteltu niin radikaaleja elämänasenteita kuin uskonnollista ja yhteiskunnallista konservativismia. Skeptikot ovat kyseenalaistaneet huuhaan ohella myös tieteen ja tieteellisen tiedon.

Myös skeptisen metodin soveltamisalueet ovat vaihdelleet. Skeptisismistä on etsitty niin elämänfilosofiaa, tietoteoreettista kantaa, filosofista harjoitusvastustajaa, ymmärrystä todellisuuden ja tietoisuuden perimmäisestä luonteesta kuin eettisiä elämänohjeita. Sen avulla on taisteltu dogmaattista ajattelua, arroganssia ja käärmeöljykauppiaita vastaan. Nykyään skeptisistinen traditio vaikuttaa tietoteoriassa, mielenfilosofiassa, tieteenfilosofiassa, fenomenologiassa sekä tietysti Skepsis ry:n missiossa.

Skeptisismi on ollut ennen kaikkea kriittinen projekti, josta valtavirtafilosofia ei ole koskaan suuremmin pitänyt, muttei myöskään päässyt eroon. Skeptikoksi ei kuitenkaan kannata ryhtyä älyllisen helpotuksen toivossa – suuret ongelmat vain muuttavat hieman muotoaan. Skeptisen kriittisyyden osoittautuessa ehtymättömäksi voimavaraksi tulee ajankohtaiseksi pohtia epäilyn ohella myös rakentavan, lainalaisuuksia ja tukevia perusoletuksia etsivän ajattelun arvoa.

Yli 400 sivua tiukkaa filosofista tekstiä ei ole kevyttä eikä helppoa luettavaa. Se kutsuu syventymään. Vaivannäköä ei palkita pelkästään lisääntyneellä yleissivistyksellä vaan myös oman ajattelun kehittymisellä. Tietoteoriaan ennestään perehtymätön lukija saattaa löytää itsensä epäilemästä omaa olemassaoloaankin – kunnes huomaa tietävänsä ainakin sen, että nyt on tullut luettua jotain ajatuksia herättävää.

kirjoittaja On Lohjalainen Vtm Ja Filosofi.