Miten tähän on tultu?

Ulla Järvi, Tuukka Tammi: Maito tappaa ja muita outoja tiedeuutisia. Vastapaino, 2016.

VUOSI SITTEN Harvardista kuului kummia. Arvostetut amerikkalaistutkijat väittivät, että maitotuotteet voivat olla aikuisille hengenvaarallisia. Jo pieni määrä maitoa, jugurttia tai muita meijerituotteita voi tutkijoiden mukaan aiheuttaa naisille rinta- ja miehille eturauhassyöpää. Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen listaa ”Maito tappaa” -kirjan artikkelissaan myös muita täysin ylimitoitettuja, ristiriitaisia ja tyypillisiä uutisvirran väitteitä. Punaviini laihduttaa. Syöpä kukistuu paastoamalla. Kookosöljy on superfood, joka parantaa Alzheimerin taudin. Aspartaami on hermomyrkky. ”Miten tähän on tultu?”, hän kysyy.

Ravitsemustieteestä on Laatikaisen mukaan tullut pienten tutkijapiirien sijaan koko median ja siten kansan kulutustavaraa. Runsaasta tutkimusmassasta uutisvirtaan poimitaan usein valitettavasti kaikkein ”mullistavimmat” ja lukijaa kiihottavimmat tutkimustulokset. Tulokset ovat usein ristiriitaisia. Toimittajilta unohtuu, että jotkin ruoka-aineet voivat olla eduksi yhden sairauden näkökulmasta, mutta haitaksi toisen. Esimerkiksi maitotuotteet näyttävät suojaavan runsaasti käytettynä suolistosyövältä, mutta voivat toisaalta olla miesten eturauhassyövän riskitekijä.

”Maito tappaa” -kirja tulee tarpeeseen. Teoksessa 15 kokenutta tiedetoimittajaa kertoo, miten tiedeuutisia pitää lukea: kriittisesti. Tiede-lehden päätoimittaja Jukka Ruukki kirjoittaa toimittaja John Bohannonista, joka tekeytyi tutkijaksi ja syötti medialle tutkimustuloksen, jonka mukaan suklaa hoikistaa. Mediat raportoivat ilouutisesta laajasti – myös Suomessa. ”Huomenna suklaan tilalla saattaa olla jotain ihan muuta. Kuka uskoo ja ketä?”

Klikkauksia hakevia toimittajia syytetään usein asioiden liiasta yksinkertaistamisesta ja liioittelusta. Liioittelu voi kuitenkin alkaa jo tutkimuslaitoksen lähettämistä tiedotteista. ”Tieteentekijöiden julkisuushakuisuus on viime vuosikymmeninä lisääntynyt selvästi”, Ruukki esittää. Tutkijoiden mediamyönteisyys helpottaa hänen mukaansa journalistien työtä, mutta lisää kriittisen ajattelun tarvetta. Työpaineiden alla toimittaja saattaa keskittyä vain kevyisiin aiheisiin, joilla turvataan lyhyellä tähtäimellä yleisö- ja myyntiluvut. ”Lopputulos: yliopistojen, tutkimuslaitosten ja tieteen pr-väen vaikutus siihen, mitä yleisö tieteestä näkee ja kuulee, on kenties suurempi kuin koskaan.”

Erityisesti verkossa liikkuu myös valtavasti tieteeksi naamioitua sisältöä. ”Tieteen brändi on haluttua tavaraa: se vihjaa totuudesta, pyyteettömyydestä, korkeasta osaamisesta ja huolellisuudesta. Siksi tieteeltä lainataan termejä ja kuvastoa, vaikka sisältö olisi todellisuudessa silkkaa humpuukia”, Skepsiksen varapuheenjohtaja Tiina Raevaara kirjoittaa teoksessa. Hän kuvailee pseudotieteellisiä väitteitä zombeiksi, jotka torppaamisen jälkeen nousevat aina uudelleen henkiin.

Raevaara nimeää Magneettimedian, MV-lehden ja vastaavat ”vihajulkaisuiksi”, joissa epäiltyjen listalle pääsevät aiemmin luotettuina pidetyt tahot ja asiat: lääketiede, lääketeollisuus, rokotussuositukset, ravitsemussuositukset, syöpähoidot, valtamediat ja yliopistot. ”Niiden pyrkimyksenä on kyseenalaistaa koko demokratia julistamalla kritiikkiä ja epäluuloa institutionaalista vallankäyttöä vastaan.”

Kirja toinen toimittaja Ulla Järvi on Suomen tiedetoimittajain liiton pääsihteeri ja Julkisen sanan neuvoston jäsen (2014-2016). Hän kertoo kirjassa Suomen Kuvalehden julkaisemasta artikkelista ”Korvavalo ei vakuuta”, jossa käsiteltiin Valkee Oy:n valmistamien kirkasvalokuulokkeiden tehoa kaamosmasennuksen hoitomuotona. Valkee Oy kanteli jutusta vuonna 2014 Julkisen sanan neuvostoon. Kantelijan mukaan jutun toimittaja mm. referoi kolmea tutkimuslähdettä virheellisesti, eikä Suomen Kuvalehti suostunut julkaisemaan vastinetta. JSN joutui arvioimaan, oliko Valkee Oy joutunut erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi, jolloin se olisi oikeutettu esittämään oman kannanottonsa. Kysymys ei ollut enää puhtaasta tiedekiistasta.

JSN antoi jutusta langettavan tuomion, jonka perusteluissa jutussa ollutta mainintaa Valkee Oy:n saamasta Skepsiksen Huuhaa-palkinnosta pidettiin asenteellisuuteen viittaavana. Ratkaisu nosti sosiaalisessa mediassa kiivaan keskustelun. Esimerkiksi Skepsiksen puheenjohtaja Otto Mäkelää harmitti, että JSN näytti pitävän jutussa esitettyä kirkasvalokuulokkeiden tehottomuutta yhä kiistanalaisena asiana.

”Julkisen sanan neuvosto joutui itsekin vielä seuraavassa kokouksessaan korjaamaan päätöksensä perusteluja. Suomen Kuvalehden jutun totuudenmukaisuus ei ollut se Journalistin ohjeiden kohta, jolle päätös langettavasta ratkaisusta perustettiin, vaan nimenomaan vastineoikeus. Syntyikö erittäin kriittisen jutun kohteena olleelle yritykselle oikeus omaan kannanottoon? Siitä neuvosto oli yksimielinen: tiedotusvälineessä teilatulla on oltava oikeus puolustautua”, Ulla Järvi kirjoittaa.

”Maito tappaa” on täyttä tavaraa. Kirjan lopussa on pari hieman irrallista artikkelia, mutta olkoot ne osastoa ”syventävät opinnot”. Jokaisen kansalaisen pitäisi lukea kirja ajatuksella läpi, mielellään jo yläkouluiässä.