hollantilainen Tutkija*** mark Post Maastrichtin Yli- opistosta Esitti Ensimmäi- sen Viljellyn Jauhelihapih- vin Yleisölle Vuonna 2013 ***(david Parry / Pa Wire).

Apulaisprofessori Hanna Tuomisto kirjoittaa

viljellyn lihan mahdollisuuksista parantaa

ruoantuotannon ympäristökestävyyttä

MAATALOUS ON YKSI SUURIMMISTA ympäristömuutoksen aiheuttajista. Kotieläintuotannon on arvioitu tuottavan noin 15% kaikista ihmisen aiheuttamista maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä, mikä on enemmän kuin koko liikennesektori. Kotieläintuotannon kasvihuonekaasupäästöt syntyvät pääasiassa märehtijöiden ruoansulatuksen aikaisista metaanipäästöistä, rehun tuotannosta, lannan käsittelystä, fossiilisten polttoaineiden käytöstä sekä metsien raivaamisesta pelloiksi.

Maankäytön muutos aiheuttaa myös luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä erityisesti lajirikkailla trooppisilla alueilla. Kotieläintuotannosta syntyy lisäksi merkittäviä vesistöjä rehevöittäviä typpi- ja fosforipäästöjä, jotka aiheuttavat happikatoa järvissä ja merissä ja siten vaikuttavat haitallisesti vesieliöihin.

Väestönkasvun ja -vaurastumisen myötä kotieläintuotteiden kulutuksen on arvioitu kasvavan maailmanlaajuisesti 70% vuosien 2010 ja 2050 välillä. Tämä tulee lisäämään merkittävästi ruoantuotannon ympäristövaikutuksia, mikäli kotieläintuotteiden tuotantoa ei kehitetä kestävämmäksi. Kotieläinten tehotuotanto voi auttaa pienentämään tuotekohtaisia päästöjä, mutta toisaalta ahtaat elintilat heikentävät eläinten hyvinvointia.

SOLUMAATALOUS

VASTAUKSENA RUOANTUOTANNON HAASTEISIIN tutkijat ovat alkaneet kehittää vaihtoehtoisia soluviljelyyn perustuvia teknologioita kotieläintentuotteiden tuotantoon. Tätä alaa kutsutaan ”solumaataloudeksi” (englanniksi ”cellular agriculture”). Siinä sovelletaan lääketieteestä tuttuja soluviljelymenetelmiä ruoan tuotantoon.

Yksi tunnetuimpia sovelluksia on ”viljelty liha” (suomeksi tunnettu myös nimellä ”keinoliha” ja englanniksi ”cultured meat”, ”in vitro meat”, ”clean meat” tai ”cellbased meat”), jota tuotetaan viljelemällä eläimen lihaskudosta ravinneliuoksessa.

Solumaatalouden teknologioiden avulla voidaan myös tuottaa esimerkiksi maidon ja kananmunan proteiineja, jotka on tuotettu mikrobien avulla.

VILJELTY LIHA

ALKUPERÄISET SOLUT viljellyn lihan tuotantoon otetaan kotieläimen sikiöstä tai elävän eläimen lihaskudoksesta ohutneulanäytteellä. Näytteestä eristetään satelliittisoluja, jotka ovat kantasolun kaltaisia eli pystyvät jakautumaan. Soluja monistetaan ravinneliuoksessa bioreaktorissa haluttu määrä. Tämän jälkeen solut muutetaan lihassoluiksi vaihtamalla ravinneliuoksen koostumusta. Näiden solujen annetaan kasvaa ja samalla ne alkavat liittyä toisiinsa ja muodostaa lihaskudosta. Lopputuotteen koostumus riippuu prosessin kestosta ja olosuhteista.

Teoriassa on mahdollista valmistaa tällä teknologialla jopa pihvilihaa, mutta siihen tarvittaisiin myös muita solutyyppejä sekä verisuonirakennetta ravinneliuoksen kuljettamiseksi tasaisesti kudoksen kaikille soluille. Tällä hetkellä kuitenkin suurin osa tutkimuksesta on keskittynyt vain solujen monistamiseen sekä muuttamiseen lihassoluiksi, jolloin lopputuote on lähempänä jauhelihaa kuin kokolihaa.

Viljellyn lihan tuotanto on vielä tutkimusasteella. Kiinnostus alaa kohtaan on kasvanut merkittävästi tämän vuosikymmenen aikana. Muutama tutkimusryhmä on esittänyt ensimmäiset prototyyppituotteensa, mutta vielä on pitkä matka tuotteiden kaupallistamiseen. Viljellyn lihan tuotannon suurimmat kehitystarpeet liittyvät edullisen ravinneliuoksen sekä suuren mittakaavan bioreaktorien kehittämiseen.

Lääketieteellisiin tarkoituksiin kehitetyissä nisäkkäiden solujen viljelytekniikoissa käytetään yleisesti eläinperäisiä ainesosia ravinneliuoksen raaka-aineena. Viljellyn lihan tuotannossa ravinneliuksen tulisi olla eläintuotteista vapaata sekä kustannus- että eettisistä ja ympäristösyistä.

proteiininlähteiden Kasvihuonekaasupäästöt. Kategoria ”lihankorvikkeet” Sisältää Tuotteita, Jotka Koostuvat*** ***pääasiassa Kasvi- Tai Sieniperäisistä Proteiineista, Mutta Saattavat Sisältää Myös Maitoa Tai Kananmunia.

VILJELLYN LIHAN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET

VILJELLYN LIHAN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSIEN arviointiin liittyy monia epävarmuustekijöitä johtuen teknologian varhaisesta kehitysasteesta. Alustavat mallinnukseen perustuvat tutkimukset kuitenkin arvioivat, että viljellyn lihan tuotantoon tarvittavan teollisen energian kulutus saattaa olla jopa suurempi verrattuna kotieläintuotantoon.

Mallit kuitenkin osoittavat, että viljellyllä lihalla voisi olla pienemmät kasvihuonekaasupäästöt, ravinnepäästöt vesistöihin sekä vähäisempi maan ja veden käyttö verrattuna tavanomaiseen lihan tuotantoon. Näitä tutkimuksia tulkitessa on kuitenkin hyvä muistaa, että verrattavat tuotteet ovat hyvin erilaisia. Viljellyn lihan mallit perustuvat irtonaisen solumassan tuotantoon, joka on vielä kaukana varsinaisesta lihasta. Pihvilihan tuottaminen soluviljelyn avulla tulisi todennäköisesti vaatimaan huomattavasti enemmän resursseja, ja siten ympäristövaikutukset olisivat huomattavasti suuremmat verrattuna irtonaisen solukon tuottamiseen.

Ympäristövaikutusten määrään kuitenkin vaikuttaa erityisesti ravinneliuoksen raaka-aineiden valmistus. Täten viljellyn lihan ympäristötehokkuutta voidaan parantaa kehittämällä ravinneliuoksia vähän ympäristöä kuormittavista raaka-aineista.

Kasvihuonekaasupäästöjä viljellyn lihan tuotannosta voidaan vähentää käyttämällä vähäpäästöisiä energian lähteitä. Viljellyn lihan tuotantoon tarvittavan maa-alan on arvioitu olevan huomattavasti pienempi verrattuna kotieläintuotantoon. Täten eläinteen rehun tuotannosta vapautuvaa maa-alaa voisi käyttää uusiutuvan energian tuotantoon, hiiltä sitovan metsän kasvatukseen tai luonnon monimuotoisuuden suojeluun. Täten viljellyn lihan tuotanto voisi tarjota jopa suurempia ympäristöhyötyjä kuin mitä tuotekohtaiset tarkastelut ennustavat.

LOPPUPÄÄTELMÄT

VILJELLYN LIHAN TUOTANTO voisi mahdollisesti tarjota ympäristöhyötyjä, mikäli teknologia pystyttäisiin kehittämään suuren mittakaavan tuotantoon kestävällä tavalla. Viljellyn lihan tuotanto on kuitenkin vielä alkuvaiheissa ja edelleen on ratkaistava merkittäviä teknologisia haasteita ennen kuin ensimmäisiä kaupallisia tuotteita saadaan markkinoille.

Emme siis voi luottaa viljellyn lihan olevan ratkaisu kotieläintuotannon ympäristöongelmiin, vaan lyhyellä tähtäimellä meidän on tärkeää keskittyä kasvipohjaisten ruokavalioiden edistämiseen sekä kotieläintuotannon ympäristövaikutusten pienentämiseen.

UUSI FACEBOOK-KESKUSTELURYHMÄ SKEPSIKSEN JÄSENILLE

SKEPSIS RY:LLÄ on jo pitkään ollut Facebookissa avoin keskusteluryhmä ”Skepsis ry” (https://www.facebook.com/ groups/skepsisry/), jossa valtavan jäsenmäärän takia skeptikkojen ääni hukkuu valtavan kinastelun keskelle.

Olemme muiden pienten yhdistysten innoittamana perustaneet suljetun Facebook-ryhmän pelkästään yhdistyksen jäsenille. Ryhmän nimi on ”Skepsis ry:n jäsenet” (https://www.facebook.com/ groups/skepsisfinland/) ja sinne otetaan jäseniksi vain jäsenmaksunsa maksaneita Skepsiksen jäseniä. Ryhmään liittyessä kysytään jäsennumeroa ja tämä tarkistetaan jäsenlistasta. Jäsennumero löytyy mm. Skeptikko-lehden takakannesta yläoikealta.

Ryhmässä on esiinnyttävä omalla nimella ja jos tämä ei hyvästä syystä käy päinsä, on siitä annettava lyhyt selvitys. Kaikkihan eivät voi syystä tai toisesta esiintyä Facebookissa omalla nimellään.

Toiset paljon pienemmätkin yhdistykset ovat omissa Facebook-ryhmissään saaneet varsin innokasta ja yhdistyksen alaan liittyvää keskustelua aikaiseksi, joten eiköhän se meiltä skeptikoiltakin onnistu.

Joskus ylläpitäjät saattavat tehdä virheitä jäsenhakemusten käsittelyssä, joten jos et pääse ryhmän jäseneksi vaikka kaiken pitäisi olla kunnossa, yritä uudelleen. Ylläpito ei pysty lisäämään vahingossa hylättyjä pyrkijöitä ryhmän jäseneksi ilman uutta hakemusta. Uusien jäsenten lisääminen jäsenrekisteriin ja ajanmukaisen jäsenrekisterin toimittaminen ryhmän ylläpitäjille vie oman aikansa, joten kärsivällisyys on valttia.

jyrki Tikka ylläpitäjä, Skepsis Ry:n Jäsenet ”toiminnnanjohtaja”, Höpsis ¬ry