Nojatuolitutkijuus nousuun!

NYKYAJAN TERVEYSKESKUSTELUJEN yhtenä vähemmän toivottuna arkkityyppinä tunnetaan “nojatuolitutkija” eli kansalainen, joka kuvittelee löytäneensä Internetistä sellaisia tieteellisiä totuuksia, joita aiheen parissa työskentelevät lääketieteen tutkijat eivät ole onnistuneet löytämään.

Nojatuolitutkija saattaa esittää valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä esimerkiksi hiilihydraattien väitetyistä vaarallisuudesta, rokotteiden haitoista tai D-vitamiinilisän hyödyllisyydestä lukuisiin sairauksiin, mukaan lukien koronavirusinfektioon.

Nojatuolitutkijan argumentit perustuvat monesti tieteellisillä hakukoneilla löydettyihin tutkimuksiin, jotka vaikuttavat äkkiseltään haastavan virallisia terveyskäsityksiä. Yleensä taustalta kuitenkin paljastuu tieteelliseltä todistusvoimaltaan heikko aineisto kuten esimerkiksi hiirikoe tai poikkileikkaustutkimus, eivätkä raflaavat johtopäätökset ole tällöin kovinkaan vankalla pohjalla.

Tällaisten tapausten vuoksi keskustelun sävy on toisinaan muuttunut sellaiseksi, että maallikoiden ei tulisi ylipäätään lukea tai tulkita tieteellistä kirjallisuutta, sillä ammattilaiset tekevät sen kuitenkin paremmin. Tässä olen eri mieltä: henkilökohtaisesti suosittelen tieteellisten tekstien harrasteellista lukemista kaikille tiedonjanoisille ihmisille.

Nykyisin tieteellisen tiedon hakeminen on ennennäkemättömän helppoa ja tapahtuu vaivatta kotikoneelta käsin. Tiedekirjallisuuden valttina on eräänlainen syvällisyys ja aiheiden tavallista perusteellisempi käsittely, jota vasten arkipäiväisemmät mediat kuten uutisartikkelit, bestseller-kirjat tai blogit jäävät tuntumaan usein turhankin ohuilta pintaraapaisuilta.

Vaikka oma koulutusalani on hammaslääketiede, luen vapaa-ajallani akateemista kirjallisuutta myös lääketieteestä, ravitsemuksesta, psykologiasta, sosiologiasta sekä laulutekniikasta. Kaikissa näissä oma kokemukseni on, että akateeminen teksti täydentää ansiokkaasti muita saatavilla olevia tietolähteitä. Jopa yksinlauluharrastuksen opettelu on ollut tällä tavoin sujuvampaa, sillä monet laulutekniikan peruskäsitteet ovat olleet selkeimmin selitettynä juurikin akateemisissa artikkeleissa. Millä tavoin nojatuolitutkijaksi ryhdytään? Avaa hakukone. Suosittelen aloittelijoille Google Scholaria, joka toimii hyvin samalla tavoin kuin Googlehakukone. Terveystieteiden kohdalla PubMed on toinen hyvä vaihtoehto.

Käytä yksinkertaisia hakusanoja. Laita hakusanaksi esimerkiksi “vitamin D” ja selaile uutisvirran tavoin hakutuloksia oman jaksamisesi mukaan.

Selaile artikkeleita kuin lukisit uutisia. Lue artikkeleista pääsääntöisesti vain tiivistelmä, kuvat ja taulukot. Tieteellisten tekstien tyyli tulee ajan kanssa tutuksi, sillä akateemisessa kirjallisuudessa samat sanamuodot ja rakenteet toistuvat lukemattomia kertoja.

Tilaa ilmoituksia sähköpostiin. Kun löydät kiintoisan aiheen, esimerkiksi D-vitamiinin, tilaa itsellesi sähköposti-ilmoitukset vaikkapa Google Scholarin ”Luo ilmoitus” -toiminnolla. Tällä tavoin saat sähköpostiisi muutaman päivän välein ilmoitukset kaikista uusista tutkimusartikkeleista joissa käyttämäsi hakusana esiintyy.

Säilytä terve itsekriittisyys. Kun luulet tietäväsi aiheesta kovin paljon, muista että koulutetut ammattilaiset ovat todennäköisesti kuitenkin sinua askeleen verran edellä. Mikäli päätelmäsi ovat erilaisia kuin enemmistöllä alan tutkijoista, todennäköinen selitys on se, että teet lukemastasi kirjallisuudesta tavalla tai toisella virheellisiä päätelmiä.