OK, boomer: Selvänäkijän pauloissa

Mitä tapahtui, kun skeptikko päätyi keskellä yötä selvänäkijän kotiin?

VUONNA 2016 LOKAKUUSSA päivystin Skepsiksen osastolla Hengen ja tiedon messuilla Helsingissä. Välillä kävin katsomasssa Uri Gelleriä, joka esiintyi täydelle salille hurmioituneita ihmisiä. Koin myötähäpeää, kun Uri piti retiisin siemeniä kämmenellään ja yleisö huusi kuorossa ”kasva, kasva” ja kun siemenet mukamas alkoivat itää. Astuin kuitenkin esityksen jälkeen jonoon ja kävin esittäytymässä miehelle. ”Huomasitko, että en väittänyt omaavani yliluonnollisia kykyjä?” Geller varmisti. ”Et väittänyt”, sanoin. ”Mutta annoit ymmärtää.”

Skepsiksen osastolla esiintyi samana päivänä taikuri Miika Pelkonen, joka ei edes antanut ymmärtää omaavansa paranormaaleja kykyjä. Hän teki vastaavanlaisia ”ihmeitä” kuin Geller on tehnyt, mutta kertoi rehellisesti, että kyse on taikatempuista. Miikan esitys veti katsojia Skepsiksen pöydän ääreen, itse seurasin temppuja käytävän sohvalta. Vieressäni istui siro nainen, joka sanoi minulle: ”Skepsiksen osasto on messujen paras.”

Juttelimme pitkään. Nainen osoittautui mukavaksi ja mielenkiintoiseksi henkilöksi. Hän kertoi olevansa selvänäkijä. ”Olen auttanut poliisia kadonneiden etsinnässä ja saanut kiitosta.” Hän myös kertoi juovansa joka ilta vähintään yhden pullon kuohuviiniä. Muutaman kerran oli käynyt niin, että asiakas oli soittanut, kun hän oli ehtinyt tyhjentää koko pullon. ”Seuraavana päivänä en muistanut antamistani ennustuksista mitään, mutta hyvin olivat kuulemma osuneet.”

Kuukauden kuluttua törmäsin selvänäkijään stand up -keikkani jälkeen pienellä paikkakunnalla Etelä-Suomessa. En osannut kieltäytyä, kun hän lupasi povata minulle kotonaan. Asunto oli sisustettu erikoisesti. Selvänäkijän miehen tuhkat olivat ruukussa olohuoneen pöydällä. Tiskipöytä oli täynnä purnukoita, joista hän kaivoi kourallisen pillereitä ja heitti ne suuhunsa. Keittiön pöydän ääressä oli alttari: Jeesuksen kuvia seinällä ja kynttilöitä kaikkialla.

Selvänäkijä kaatoi itselleen kuivaa kuohuviiniä ja tarjosi minullekin. Jouduin kieltäytymään, koska olin liikenteessä autolla. Selvänäkijä sytytti suitsukkeen ja alkoi sekoittaa tarotkorttipakkaa. Hän sekoitti pitkään, vakavasti ja keskittyneesti. Hän hymyili eteerisesti ja rukoili, että saan hyvän kortin. Hän käänsi kortin pöytään. ”Jes!” hän huusi ja nosti kätensä ilmaan. ”Rakastavaiset!”

Selvänäkijä kaatoi itselleen toisen lasin, kohta kolmannenkin. Hän kertoi, että alkoholi ei ole hänelle ongelma. Ravinnokseen hän syö ainoastaan luontaistuotteita ja greippejä. Hän käänsi seuraavan kortin: mies ja viinapullo. ”Jes! Niin kuin huomaat, minä en huijaa. Nämä kortit vaan toimivat aina!”

Pohdimme pitkään, mitä kortit haluavat minulle kertoa. Selvänäkijä tiesi, minulle asia jäi epäselväksi. Tuli aika lähteä kotiin. Halasimme eteisessä. Ihmettelin, kuinka hän oli uskaltanut päästää lähes vieraan miehen yöllä kotiinsa, johtuiko se selvänäöstä. Hän osoitti hattuhyllylle. Siellä oli pesäpallomaila. Samassa selvänäkijä kaivoi lipaston laatikosta esiin kolme purkkia pippurisuihketta. ”Do you feel lucky, punk?”, hän siteerasi Dirty Harrya, nauroi ja osoitti minua suuttimella naamaan.

Nykyään selvänäkijä on raitistunut, aivan niin kuin boomerkin.