Vaikka tuhat ihmistä uskoisi hölynpölyyn, se on silti hölynpölyä

(väitetty kiinalainen sananlasku).

ELÄMME TÄLLÄ HETKELLÄ hyvin monimutkaisessa erilaisten tietojen ja uskomusten maailmassa. Mikä on totta ja eletäänkö nyt poikkeuksellista totuuden jälkeistä aikaa? Viime aikoina aiheita tällaiseen pohdintaan on tullut tiedotusvälineissä päivittäin.

TOTUUDEN MÄÄRITELMIÄ

TOTUUDEN IDEAN JUURET ovat antiikissa. Aristoteleen Metafysiikan mukaan: Epätotta on sanoa, että se ei ole, mikä on, tai että se on, mikä ei ole, ja vastaavasti totta on sanoa sen ole- van, mikä on, ja sen olevan olematta, mikä ei ole. Tuomas Akvinolainen ilmaisee saman ajatuksen: Arvostelma on tosi silloin, kun se vastaa ulkoista todellisuutta. Tieteen termipankki määrittelee totuuden seuraavasti: Totuus on niiden väitelauseiden ominaisuus, jotka ovat yhtäpitäviä todellisuuden kanssa. Tämän mukaan on olemassa todellisuus, josta voidaan tietää jotakin. Totuus on seuraus tietämisestä ja ajatus totuudesta on tietämisen ehto. Tästä pääsemme klassiseen tiedon määritelmään, jonka mukaan

tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus. Koronapotilaiden tehohoidosta Jorvin sairaalassa vastannut ylilääkärin Tero Varpulan mukaan ”… lääketieteellinen tieto on tietoa vasta, kun se on julkaistu vertaisarvioituna …” Tieteellistä teoriaa pidetään totena, jos se perustuu luotettavaan teoriaan ja/tai havaintoihin (korresponssi), se liittyy aikaisempaan totena pidettyyn tietoon (koherenssi), se on vertaisarvioinnissa hyväksytty (konsensus) ja se on toistettavissa.

Tieteellinen ajattelu ja arkiajattelu poikkeavat toisistaan siten, että tieteellisen realismin mukaan maailma on sellainen mitä tieteelliset teoriat siitä sanovat. Arkiajattelun heikkouksia ovat epäluotettavat havainnot esimerkiksi oman muistamattomuuden vuoksi, valikoivat havainnot johtuen ihmisen aikaisemmista kokemuksista, liiallinen yleistäminen yksittäisten havaintojen perusteella, puutteellinen päättely eli epäjohdonmukaisuus ja logiikan puute, lyhytjänteisyys eli tyytyminen ensimmäiseen selitykseen, sekä asioiden tarkastelu irrallaan yhteyksistään.

Aivot käsittelevät uuden tiedon kohdatessaan sitä kaksivaiheisen prosessin läpi. Aluksi uusi informaatio hyväksytään totena, kenties vain sekunnin murto-osan ajan. Vasta sen jälkeen aivot alkavat prosessoida tietoa. Tiedon vastaanottaminen – ensimmäinen askel – tapahtuu automaattisesti. Toisessa askeleessa aivojen täytyy tehdä päätös siitä, voisiko tieto pitää paikkansa vai ei. Joskus prosessin työläs toinen vaihe jää välistä esimerkiksi liiallisen informaatiotulvan takia.

Tieteellisen tiedon ongelmana – ja toisaalta myös vahvuutena – on tieteen kehitys ja tiedon kasvu; niiden kautta voidaan tarkastella sitä, miten tieteen antamat kuvaukset todellisuudesta tulevat paremmiksi ja miten tieteelliset teoriat ovat totuudenkaltaisia tai ainakin lähestyvät totuutta. Historian kulussa monet nyt varmoina totuuksina pidetyt asiat ovat muuttuneet – kuten vaikkapa Maan ja Auringon liikkuminen.

MITÄ PIDÄMME TOTUUTENA

KIERTÄÄKÖ Maa Aurinkoa vai Aurinko Maata?

Uskotko Maan kiertävän Aurinkoa vai tiedätkö sen, ja jos tiedät, niin miksi pidät sitä totena? Arkiajattelun ja arkihavaintojen perusteella asiassa ei ole mitään epäselvyyttä: Aurinko kiertää Maata. Tämä on kuitenkin yksi niistä asioista, jossa uskomme tieteen todistuksiin arkihavaintojen sijaan.

Maa kiersi Aurinkoa jo ”muinaisten kreikkalaisten” aikaan. Suur-Kreikassa Krotonissa (nyk. Italian eteläosassa) noin 480 eaa. syntynyt Filolaos oli ensimmäinen, joka ehdotti oppia Maan liikkumisesta. Jotkut laittavat tämän opin Pythagoraan nimiin. Filolaoksen kuukuukausi kesti 29 ½ päivää, kuuvuosi 354 päivää, ja aurinkovuosi 365 ½ päivää. Hänen mukaansa kiintotähtien kehä, viisi planeettaa, Aurinko, Kuu ja Maa kiersivät oletettua Keskustulta.

Klaudios Ptolemaioksen noin 150 jaa. teoksessaan Mathematike syntesis (Almagest) esittämässä muodossa maakeskinen teoria tuli vallitsevaksi maailmankäsitykseksi. Se selitti havainnot riittävän tarkasti, vaikka se sisälsi puutteita ja epätarkkuuksia, joita myöhemmin korjattiin mm. episykli-teorialla. Episyklejä esiintyy vielä Kopernikuksen kehittämässä aurinkokeskisessä aurinkokuntamallissa, vaikka niitä ei enää tarvittukaan Maan liikkeestä johtuvien silmukoiden selittämiseksi.

Aurinkokeskisen teorian yleistyminen alkoi vasta havaintolaitteiden kehityttyä 1500-luvulla Nikolaus Kopernikuksen esittämänä versiona. Kopernikuksen esitys oli 1500-luvulla täysin mullistava. Paavi Paavali III hyväksyi esityksen, mutta sitä vastustivat useimmat Euroopan oppineet, jotka perustivat käsityksensä Aristoteleen teoksiin. Myöhemmin sekä katolinen kirkko että Martti Luther vastustivat uutta maailmankuvaa ja katolinen kirkko julisti opin pannaan vuonna 1616. Lopullisen hyväksynnän teoria saavutti Galileo Galilein, Tyko Brahen, Johannes Keplerin ja Isaac Newtonin vaikutuksesta.

Aurinkokeskisen maailmankuvan vakiintumisen mahdollisti Galileo Galilein käsitys, että luonnonlait ovat matemaattisia. Tämä oli merkittävä muutos tieteessä, sillä antiikin Aristoteleesta saakka logiikkaa oli pidetty tieteen keskeisimpänä työkaluna.

Maa- tai aurinkokeskisen maailmankuvan muutokset ovat hyvä esimerkki siitä, miten kunakin aikana vahvasti perusteltu käsitys voi vakiintua yleisesti hyväksytyksi totuudeksi. Se on myös hyvä esimerkki tieteen itseään korjaavasta toiminnasta.

John Minchillo / Lehtikuva Ap ,

valeuutiset Ja Salaliittoteoriat Saavat Pahimmillaan Niihin Uskovia Aktiiviseen Toimintaan, Kuten Tapahtui*** ***loppiaisena Presidentti Trumpia Kannattavien Mielenosoittajien Vallatessa Usa:n Kongressirakennuksen.

TOTUUDEN JÄLKEISEN AJAN TERMINOLOGIA

”POST-TRUTH” (TOTUUDENJÄLKEISYYS) lisättiin Oxford English Dictionaryyn (OED) vuonna 2016 ja lisäksi se valittiin vuoden 2016 sanaksi. Se on adjektiivi, joka merkitsee ”olosuhteita, joissa objektiiviset faktat vai- kuttavat yleiseen mielipiteeseen vähemmän kuin tunteisiin ja henkilökohtaisiin vakaumuksiin vetoaminen" (“relating to or denoting circumstances in which objective facts are less influential in shaping public opinion than appeals to emoti- on and personal belief”).

OED:n toimittajien mukaan termin “post-truth” käyttö oli lisääntynyt noin 2000 % vuonna 2016 verrattuna edelliseen vuoteen. Piikin sanan suosiossa aiheutti Britannian EU-jäsenyysäänestykseen ja USA:n presidentinvaaleihin liittyvät uutisoinnit.

Oxfordin sanakirjan mukaan käsitettä ”totuudenjälkeinen” käytti nykymerkityksessään serbialais-amerikkalainen näytelmäkirjailija Steve Tesich vuonna 1992 kirjoituksessaan The Nation -lehteen, jossa hän käsitteli Persianlahden sodan ja Iran-Contra-skandaalin vaikutuksia: ”vapaina ihmisinä olemme vapaaehtoisesti päättä- neet elää jossain totuudenjälkeisessä maailmassa” (”we, as a free people, have freely decided that we want to live in some post-truth world”).

Käsitteen totuudenjälkeinen politiikka ensimmäisenä käyttäjänä on pidetty blogikirjoittaja David Robertsia, joka käytti termiä Grist-lehdelle kirjoittamassaan kolumnissa, jonka hän oli päivännyt aprillipäivälle 2010.

Käsitteen vaihtoehtoinen tosiasia lanseerasi Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin pitkäaikainen neuvonantaja ja kampanjapäällikkö Kellyanne Conway haastattelussa tammikuussa 2017. Tällöin hän kommentoi Trumpin silloisen tiedotuspäällikön valhetta, että Trumpin virkaanastujaiset olivat keränneet ennätyssuuren yleisön.

TOTUUDEN JÄLKEINEN AIKA NYT

TOTUUDEN JÄLKEISTÄ AIKAA JA POLITIIKKAA on kolumnisti toisensa jälkeen päivitellyt brexit-kansanäänestyksen, Donald Trumpin vaalikampanjoinnin ja yleistyneen populistisen politikointityylin takia. Kommenteissa on toistettu, että ihmisiä on johdettu harhaan, että politiikkaa tehdään tunteisiin vedoten eikä järkiargumenteilla, ja että tosiasioilla ei näytä olevan mitään väliä.

Donald Trump ei ole ensimmäinen valehtelusta syytetty USA:n presidentti. Viimeaikaisista presidenteistä ainakin Richard Nixon (presidenttinä 1969–1974) ja Ronald Reagan (1981–1989) ovat jääneet kiinni totuuden vastaisista puheistaan. Poikkeavaa aikaisempiin verrattuna on, että Trumpin kannattajat seisovat järkähtämättä hänen takanaan ja pitävät hänen väitteitään vainosta, vaalivilpistäja median levittämistä valeuutisista tosina.

Valeuutiset ja salaliittoteoriat ovat toisiaan ruokkivia ilmiöitä, jotka pahimmillaan saavat niihin uskovia myös aktiiviseen toimintaan, kuten tapahtui tämän vuoden loppiaisena presidentti Trumpia kannattavien mielenosoittajien vallatessa USA:n kongressirakennuksen. Presidentti Trump kiisti kategorisesti häviönsä presidentinvaaleissa ja kutsui kannattajiaan Washingtoniin tammikuun kuudenneksi päiväksi, jolloin Joe Biden oli määrä nimetä kongressissa viralliseksi vaalivoittajaksi. ”Be there, will be wild” (”tulkaa sinne, siitä tulee villiä”) presidentti tviittasi 19. joulukuuta 2020. Monet salaliittoteorioita kannattavat ryhmittymät levittivät viestiä ja Facebookiin syntyi useita tapahtuma- ja suunnitteluryhmiä, joiden jäsenmäärä vaihteli muutamasta kymmenestä tuhansiin. Tällaisia ryhmiä olivat mm. Oath Keepers, Proud Boys, Women for America First ja Stop the Steal. Tässä yhteydessä monesti mainittu Qanon on salaliittoteoria eikä yhtenäinen liike, jonka mukaan nimimerkki Q on paljastuksia tekevä Yhdysvaltain hallinnon työntekijä. Q:n väitteissä presidentti Trump esiintyy sankarina. Totuudenvastaisten tietojen levittämisen, väkivaltaan lietsomisen ja Qanon-yhteyksien vuoksi Twitter jäädytti Trumpin sekä monien hänen kannattajiensa tilejä pysyvästi.

Totuuden jälkeisessä yhteiskunnassa tunne ja kokeminen vievät voiton tutkitusta tiedosta. Aikaisemminkin tällaista on tapahtunut, mutta nykyisin siihen törmää aiempia vuosikymmeniä helpommin. Verkkomedia antaa mahdollisuuden kaikenlaisten totuuksien nopealle leviämiselle, kuten Heikki Holopainen blogissaan toteaa ”Kun vaihtoehtoajattelijat saivat ennen tehdä melkoisen määrän jalkatyötä löytääk- seen edes muutaman uskollisen kuulijan, nykyajan käär- meöljykauppias löytää sopivassa verkkoyhteisössä ison ja jatkuvasti läsnä olevan yleisön.”

Totuuden vastaisista lausumista on suuri häly nykyisin, koska ”todenpuhujia” ei saada vaiennettua, kun käytettävissä on laajalle leviävät digitaaliset tiedotuskanavat. Painostuksen alla sosiaalinen media (esim. Google, Twitter, Facebook, YouTube ja Instagram) on joutunut taipumaan siihen, että se siivoaa haitalliseksi ja valheelliseksi katsottavaa aineistoa sivuiltaan. Esimerkiksi Facebook kieltää juutalaisten kansanmurhan kiistävän sisällön. Siivottavan materiaalin on arvioitu sisältävän niin hirvittävän määrän psyykkisesti häiritsevää materiaalia, että moderaattorien mielenterveys on uhattuna.

Jos nyt on totuuden jälkeinen aika, niin milloin oli ”totuuden aika”?

Gerd / Pixabay.com Altmann

painostuksen Alla Sosiaalinen Media On Joutunut Tai-*** pumaan Siihen, Että Se Siivoaa Haitalliseksi Ja Val- ***heelliseksi Katsottavaa Aineistoa Sivuiltaan.

TOTUUDEN JÄLKEINEN AIKA HISTORIASSA

”TOTUUDEN JÄLKEINEN AIKA” on kiistelty käsite, sillä se pitää sisällään oletuksen taakse jätetystä totuuden kultakaudesta. Jos kerran nyt elämme totuuden jälkeistä aikaa, herää kysymys: Milloin elimme totuuden aikaa?

Kuinka faktat esitetään itselle mieluisassa valossa, tiedettiin jo antiikissa. Platon esitti kritiikkiä sofisteja vastaan siitä, että he onnistuvat näyttämään minkä tahansa asian todelta tai epätodelta retoriikallaan. Platon kirjoittaa Valtio-teoksessaan, että hillittömyyttä voi nimittää suuripiirteisyydeksi, mielivaltaa vapaudeksi ja häpeämättömyyttä miehekkyydeksi. Machiavellin mukaan ei ole esimerkiksi tarpeen varsinaisesti olla hyveellinen ruhtinas; riittää että näyttää siltä.

Voidaanko esimerkiksi 1930-lukua Euroopassa tai Neuvostoliitossa pitää totuudenmukaisen politiikanteon aikakautena? Libyan johtajalla Muammar Gaddafilla (7.6.1942–20.10.2011) uutisoitiin olevan hallussaan kemiallisia ja joukkotuhoaseita: ”Ulkoministeri Alexander Stubbin (kok.) mu- kaan tarkkoja tietoja aseista ei ole, mutta tiettäväs- ti Libyalla on hallussaan ainakin matalarikasteista uraania ja sinappikaasua.” (Etelä-Suomen Sanomat, 3.3.2011) Ei myöskään ollut tiedossa, miten aseet oli varastoitu. Joukkotuhoaseisiin vedoten Gaddafia vastaan koottiin kansainvälinen liittoutuma, jonka tukena oli YK:n turvallisuusneuvoston valtuutus. Joukkotuhoaseita ei kuitenkaan ollut, mikä oli ilmeisesti riittävän hyvin tiedossa jo ennen lopullista operaatiota.

Paul-Erik Korvelan mukaan ”Väitteet siitä, että eläm- me totuuden jälkeistä aikaa politiikassa, asettavat myös väärän vastakohdan, sillä ne olettavat, että joskus aiemmin näin ei olisi ollut. On kuitenkin kohtuullisen vaikea löy- tää aikakautta, jolloin totuus olisi ollut erityisesti arvossa politiikassa.”

Virallisen totuuden ja totuuden välisen ristiriidan varaventtiilinä on usein ollut huumori ja pilapiirrokset, kuten esimerkiksi Neuvostoliitossa Radio Jerevan ja Suomessa Kari Suomalainen.

ENTÄ JOS TOTUUTTA EI OLE?

NYKYÄÄN ON VALLANNUT ALAA NÄKEMYS, jonka mukaan kaikki käsitykset ovat alkuperästään huolimatta yhtä arvokkaita. Vain näkökulman mielenkiintoisuus on tärkeä – sen pätevyydestä ja totuudenperäisyydestä riippumatta.

Keskustelupaneeleihin kutsutaan tasaveroisina tunnettuja tiedemiehiä ja median tunnetuksi tekemiä populisteja. Monet tiedemiehet eivät enää osallistu tällaisiin keskusteluihin, koska he pitävät virheellisenä tällaista mielipiteiden rinnastamista tasaveroisena tieteellisiin tuloksiin. ”Tiedon tasapäistäminen ja asioiden voimakas tulkinnallisuus ovat osa postmoderniksi väitettyä aikakauttamme. (Skepsis ry)”

Jos totuutta ei ole tai siitä ei tarvitse välittää, seuraa passivoituminen ja välinpitämättömyys sekä omasta että yhteiskunnan kehityksestä. On turha pyrkiä hyvään. Tästä

totuusteoriat

Totuuden ehtoja miettivät totuusteoriat. Totuusteorioiden tarkoituksena on selvittää, mikä tai mitä totuus on, ja minkälaiset ominaisuudet tekevät väitteestä toden.

Totuusteorioita ovat • korresponssi- eli vastaavuusteoria, jonka mukaan väite on tosi, jos se vastaa todellisuutta. Esimerkiksi pieniä vihreitä miehiä on todella olemas- sa, jos näemme niitä. • koherenssi- eli yhtenäisyysteoria, jonka mukaan väite on tosi, jos se on yhdenmukainen muiden väitteiden kanssa. Jos uskomme ulkoavaruudessa olevan elämää, niin väitetysti myös pieniä vihreitä miehiä on olemassa. • konsensus- eli yleisyysteoria, jonka mukaan väite on tosi, jos se on yleisesti hyväksytty. Jos kaikki ihmiset uskovat ulkoavaruudessa elä- viin olentoihin, niin ulkoavaruudessa todella elää olentoja. • pragmatismi- eli toimivuusteoria, jonka mukaan väite on tosi, jos siihen uskomisesta on käytännöllistä hyötyä. Jos usko pienten vihreiden miesten olemassaoloon tuottaa minulle paljon rahaa, heitä on todella olemassa. • relativismi- eli suhteellisuusteoria, jonka mukaan käsitykset esimerkiksi totuudesta, todellisuudesta tai moraalista ovat riippuvaisia yksilöistä, yhteisöistä, kulttuureista tai kielestä. Pienten vihreiden miesten olemassaoloa pidetään jos- sain kulttuurissa totena ja toisessa ei; eikä tässä näh- dä mitään ristiriitaa.

Korresponssin voidaan katsotaan toimivan totuuden määritelmänä, ja koherenssin, konsensuksen sekä pragmaattisuuden olevan totuuden kriteereitä.

Lähde: Totuusteoriat. Skepsis ry. https://www.skepsis.fi/ Ihmeellinen/totuusteoriat.html. Viitattu 7.3.2021 tulee helppo jalansija kaikenlaiselle huuhaalle ja lahkoille. Tahallinen väärinymmärtäminen ja ristiriitojen lietsominen on lisääntynyt jopa Suomen eduskunnassa niin, että esim. Sirkka-Liisa Anttila ei asettunut ehdolle viime vaaleissa: ”Keskustelukulttuurin ja keskustelun sivistyksellisen ta- son lasku Eduskunnassa kypsyttivät. Eduskunnan suuressa sa- lissa ryhdyttiin ymmärtämään tahallaan väärin.”

HÄMÄYS, VALEHTELU, VAIKENEMINEN JA TOTUUSKOMISSIOT

MAAILMAN KYMMENEN SUURIMMAN hiilidioksidia ilmakehään päästävän yhtiön joukkoon kuuluva brittiläinen öljy-yhtiö BP julkaisi verkkosivuillaan hiilijalanjälkilaskurin. Laskurin avulla suuri yleisö pystyy nyt laskemaan omat hiilipäästönsä – ja keskittymään niihin.

Alfred Adlerin mukaan “Valheessa ei olisi järkeä, ellei totuutta pidettäisi vaarallisena.”

Historian väärentämistä on tapahtunut kautta vuosituhansien. ”Voittaja kirjoittaa historian.” Ovatko ”voittajat” nyt vaihtuneet, koska viime aikoina on ollut lukuisia hankkeita, joissa historiaa kirjoitetaan uusiksi ja sen vaiettuja tapahtumia selvitetään. Tällaisia on Suomessakin esim. vuoden 1918 tapahtumat ja yhteistyö Saksan kanssa 1930- ja 1940-luvuilla. Useissa maissa on perustettu totuuskomissioita selvittämään tapahtumia ja tuomitsemaan syyllisiä. Tällaisia on ollut esim. Etelä-Afrikassa selvittämässä apartheidin aikaisia rikoksia, Kanadassa Kuninkaallinen alkuperäiskansakomitea käsitteli alkuperäiskansojen kohtelua ja Ruotsin hallitus on päättänyt asettaa totuus- ja sovintokomission selvittämään Ruotsin tornionlaaksolaisia koskeneita valtion toimia 1900-luvulla.

Suomessa pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa jatketaan työtä saamelaisten totuus- ja sovintokomission perustamiseksi. Komission työn tavoitteena on koota saamelaisten kokemukset Suomen valtion ja eri viranomaisten toimista sekä tehdä tämä tieto näkyväksi. Komissio oli tarkoitus asettaa vuoden 2020 aikana mutta Valtioneuvoston määräämien jäsenten valinta on viivästynyt tälle vuodelle.

Edellä mainittujen valtiollisten toimenpiteiden lisäksi viime vuosina on syntynyt lukuisia yksityisten henkilöiden muodostamia yhteiskunnallisia liikkeitä, joissa on noustu vaikenemista, valheita ja rasismia vastaan. Tällaisia ovat mm. MeToo-liike naisiin kohdistuvaa seksuaalista häirintää ja ahdistelua vastaan, Black Lives Matter afrikkalaisperäisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan USA:ssa, We Race As One Formula 1 -kuljettajien yleinen rasisminvastainen mielenilmaus, Zero Waste kestävämmän elintavan puolesta, jne.

Merkittävää näissä yhteiskunnallisissa liikkeissä on se, että ne lähtevät ”ruohonjuuritasolta”. Esimerkiksi USA:ssa palloilulajien pelaajien osallistuminen Black Lives Matter mielenilmauksiin lähti liikkeelle urheilijoista. Viimeisenä mukaan lähteneen, yleensä mihinkään reagoimattoman jääkiekkoliiga NHL:n mukaantulo alkoi sillä, että valkoihoinen pelaaja otti yhteyttä mustaihoiseen ja ehdotti osallistumista.

Urheilijoiden kannanotot yhteiskunnallisiin asioihin ovat olleet harvinainen ja kiistanalainen asia. Tilanne on nyt muuttumassa. ”Pelaajat ovat moderneja huippu-urhei- lijoita, jotka hyödyntävät asemaansa tehdäkseen maailmas-

ta paremman paikan jalkapallon avulla” sanoi Palloliiton viestintäpäällikkö Taru Nyholm Suomen jalkapallomaajoukkueen polvistuttua ennen ottelua ottaakseen kantaa ihmisoikeuksien puolesta.

Viime syyskuussa Jokerit perui Minskissä pelattavaksi suunnitellun jääkiekko-ottelun pelipäivän iltapäivällä sen jälkeen, kun pelistä oli noussut tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa kohu Valko-Venäjän huonon ihmisoikeustilanteen, vilpillisinä pidettyjen presidentinvaalien ja rauhanomaisesti mieltään osoittaneiden kansalaisten kohtelun johdosta. Jokerien kannattajayhdistys oli jopa ilmoittanut boikotoivansa joukkueen otteluita, jos peli toteutuu. Sen, että Jokerit viivytti lopullista päätöstä ottelun perumisesta viime hetkeen, arvioidaan aiheuttaneen vahinkoa joukkueen maineelle, ja esimerkiksi Veikkaus on toistaiseksi lopettanut yhteistyön joukkueen kanssa. Kannanotto Valko-Venäjän ihmisoikeustilanteeseen on näkynyt myös kansainvälisellä tasolla ja pitkällisen painostuksen jälkeen Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF perui jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen pitämisen Valko-Venäjällä.

Yksityisen henkilön mielipiteen ilmaisu ja siitä syntyvä joukkoliike on hyvä asia, mutta ei ole lainkaan varmaa, ovatko toimenpiteet ”yleisen mielipiteen” painostuksen johdosta terve ilmiö pitemmän päälle. Vaarana on lynkkausmielialan nouseminen ja sosiaalinen teloitus ennen asian tutkimista ja oikeuden antamaa tuomiota tai vapauttamista.

Kuten Jari Tervo asian tiivistää: ”Somessa syyttä- jän, tuomarin ja teloittajan toimet on yhdistetty ajan säästämiseksi.”

JOHTOPÄÄTÖS JA YHTEENVETO, POHDISKELUA

PIDÄN VARMANA, että Maa kiertää Aurinkoa!

Kari Enqvistin nettikolumnissaan esittämän arvion tavoin ymmärrän, että maanviljelijän kannalta on yhdentekevää, kiertääkö Maa Aurinkoa vai Aurinko Maata: oleellista on vain, että kevättä seuraa kesä ja kesää syksy. Silti jokainen maanviljelijä on valmis pitämään tietoa Maan ja Auringon keskinäisistä liikkeistä arvokkaana

miksi Uskomme Valheisiin

Syitä, joiden takia uskomme virheellisiin väittämiin ovat mm.

• lumetotuusvaikutus: uskomme lähes mitä tahansa, kunhan sitä toistetaan meille tarpeeksi; erityisesti elinympäristön asenteet ja uskomukset lapsesta lähtien, • uskomusten pysyvyys: uskomme herkästi ensimmäisen kuulemamme tiedon ja pitäydymme siinä, • uskomuskaiku: ihminen vastaanottaa korjattua tietoa, mutta aiemmin omaksuttu väärä tieto jää silti hänen mieleensä kummittelemaan, • takaiskuefekti: tiedon korjaaminen voi joissain tapauksissa jopa vahvistaa vääriä uskomuksia, • vahvistusharha: vaikkei sille täsmällistä rahallista arvoa voi asettaakaan.

Ei ole ollut mitään ”totuuden aikaa” ja sen vuoksi ei ole myöskään ”totuuden jälkeistä aikaa”. On vain erilaisia mahdollisuuksia levittää oikeita tai vääriä tietoja ja uskomuksia riippuen vallasta, yhteiskunnallisista oloista ja teknisistä järjestelmistä.

Yksityisten henkilöiden mielipiteen ilmaisuja ja niistä syntyviä joukkoliikkeitä voi pitää hyvänä niihin liittyvistä vaaroista huolimatta. On tärkeää, että meillä jokaisella on mahdollisuus ja kyky arvioida tietoa ja tiedonmuodostusta, sekä sitä voiko näkemäänsä, lukemaansa ja kuulemaansa luottaa ja kuinka suurella varmuudella.

Koulutus on keskeisessä asemassa antamaan edellytyksiä luotettavan tiedon omaksumiseen. Kattava yleissivistys auttaa punnitsemaan erilaisten väitteiden uskottavuutta. Koulutuksen tulee opastaa oikeanlaiseen järjestelmälliseen epäilyyn, joka ei tuota epäluottamusta ja salaliittoteorioita, vaan luottamusta, ja ohjaa luotettavinta tietoa kohti. Mistä sitten tunnistaa valheet ja huijaukset? ”Niissä lukee usein isoilla kirjaimilla VALHE tai HUIJAUS”, kuten Pertti Jarla oivaltavasti piirsi. (HS, 30.1.2021)

omaksutaan tietoa, joka sopii omaan maailmankatsomukseen, • motivoitu päättely: ihminen pitää omaa näkemystään tukevia perusteluja vahvempina kuin omia näkemyksiään haastavia perusteluja, • luottamus: netistä luettavat valeuutiset uppoavat iäkkäisiin verkonkäyttäjiin, jotka ovat oppineet luottamaan painettuun sanaan.

Lähteet: Valheenpaljastaja: Miksi uskomme valheisiin? Näin tunnistat psykologiset mekanismit, joiden takia sinäkin lankeat väärään tietoon. Yle, Oppiminen. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/12/15/valheenpaljastaja-miksi-uskomme-valheisiinnain-tunnistat-psykologiset . Viitattu 7.3.2021 Illuusio totuudesta: uskon jonkin olevan totta, vaikka se ei sitä ole. Mielenihmeet, Viihde- ja mielipideblogi psykologian tiimoilta. https://mielenihmeet.fi/illuusio-totuudesta-uskon-jonkin-olevan-totta-vaikka-se-ei-sita-ole . Viitattu 7.3.2021.

Helsingin Sanomat 30.1.2021.

artikkeli Viitteineen Löytyy Osoitteesta skepsis.fi/skeptikkolehti/2021.

Syvänen Joni

Trollitehtaan varjossa

”Jos osoitan jonkin hänen väittämänsä epätodeksi, kulman takana odottaa

kuorma-autollinen uusia.”

POIKANI ON HURAHTANUT valheellisen tiedon maailmaan. Hän hakee tietoa vahvasti värittyneistä lähteistä, on salaliittoteorioiden kannattaja ja julistaa monet selkeät totuudet vääriksi ja valheiksi. Tiede on huijausta, hän leimaa sen uskonnoksi. Hän on esimerkkitapaus siitä, mihin vääristellyn ja valheellisen tiedon tyrkyttäminen voi johtaa.

Kyseessä on nuori aikuinen, jolla on jo oma elämänsä ja päätöksensä. En pysty keskustelemaan hänen kanssaan enää vapautuneesti juuri mistään, koska niin moneen asiaan hän saa liitettyä kommentin, että tämäkin on oikeasti toisin. Kaikki tähän mennessä totuutena pidetty perustuu hänen mukaansa valheelliseen tietoon, jota meille on ala-asteelta alkaen uskoteltu oikeana tietona. Näin meitä on haluttu hallita: syötetty väärää tietoa jonkun tahon kautta, joka hallitsee tätä kaikkea.

Keskusteluja on käyty esimerkiksi historian ja biologian opetuksesta. Ihmisen alkuperä ei kuulemma ole opetetun mukainen. Poikani ihmettelee, miten sitä ei ole pystytty muka selvittämään, kun fossiilejakin löytyy joka paikasta pilvin pimein. Ei löydy, niitä on harvakseltaan, poikani. Mutta miten onnistun tämän perustelemaan hänelle, kun joku toinen taho väittää uskottavasti muuta? Sehän näyttää nykyään olevan oikeassa, joka jaksaa huutaa kovimmin, eniten ja joka tuutista.

Ilmeisesti nyt on sitten tällä uudella porukalla tarkoitus puhdistaa maailma kaikesta väärästä tiedosta ja vapauttaa meidät poloiset hirmuvallasta.

Tämä kaikki on omiaan rikkomaan minun ja poikani välit, koska on helppo saada riita aikaan lähes mistä tahansa. Ikävää on sekin, että jos pystyn osoittamaan jonkin hänen väittämänsä epätodeksi, kulman takana odottaa kuorma-autollinen uusia. Lisäksi, kun kyseessä on oma poika, ei tunnu hyvältä ajatukselta osoittaa hänen olevan väärässä elämänsä valinnoissa ja murtaa hänen itsetuntoaan.

Nykyään tavatessamme tilanne on teennäinen: vältän tietoisesti puhumasta mistään aiheesta, joka saattaisi johtaa hankalaan väittelyyn. Olen saanut esimerkiksi kuulla, että USA:n hallinto on myöntänyt Covid-19-uhrien määrän olevan vain murto-osan siitä, mitä tilastot kertovat. Hallinto tarkoitti tässä keskustelussa Trumpia ja tämä ”myöntäminen” oli törkeää valehtelua. Jätin keskustelun sikseen, etten ajaisi ulos tieltä.

En usko, että minun tekemiseni hänen matkallaan aikuisuuteen olisivat voineet auttaa asiassa, sillä yksi ihminen on aika voimaton suhteessa siihen valtavaan väärää tietoa tuputtavaan trolliorganisaatioon, joka toteuttaa omaa agendaansa ja valitsee taidokkaasti uhreiksi ihmisryhmiä, joihin on helppo vaikuttaa. Olen päättänyt antaa asian olla ja pyrkiä pitämään välini poikaani kunnossa. Annan hänen poimia itse viisauden jyvän, jos sellaisen edestään sattuu löytämään. ”Make them, love them and leave them”, taisi joku viisas sanoa.

julkaisemme Kirjoituksen Poikkeuksellisesti nimettömänä Kirjoittajan Pyynnöstä.