KIRJAT

ATLANTIS TAMPEREEN ALLA JA MUUTA OUTOA

Jarno Alastalo: Oudot tyypit. Avain, 2020.

arno Alastalon ”Oudot tyypit” on kirja, jossa ääneen pääsee 26 jollakin mittapuulla oudoksi määriteltyä ihmistä. Osa heistä pitää itse itseään outoina, osa taas on saanut oudon leiman muualta. Kirjassa esiteltyjä henkilöitä näyttää yhdistävän lähinnä suomalaisuus, muuten he ovat outoja myös suhteessa toisiinsa.

Skeptikon näkökulmasta esiin nousee useita mielenkiintoisia henkilöitä. Heitä yhdistää jonkinlainen kuviteltu suhde henkimaailmaan, kun muut taas ovat outoudessaan keskittyneet maallisempiin asioihin kuten strippaamiseen, ”turriksi” pukeutumiseen tai lihakoukuissa riippumiseen.

Ensimmäisenä kirja kertoo noidaksi ja kulttijohtajaksi esittäytyvästä Luminary Blackthornista, joka on perustanut diginatiivien kultiksi kuvatun Chyraliksen Temppelin. Tavoitteena toiminnalla on parantaa noituuden avulla hyvinvointia. Luminary Blackthorn kertoo avoimesti nauttivansa vallasta, palvonnasta ja rahasta. Tarinasta tuleekin vaikutelma, että kultti on syntynyt kulttijohtajan omia tavoitteita varten. Se ei liene mikään harvinainen motiivi kultin perustamiselle.

Kirjan ehkä yksi erikoisimmista tarinoista on Mia Kuusiston kertomus suhteestaan Atlantikseen. Hän esittää olevansa tähtikansalainen ja energiansa olleen kiinni Atlantiksessa yli 700 000 vuotta. Hämmästyttävästi Kuusisto uskoo Atlantiksen olevan Suomessa Tampereen alla. Tämä uskomus on aiheuttanut Kuusiston elämään paljon haasteita, sillä hänen tehtävänsä on nostaa Atlantis maan päälle. Hän on esimerkiksi joutunut kulkemaan tiuhasti Tampereen ja Helsingin väliä, jotta energiat pysyisivät tasapainossa. Kuusistolla on vahva usko saamiinsa voimiin, sillä hän kertoo tähtienergiallaan estäneensä aiemmin valmistelussa olleen sote-uudistuksen toteutumisen.

Sinänsä Kuusiston ajattelu ei vaikuta heikentävästi kuin enintään hänen itsensä ja mahdollisesti läheistensä elämään. Oma mieleni jäi kuitenkin askartelemaan sen kanssa, milloin kyse on harmittomista uskomuksista ja milloin ihminen tosiasiallisesti kärsii elämää hallitsevista ajattelumalleistaan.

Atlantikseen liittyy myös jediritari Kars Skywalkerin tarina. Hän kertoo saapuneensa maahan härän tähdistöstä aikana, jolloin Atlantis oli voimissaan. Jediritarien tehtävä on auttaa maata pahoja voimia vastaan ja Skywalker on ollut näissä taisteluissa mukana. Hän kertoo Jedin kaltaisia mestareita olevan kaikissa uskonnoissa ja Jeesuksenkin olleen jediritari. Skywalkerille jediritarina ja hyvyyden puolella eläminen on tavoiteltava asia. Naisasioissa jediritarius ei kuitenkaan ole ollut pelkkä vahvuus. Hän kertoo jediritarien seksuaalienergian olevan korkea, mutta deittipalstoilla yksikään nainen ei ole Skywalkerille enää vastannut, kun hän on avannut jediritarin maailmaansa.

Kiinnostava henkilö on myös Teemu Vehkala, jonka tehtävänä on murtaa salaliittoja. Vehkalan tarinaa lukiessa omat aivot tuntuvat menevän solmuun, niin villisti ajatukset kulkevat temppeliritareista liskorodun vaikutukseen pankeissa, rokotteissa olevista mikrosiruista Hillary Clintonin mafiajäsenyyteen ja CIA:n toimintaan Malmin lentokentällä. Vehkala kertoo, että hänet on aiemmin huumattu ja yritetty hiljentää pitämällä häntä neljä kuukautta psykiatrisessa sairaalassa.

Skeptikon pitkäaikaisille lukijoille kirjasta löytyy ainakin pari tuttua: ufotutkija Jaakko Närvä ja parapsykologi Olavi Kiviniemi. Jaakko Närvä on ainoa ufoista väitellyt suomalainen ja siten hyvin perehtynyt aiheeseen. Hänen tarinansa eroaa kirjan muista tarinoista siten, että siitä välittyy tutkijatausta ja tieteellisen argumentoinnin taito. Närvä kertoo pitävänsä ufojen olemassaoloa todennäköisenä, mutta tieteilijänä ei ilman varmoja todisteita voi väittää niitä varmasti olevan. Näkökulma on virkistävä, sillä moni muu kirjan oudoista henkilöistä esittää ajatuksiaan varmana totuutena.

Parapsykologi Olavi Kiviniemen mukaan rajatiedon harrastajat pitävät häntä skeptikkona ja skeptikot taas huuhaa-ihmisenä. Kuvaus onkin osuva, koska hän kertoo ottavansa asiat vakavasti vasta saadessaan luotettavat perusteet, mutta toisaalta ei myöskään ole heti tyrmäämässä asioita, jotka eivät sovi hänen aiempaan ajatteluunsa. Kiviniemen tärkein hetki parapsykologian alalla on ollut kahden pojan mielen voimalla tehdyn lusikan taivutuksen todistaminen. Hän uskoo tämän todella tapahtuneen, mutta on valmis tarkistamaan mielipidettään uusien todisteiden tullessa esiin. Sen sijaan kummitustaloksi nimetyssä talossa yöpyminen tuotti parapsykologille pettymyksen: Kiviniemi nukkui hyvin, eikä kummituksia ilmestynyt.