RUOKAVALIOSTA EI SAA TULLA USKONKAPPALE

Reijo Laatikainen: Verensokeri haltuun, Eroon esidiabeteksesta. Kirjapaja, 2020

RAVITSEMUSTERAPEUTTI Reijo Laatikaisen kirjan kohderyhmä on laaja: arviolta jopa miljoonalla suomalaisella on esidiabetes. Kirja tarjoaa selkeitä, kannustavia ohjeita ruokavalion muutoksen kestävään toteuttamiseen. Sen tarkoitus on osoittaa, että jokainen esidiabeteksesta tai siitä mahdollisesti seuraavasta tyypin 2 diabeteksesta kärsivä voi vähentää verensokeriaan elintavoilla.

Uusiin elämäntapoihin sitoutumisen ei kuitenkaan tarvitse olla joustamatonta pingottamista, itsensä kiusaamista ja elämän yleistä kurjistamista. ”Ruokavaliosta ei tarvitse eikä saa tulla uskonkappale ja riidanaihe läheisten kanssa – tai edes sosiaalisessa mediassa.”

Laatikaisen kirjassa on tutkimustietoa, keinoja verensokerin hallintaan ja käytännön ohjenuoria tyyliin ”näin koostat fiksun aamiaisen”. Useiden tutkimusten pohjalta voidaan Laatikaisen mukaan todeta, että nimenomaan lihavuuden ehkäisy ja hoitaminen on kaikkein tärkeintä diabeteksen suitsimiseksi. Vähäinen liikunta on tyypin 2 diabeteksen yksi keskeisistä riskitekijöistä.

Laatikaisella on tutkittua tietoa myös vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta eli karppauksesta eli ketodieetistä, josta joillekin fanaatikoille on tullut lähes uskonto. Ketodieetin ylivoimaisuutta rummuttavat Laatikaisen mukaan gurut, joilla ei ole ravitsemustieteen pätevää koulutusta. ”Heille yksi harvoja keinoja saada riittävästi näkyvyyttä ja siten suosiota, on asemoida itsensä valtavirran ravitsemustiedettä vastaan. Osa ihmisistä haluaa asettautua ‘eliittiä’ vastaan, uskoa salaliittoihin ja muuhun hömppään.” Tällaisten vaihtoehtogurujen toiminta on Laatikaisen mielestä rusinoiden poimimista pullasta, harhaanjohtamista ja jopa ihmisten rahastamista.

Päinvastoin kuin rummuttajat antavat ymmärtää, vuonna 2017 julkaistun koostetutkimuksen mukaan kepakkohoitopykälineen, mutta silti tahdosta riippumattomaan hoitoon liittyvät väärinkäytökset ovat edelleen mahdollisia. Toisaalta paljon useammin kritisoidaan lain tiukkuutta ja asioihin puuttumatta jättämistä.

Kirjailija Alastalon ehdoton ansio on henkilöiden oman tarinan esille nostaminen. He saavat kertoa ajatuksistaan omalla tavallaan ja kirjailija ei ota kantaa tarinoihin, eikä kauhistele tai ihannoi niitä. Kirjaa lukiessa jäin miettimään outouden määritelmää ja kuinka siihen pitäisi yhteiskunnassamme suhtautua. Kaksi henkilöä kertoo psykiatrisessa hoidossa olemisesta, ja siihen vaikuttaa liittyneen vahva usko yliluonnollisiin asioihin. Historiassa on tapahtunut hyvinkin raakaa puuttumista ihmisten itsemääräämisoikeuksiin silloin, kun henkilö on muiden silmissä vaikuttanut oudolta. Nyt virallista puuttumista säätelee melko tiukka mielenterveyslaki todieettiä noudattaneilla oli 30 prosenttia suurempi riski sairastua tyypin 2 diabetekseen kuin tavanomaista ruokavaliosta noudattaneilla. Tämä johtunee siitä, että ketodieettiin on perinteisesti kuulunut paljon punaista ja prosessoitua lihaa, kovaa eläinja kookosrasvaa sekä vähän kuituja. Laatikainen ei kuitenkaan tyrmää ketodieettiä diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa, jos siihen kuuluu vähän prosessoitua ja punaista lihaa, juoksevia kasviöljyjä, margariinia, kaurakermaa sekä runsaasti kuituja ja kasvikunnan tuotteita, avokadoa, pähkinöitä ja siemeniä.

Yhdessä kirjan luvussa Laatikainen käsittelee asioita, joihin törmää usein vastaanotollaan, luennoillaan ja sosiaalisen median kohtaamisissa. Osa näistä on myyttejä, jotka eivät tahdo tulla oikaistuksi kertyneestä tutkimustiedosta huolimatta. Yksi myyteistä on väite, että rypsiöljy aiheuttaa tulehdusta. ”Tähän lankaan on mennyt eräs ruokavalioista innostunut lääkärikin.”

Toisen myytin mukaan keho tarvitsee luonnon omia rasvoja, voita ja kookosöljyä. ”Koko homma on huiputusta. Voin käytölle ei ole minkäänlaista fysiologista tarvetta ihmisessä, se ei tee hyvää iholle, sydämelle, eikä aivoille. Päinvastoin, korvatessaan tyydyttämätöntä rasvaa runsas ‘luonnon’ kovien rasvojen saanti on uhka sydämelle, aivoille, sokeriaineenvaihdunnalle sekä iholle.”

Kirjassa esitellyt oudot henkilöt eivät lähtökohtaisesti vaikuta vaarallisilta. Kuitenkin ainakin kultin perustaminen ja salaliittoteorioiden voimallinen tukeminen saattaa vaikuttaa negatiivisella tavalla muiden ihmisten hyvinvointiin ja turvallisuuteen. Siten outous ei aina ole vain ihmisen oma asia. Hyväksyttävän outouden, vaarallisten ajatusten ja hulluuden rajanveto ei tämän kirjan pohjalta tule ratkaistuksi. Hyvä niin.