Yhdistykselle uusi kippari

SIITÄ, KUN LIITYIN SKEPSIKSEEN, on kulunut jo yli 15 vuotta. Täytyi oikein käydä tarkastamassa, milloin olen kirjoittanut ensimmäisen artikkelini Skeptikko-lehteen – se oli numeroon 2/2005. Silloin kirjoitin jutun vierailustani ”Tulevaisuuden tutkimusseuran” kesäseminaarissa. Jutun aiheita olivat digitaaliset pelikulttuurit, kansanliikkeet ja tulevaisuuden uskonnot.

Kirjoitin myös geokätkennästä: ”Harrastajien määrä on hyvin marginaalinen, mikä johtuu lähinnä siitä, että GPSlaitteiden määrä on melko vähäinen.” Silloin Suomessa aktiivisia geokätköilijöitä oli noin 900, nyt heitä on yli 35 500.

Kirjoituksestani on valtavan pitkä aika. Ikäni on kuluvina vuosina lähes tuplaantunut, mutta silti minusta tuntuu, että kaikki tapahtui aivan vastikään.

Hyvin moni asia on muuttunut vuosien saatossa. Kun liityin Skepsikseen, olin lukion toisella luokalla ja yhdistyksen ”nuorisojäsen”. Nyt olen 33-vuotias hallintotieteen maisteri, oikeustieteen jatko-opiskelija ja työelämässä.

Kun ensimmäisen kerran osallistuin yhdistyksen hallituksen ja aktiivien kokoukseen, olivat kokoukset vilkkaita keskustelutilaisuuksia, joihin osallistui pitkälle toistakymmentä ihmistä. Nyt hallituksen kokouksiin osallistuvat lähes ainoastaan hallituksen jäsenet; merkittävä osa aktiivisuudesta on siirtynyt verkkoon sosiaalisiin medioihin.

Yhdistykset eivät enää puhuttele ihmisiä yhtä paljon kuin aikaisemmin. Erinäisten mielenkiinnon kohteiden ympärille on helppoa perustaa virtuaalisia ryhmiä, joihin on yhtä helppoa liittyä kuin erotakin. Skepsis on kuitenkin ollut varsin onnekas siinä mielessä, että meidän jäsenmäärämme on pysynyt melko vakiona. Yhdistyksen toiminta on siis vakaalla pohjalla ja se ulottuu myös verkkoon niin luentojen kuin nettiyhteisöjen muodossa.

Minut valittiin Skepsiksen puheenjohtajaksi erittäin pitkän hallitusuran jälkeen. Onkin helppo ajatella, ettei yhdistyksen toiminnassa mikään muutu. Todellisuudessa puheenjohtajalla on kuitenkin aivan erilainen vetovastuu toiminnasta kuin hallituksen rivijäsenellä. Joudunkin opettelemaan uusia asioita, kuten tälle puheenjohtajan palstalle kirjoittaminen. Siihen on löydettävä sekä ideoita että aikaa.

Eräs teema, jota olen mielessäni pyöritellyt, liittyy juridisiin arvioihin huuhaa-aiheista. Aina välillä nousee esille kysymys esimerkiksi siitä, miksi huonoista ennustuksista ei voi valittaa kuluttajansuojaviranomaisille. Ehkä tämä on seuraavan puheenjohtajan palstani aihe.

Skepsistä kipparoidessa tarkoitukseni ei ole tehdä täyskäännöstä yhdistyksen linjaan. Skepsis tulee tulevaisuudessakin keskittymään huuhaan kritisoimiseen ja tieteen popularisoimiseen. Haasteetkin lienevät samat kuin edeltäjälläni Otto J. Mäkelällä, eli aktiivijäsenten hankkiminen ja juoksevasta hallinnosta huolehtiminen. Lisäksi Otto jatkaa ainakin tämän vuoden varapuheenjohtajana, ja hänen tukensa onkin minulle alkuvaiheessa korvaamaton.