Kiviä, natsiesoteriaa ja jumaltaruja

– eli kuinka Karl Maria Wiligutin onnistui petkuttaa Kolmatta valtakuntaa

ESOTEERINEN KOSMOLOGI, ”Viisaan Pohjoisen Renkaan” perustaja, suuren jumalan Thorin jälkeläinen ja Baldur-Kristoksen salaisuuden tuntija. Voisiko olla jännittävämpää henkilöä kuin tällaiset tittelit epiteetteinään ilmoittava uskonnollinen profeetta, joka kerää kiviä, uittaa niitä glyseriinissä ja etsii niistä riimuja tai muita merkkejä?

Olen aina viehättynyt taiteellisessa mielessä äärimmäisistä eksentrikoista huolimatta heidän moraalinlaadustaan tai kyvystään muuhun inhimilliseen elämään. Jos henkilö on aidosti erikoinen ja toteuttaa elämäntehtäväänsä valitsemallaan polulla, se herättää mielenkiintoni. Joko huvittuneen tai kiinnostuneen sellaisen. Tai molempia.

Itävaltalainen Karl Maria Wiligut (1866-1946) oli omien sanojensa mukaan kaikkea edellä mainittua. Lisäksi häntä kutsuttiin ”Himmlerin Rasputiniksi”. Todistettavasti hän oli wieniläissyntyinen eversti, joka oli liittynyt SS:ään syyskuussa 1933 uudella nimellä Karl Maria Weisthor.

Hän oli alkanut itsekin epäillä ajattelunsa terävyyttä ja hakeutui Salzburgissa mielisairaalaan jo 1920-luvun puolivälissä. Wiligut-Weisthor diagnosoitiin uudella termillä skitsofreenikoksi ja osittain vaaralliseksi, sillä hän pahoinpiteli säännöllisesti vaimoaan. Hän oli hoitoonsa itse hyvin tyytyväinen, sillä hoito ei ollut neutralisoinut hänen historiallista kaukomuistiaan, kykyään muistaa asioita kymmenien tuhansien vuosien takaa.

”Tunsin vaistomaisesti, että everstin kodissa oli jotakin salaperäistä, joka muistutti samaa mystillis-okkultistista ilmapiiriä, jonka kanssa olin joutunut Pariisissa kosketuksiin”, Wiligut-Weisthorin osittain vastentahtoisena oppilaana toiminut suomalainen Yrjö von Grönhagen kuvaa everstin Berliinin kotia muistelmakirjassaan ”Himmlerin salaseura” (Kansankirja, 1948).

OKKULTISMISTA VOIMANSA KASVATTAVA MIELIPUOLI

KANSANTARUSTOISTA JA MUINAISMYYTEISTÄ ammentava natsiaika keräsi erityisesti SS:n ylikomentaja

Heinrich Himmlerin ympärille melkoisia seppiä ja tietäjiä, ja Wiligut ei varsinaisesti ollut vähiten eikä eniten höyrypäisin heistä. Hän muodosti yhdessä Himmlerin ja kansallissosialistisen puolueen varajohtaja Rudolf Hessin (1894-1987) sekä yhdeksän muun natsin kanssa edellä mainitun ”Viisaan Pohjoisen Renkaan”.

”Hitler on suurenmoinen välikappale Luojan käsissä”, Wiligut julisti. ”… ja jos meidän onnistuu johtaa ’Viisas Pohjoinen Rengas’ voittoon, on ihmiskunnalle koittava valoisa aika.”

Wiligut-Weisthor ei lainkaan peitellyt sitä, että hän oli Himmlerin, Hessin ja kai jonkin verran Karl Wolffin suosiossa, vaan pröystäili asialla avoimesti ja yritti kaikin tavoin vaikuttaa suojelijoihinsa: ”Oli kohtalon sallimus, että johtaja Himmler tapasi minut, jolle on uskottu tietouden säilyttäminen, ja minä olen onnellinen, että saan sen jättää jälkimaailmalle Saksan kansan välityksellä”, Wiligut-Weisthor saarnasi von Grönhagenille.

Nuoresta Grönhagenista tuli vanhan everstin oppilas kenties sen takia, että Wiligut-Weisthor oli yksinäinen. Hänellä ei ollut poikaa ja tyttäretkin olivat muuttaneet pois. Grönhagenia sen sijaan kiinnosti okkultismista voimansa kasvattava mielipuoli, jota yleisesti pilkattiin narriksi ja houkaksi. Grönhagen kuvaa häntä juopoksi ja naisia pakonomaisesti jahtaavaksi klovniksi, mutta oli samaan aikaan viehättynyt hänen puheistaan. Samoin ajatteli moni berliiniläinen.

”Vanha narriparka tämä eversti. Hän todellakin uskoo olevansa tietäjä tai profeetta. Hulluja on paljon maailmassa, eikä olekaan mitään mielenkiintoisempaa kuin tutkia heidän tekojansa psykoanalyyttiselta kannalta” mainitsi Grönhagenin tuttava rouva Kleyer tavattuaan Wiligut-Weisthorin.

Mieleen tulee eräs naantalilainen rivologi ja muuminhirttäjä, joka oli viehättynyt niin fasismiin kuin mustaan magiaankin.

wiligut Uskoi, Että Baden-badenin Lähellä Oleva*** schwartzwaldin Metsä Oli Ollut Muinaisen Teutoni- en Irministisen Uskonnon Metsä. Alueella Sijainneen wewelsburgin Linnaan Perustettiin Huone, Jota Vartioi ***pyhään Graalin Maljaa Symboloiva Kristalli.

karl Maria Wiligut, ”himmlerin*** ***rasputin”.

PÄÄKALLOSORMUS, KUOLLEIDEN LINKKI MAAN PÄÄLLÄ ELÄVIIN

HIMMLERIN KIINNOSTUS pakanallisia uskontoja kohtaan pohjasi osin vihaan juutalaisuutta ja sitä kautta kristittyjen alkukirkkoa kohtaan, mutta myös kristinuskon laupeuden ja lähimmäisyyden viestien takia. Hän piti Wiligutia aivan erityisenä ihmisenä ja uskoi tämän profetioita.

Wiligut-Weisthor lyöttäytyi yhteen samanlaisen hourupään, Günther Kirchhoffin kanssa, joka tunnettiin myös Saksan myyttisen varhaishistorian tuntijana. He tulivat yhdessä siihen johtopäätökseen, että Baden-Badenin lähellä oleva Schwartzwaldin metsä oli ollut muinaisen teutonien irministisen uskonnon metsä, joten Himmler valjasti alueella sijainneen Wewelsburgin linnan SS-joukkojen ideologisen koulutuksen keskukseksi ja perusti linnaan huoneen, jota vartioi Pyhään Graalin maljaa symboloiva kristalli.

Wiligut-Weisthor johti myös valtakunnan rotu- ja asutustoimistoa samassa linnassa ja järjesti SS-jäsenten avioliittoja omalla erikoisella pakanallisella kaavallaan ja itse Himmler hyväksyi jokaisen SS-avioliiton tutkittuaan veriryhmiä ja keskusteltuaan Wiligutin kanssa.

Kenraaliluutnantiksi korotettu vanhus ideoi myös SSmiesten riimuaiheisen pääkallosormuksen, jotka kerättiin sodassa kuolleilta talteen ja tuotiin linnaan säilöön, sillä sitä kautta kuolleet saattoivat olla yhteydessä maan päällä eläviin. Wiligut-Weisthor oli myös sitä mieltä, että Wewelsburgin linnasta tulee Euroopan ja Aasian välisen sodan maaginen voimakenttä noin 100-200 vuoden kuluttua, ja sai Himmlerinkin vakuuttumaan asiasta.

Vanhus puhui aina luottavansa tutkimuksissaan intentioon ja parjasi akateemisia tutkijoita siitä, ettei heillä ollut samaa kykyä. Intentionsa avulla hän oli vakuuttunut, että niin hänen sukunsa näivettyminen, Habsburgien imperiumin luhistuminen kuin akselivaltojen tappiokin ensimmäisessä maailmansodassa johtui juutalaisista, katolilaisista ja vapaamuurareista.

Tämä sopi natsihallinnolle varsin hyvin.

KYKY MUISTAA ASIOITA 228 000 VUODEN TAKAA

KARL MARIA WEISTHOR eli monella tavoin lapsen elämää. Kivet olivat hänelle tärkeitä, kirjoittaa Grönhagen ”Himmlerin salaseura” -kirjassaan. ”Kerran en malttanut olla väittämättä vastaan, kun hän selitti erään kiven, joka todellisuudessa oli viereiseltä rakennustyömaalta singonnut kivijalan sirpale, olevan goottien ajoilta. Tällöin loukkaantui Weisthor syvästi.”

Päivät kuluivat kiviä tutkien, juoden ja muita muinaismaanikkoja Himmlerille arvioiden. Ajoittain hänen luonaan kävi erikoisia vieraita, kuten kiimainen ikäneito Melchior, joka yritti saada kenraaliluutnantin vakuuttuneeksi omista kyvyistään. Tai tsekkiläinen yksityistiedemies Janek, joka oli sanojensa mukaan uudesti syntynyt Kristus ja kerännyt tarjoamaansa käsikirjoitukseen koko maailman viisauden. Lisäksi hän oli luonut koko maailman tuhoavan aseen sekä ammuksen, jolla pääsee kuuhun. Vanhuksen kivivisiot tuntuivatkin jo vähän pienemmiltä.

”Ukko kutsui minut makuuhuoneeseensa”, Grönhagen jatkaa toisaalla kirjassaan. ”Siellä oli todellakin seinän vieressä kolme suurta laatikkoa, joiden päälle oli kirjoitettu: ’sisältää kiviä’. Kiviä ei laatikoissa kuitenkaan ollut, vaan ne olivat täynnä viinipulloja. Sen sijaan oli kiviä yöpöydällä, lipastolla ja hyllyllä. Glyseriinillä pestyjä kiviä.” Tietäjällä oli tapana ottaa kunnon kännit joka päivä makuuhuoneessaan ja tutkia sitten kiviä.

Juopottelu ei ollut Wiligut-Weisthorin ainoa kiusallinen puoli. Grönhagen kertoo muistelmissaan, miten kenraaliluutnantti ”pysähtyi nimittäin jokaisen naisten alusvaatekaupan näyteikkunan eteen, tarkasteli kauan näytteillä olevia vaatekappaleita ja hymyili imelästi. … Jos ikkunassa oli vahanukke, jolla oli korsetti yllään, joutui kenraali aivan erikoisen innostuksen valtaan. Hän alkoi selitellä nuken yksityiskohtia tavalla ja sanoin, jotka eivät sovi painettaviksi.”

Muutoinkin hänellä oli tapana keppostella. Räjähtävät savukkeet tai vieraan lakanan alle piilotetut ranskalaisen pornografiset kuvakokoelmat olivat hänen vakiohuumoriaan.

Merkittävin taito, josta Himmler oli Wiligut- Weisthorin taitovalikoimassa kiinnostunut, oli aiemmin mainittu historiallinen kaukomuisti, jonka avulla pystyi muistamaan asioita 228 000 vuoden päästä saakka. Tuolloin Wiligutin mukaan taivaalla paloi kolme aurinkoa, maata asuttivat jättiläiset, maahiset ja kääpiöt.

Uusi uskonto ”irminismi” yhdisti kuitenkin kaikki saksalaiset yhdeksi kansakunnaksi noin 12 500 eKr. paikkeilla. Kolmisen tuhatta vuotta myöhemmin irministit ja wotanistit (odinistit) alkoivat sotimaan keskenään. Wiligut-Weisthorin maailmassa irministit olivat oikeassa ja wotanistit väärässä, kenties siksi että wotanismia kannatti moni everstin kilpailija Himmlerin suosiossa.

ss:n Ylikomentaja Heinrich*** himmler Piti Wiligutia Eri- tyisenä Ihmisenä Ja Uskoi Tä- ***män Profetioita.

MYSTIKON HOURAILUT MUUTTUIVAT POLITIIKAKSI

WILIGUT-WEISTHOR kuuli Grönhagenilta toisesta aikalaisesoteerikosta, Gaston de Mengelistä, joka tunsi muinaisia taitoja hyvin ja jolla oli samanlaisia ajatuksia. Taas kerran Himmler vakuutettiin siitä, että de Mengel oli pakko saada Pariisin köyhyydestään elämään Berliiniin, jotta hänen taitonsa saataisiin valjastettua Kolmannen valtakunnan hyväksi.

Mengel tarinoi maailman kuninkaasta, joka asui Mongoliassa maanalaisessa kaupungissa, josta tämä hallitsi maailmaa. Hänen tarkoituksenaan oli liittää ihmiskunta yhteen yhteisen uskonnon avulla, joka pohjautui sekä idän että lännen uskontojen viisauteen. Mutta se ei ole helppoa, sillä Mongoliassa oli myös satanistien mahtava keskus, joka heitti kapuloita rattaisiin. Mengel kertoi, että paavi, Mussolini ja kreikkalainen asekauppias sir Bazil Zaharoff kuuluivat tähän ”Vihreän Lohikäärmeen” järjestöön. Myös Rasputin oli ollut sen jäsen.

Vanha upseeri innostui Mengelin ajatuksesta luoda uusi, kuudes, rotu, jonka olisi mahdollista keskustella telepaattisesti luojansa kanssa. Wiligut-Weisthor ajatteli, että tämän kaltainen rotu olisi hyvä synnyttää Islantiin, kunhan saaren nykyiset asukkaat laivattaisiin maasta ja tilalle tuotaisiin suuret määrät frenologisesti kelvoiksi havaittuja nuoria lisääntymään ja täyttämään maa.

Mengelillä oli suunnitelma ihmiskunnan kasvatusta varten. Se voitaisiin toteuttaa Hitler-nuorison keskuudessa. Aluksi pitäisi tehdä ruumiillisia harjoituksia, kuten kielen työntämistä suusta, jalkojen heiluttelua sekä kylpemistä miltei kiehuvassa vedessä. Sen jälkeen nuoriso olisi tarpeeksi karaistunut ymmärtääkseen seuraavan jakson.

Wiligutille ja Mengelille voisi muutoin nauraa, mutta Tallinnassa syntyneen natsi-ideologi Alfred Rosenbergin avulla Wiligut-Weisthorin ja monen muun sekavan mystikon hourailut muuttuivat politiikaksi. Sen sijaan heidän kummallinen henkisyytensä tuo mieleen nykyajasta jotain muuta kuin politiikan. Eikö tällainen kallis salatieto, vaikkapa irminismin kaltainen asia, kuulosta enemmän liike- ja työelämän, terveyden ja onnellisuuden uuskonsulttien puheelta? Hopeavedeltä, sisäiseltä sankarilta, Onecoinilta, WinCapitalta tai ketoosidieetiltä?

”On vain yksinkertainen historiallinen kertomus, sankarit, rosvot, pelastajat”, natsismia ja terroria tutkinut Tapio Tamminen kuvaa natsimystiikan ja samalla muidenkin tarinallistettujen huijausten rakennetta kirjassaan ”Pahan viehätys” (Otava, 2004).

Hauskana anekdoottina mainittakoon, että suomalaisesta mytologiasta Grönhagenin tarinoiden takia innostunut Gaston de Mengel muutti myöhemmin joksikin aikaa Suomeen ja asusteli Sigurd Wettenhovi-Aspan luona levittämässä tietoaan ja oppimassa uutta. Wiligut- Weisthor puolestaan kuoli heti sodan loputtua höperönä vanhana miehenä, jonka juttuihin Himmlerkin oli kyllästynyt jokunen vuosi aiemmin.

Kenraaliluutnantin hautakiveen hakattiin teksti: ”Elämämme kulkee ohitsemme kuin joutavanpäiväinen pulina”.