Kielet: Kivikuntaa, kasvikuntaa vai elänkuntaa?

EI LIENE MIKÄÄN SALAISUUS, että Newton omisti osan elämäntyöstään alkemialle ja okkultismille, ja niinpä Darwinin ja Dawkinsin tuotannossakin on oma nolompi puolensa. Kielentutkija Ferdinand de Saussure vitsaili varhaisten darvinistien uskovan, että kielet edustavat luonnon neljättä kuningaskun-

1 taa ; ne eivät siis ole varsinaisesti sieniä mutta jotakin sen kaltaista. Vaikka toisen maailmansodan jälkipyykissä sosiaalidarvinismi karkotettiin yliopistoilta, se ei hävinnyt vaan naamioitui joksikin muuksi. Tänään tämä lähestymistapa – miksi sitä uskaltaakin kutsua – on palannut valtaistuimelleen.

Alkuun tiedoksi, että poststrukturalismi on menettänyt otteensa. Politico-lehti raportoi ranskalaisen intellektualismin romahduksesta kertoen strukturalismin kadonneen Seinen vasemmalta rannalta. Edesmenneiden Foucault’n ja Derridan jälkeen yliopistojen kärkeen ei ole noussut uutta älykkösukupolvea.

Syitä romahdukselle on ainakin kaksi. Ensimmäisenä mieleen tulevat vuosituhannen vaihteessa käydyt tieteiden sodat, joiden luonnontieteelliseen osapuoleen kuulunut Jean Bricmont on Sokalin kepposen (Skeptikko 4/1996) jälkeen liittynyt anarkistista sosiobiologiaa kehit- 3 tävän Noam Chomskyn kannattajiin. Toisaalta paluu sosiaalidarvinismia muistuttavaan ajatteluun on nähty reak- 4 tiona islamin leviämiseen länsimaissa. Darwinismin nykyaikaistajat, George Lakoff ja Steven Pinker, on vastaan- 5 otettu aikamme ”poliittisina teologeina”. Ihmistieteiden herruudesta kilvoittelevat nyt siis sosiobiologian eri leirikunnat.

Resursseja ei vieläkään nimellisesti myönnetä sosiobiologialle, ja niinpä tutut humanistisen tutkimuksen nimikkeet on jaettu kahteen pekkaan. Geneettinen determinis- 6 mi on nykyisin ”rationalismia” , ”formalismia” eli ”strukturalismia” 7 ; kun taas sosiaalidarvinismia olisi kohteliaampaa kutsua ”kognitivismiksi” 8 , ”funktionalismiksi” eli ”konstruktionismiksi” 10 .

ÄLYTÖN SUUNNITELMA

HUMANISTISTEN ja sosiaalitieteiden mallitieteenä on historiallisesti pidetty lingvistiikkaa: Darwin kannattajineen siksi, että kielet ovat luonnollisia, ”kuin eliölajeja” 11 ; ja strukturalistit päinvastoin siksi, että kieli on ”sosiaalinen fakta” 12 .

Biologisen lähestymistavan kompastuskivi on varsin yksinkertainen. Luonnon evoluutiossa luominen tai älyllinen ohjaus edellyttäisi yliluonnollisen toimijan olemassaolon. Kun evoluutiobiologisia malleja sovelletaan kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimukseen, niihin ei siis voi sisältyä älykkään luovuuden käsitettä. Tämä on ongelmallista, koska ihmiset eivät ole ainoastaan älykkäitä ja luovia vaan – mikä kiusallisinta – he ovat olemassa. On erittäin hyvin tiedossa, että ihmiset kykenevät esimerkiksi keksimään sanoja ja jopa kokonaisia kieliä. Tämän päivän kieliteoriassa älykkyyden ongelma lakaistaan maton alle kahdella vaihtoehtoisella tavalla.

1: LOKEROIDUT AIVOT

KUN STRUKTURALISTIT Foucault’n johdolla ottivat vallan eurooppalaisyliopistoissa kevään 1968 opiskelijamellakoiden jälkeen, Yhdysvalloissa kärkeen nousi kielitieteilijä ja kansalaisaktivisti Noam Chomsky. Chomsky kannattaa yhteiskunnallisten rakenteiden purkamista, ja hän on yksi progressiivisen keskustavasemmiston, kuten Barack 13 Obaman ja Hilary Clintonin, tärkeimmistä vastustajista.

Chomskyn vaihtoehdossa älykkyys ei ole relevanttia, sillä aivot on jaettu eri moduuleihin, kuten kieleen, etiikkaan ja matematiikkaan, joiden välillä ei ole yhteyksiä. Näin kieltä tai käsitystä hyvästä ja pahasta ei voi oppia päättelemällä. Ylipäätään ihmiset, sen enempää kuin muutkaan eläimet, eivät olennaisessa mielessä opi mitään. Chomskyn mukaan kaikki behavioristisen psykologian käsitteet ovat harhautuneita, eikä hän usko ihmismielen 14 muovautuvuuteen.

Chomskylainen kielentutkimus on toisaalta biologiaa, toisaalta kognitiivista psykologiaa, mutta sen tekijän pätevyydeksi riittää perehtyminen generatiiviseen lauseenjäsennykseen. Ajatuksen mukaan kielitiede on kognitiotiedettä, sillä lauseita jäsentäessään tutkija tulee samalla jä- 15 sentäneeksi ihmismielen rakenteita. Suomessa generatiivikielioppi on vallassa kieliteknologi-

16 assa. On vähintäänkin järkevä otaksuma, että generatiivikieliopin komplikaatioiden vuoksi nykyiset ”luonnollista” kieltä käsittelevät tietokonesovellukset toimivat neutraalia huonommin. Jos kysytään vaikka: ”Mitä poika potkii?”, objektin mitä tulee muodostaa yhteinen fraasi verbin potkii kanssa ilman, että niiden välissä oleva subjekti poika joutuisi mukaan. Generatiivikieliopin parissa tehty tutkimus on tämänkaltaisten ongelmien ratkaisuun laadittujen ”teorioiden” toteutumisen ja toteutumatta jäämisen tarkastelua 17 erikielisten esimerkkien valossa. Se muodostaa myös kes- 18 keisen osan tietojenkäsittelytieteen perusteista.

Malli generatiivikieliopille on lainattu 1900-luvun alkupuolen yhdysvaltalaisilta protestanttisaarnaajilta, joiden tehtävänä oli kääntää Raamattua esikirjallisille kielille. He kehittivät tasapainotetun lauseanalyysin paljastaakseen kaikissa kielissä vallitsevan jumalaisen symmetrian (kuvio 1). Tarve tieteellisen vaikutelman luomiselle oli suuri. Mormonisaarnaaja Rulon S. Wells perusteli objektin sijoit- 20 tamista verbifraasin sisään ekonomialla eli ”helppoudella”.

Chomsky ratkaisi kysymyksen väittämällä, että oikealla tavalla tehtyjen jäsennyspuiden paljastama loogisesti selittämätön kuvio on ihmisaivoissa sijaitsevan kielielimen 24 tuotosta (kuvio 2). Elimen on ihmisillä aiheuttanut yk- 25 sittäinen geenimutaatio. Tästä Chomsky vetää monen mutkan kautta johtopäätöksen, että anarkismi on ainoa 26 mahdollinen tie sosiaaliseen utopiaan.

Chomsky kannattajineen ei usko kielen kehitykseen vaan vertaa kielioppien ”kristalloitunutta” rakennetta lu-

27 28 mihiutaleisiin ja ferromagneettisiin hiukkasiin. Ajatus mukailee osaltaan sosiaalidarvinisti August Schleicherin (1821—1868) kolmijakoa, jossa kielet ovat kuin kasveja, 29 eläimiä tai kristalleja.

Yliopistot strukturalismilta pelastaneesta Chomskysta tuli varsinkin englanninkielisen tiedemaailman sankari, jonka tutkimus on jopa saanut epäsuorasti Nobelin palkinnon. Vuoden 1984 fysiologian tai lääketieteen palkinto myönnettiin immuunijärjestelmää generatiivisen lauseenjäsennyksen keinoin kuvantaneelle työlle. Varsinaista ”Chomsky-geeniäkin” etsittiin pitkään mutta turhaan. Chomskyn väitteissä ei tiettävästi ole perää, ja hän on itsekin myöntänyt, että ne ovat kaiken todis- 31 tusaineiston vastaisia. Chomskyn vastustajat ovat myös kiinnittäneet huomiota siihen, ettei hänellä ole biologian, neurologian tai psykologian koulutusta tai asiantun- 32 temusta. Ei siis ihme, että sosiobiologian kannattajia on virrannut tasaiseen tahtiin biolingvistiikasta kohti ”epäsuoraa” biologiaa.

21*** kuvio 1: Raamattuseura Sil:n (summer Institute Of Linguistics) Paljastama Kieliopin Tasapaino, Jonka Pe- ***rusteella Prepositiofraasi Tai Objekti Sijoitetaan Verbifraasin Sisään.

19

22

kuvio 2: Objekti (toinen Np: The Ball) Sijoitetaan Ge-*** ***neratiivikieliopissa Verbifraasin (vp) Sisään.

23

30

2: KVASI-VIROLOGIAN LAITOKSELTA, PÄIVÄÄ

SUOMESSA yleisen kielitieteen puolella vallassa ovat darvinistit, joiden mukaan kieli ei olekaan sisäsyntyistä vaan se opitaan, millä tarkoitetaan tiedon ”ei-geneettistä siir- 33 tymää”. Kieli ei siis olekaan elin vaan eliö, ehkä jonkin- 34 lainen parasiitti. Chomskylainen moduuliajattelu on käännetty päälaelleen: väitteen mukaan aivot käsittelevät kieltä samojen perusperiaatteiden pohjalta, kuin kaikkea muutakin tietoa. Tälläkään väitteellä ei ole tieteellistä pohjaa, sillä on hyvin tiedossa, että vaikka kyseessä eivät olekaan moduulit, aivoissa on useita kielen prosessointiin erikoistuneita alueita, esimerkiksi Brocan ja Wernicken alueet. Kieltä prosessoidaan laaja-alaisesti eri aivojen osis- 35 sa, mutta ei samalla tavalla kuin mitä tahansa tietoa.

Tekaistu monoliittinen aivorakenne vastaa kysymykseen, miksi älykkyys ei vaikuta kulttuurievoluutioon. Lakoffin ratkaisussa matematiikka, tuo ”kognitiivinen” ilmiö, koostuu metaforien joukosta. Termit ja yhtälöt ovat kukin vain yksittäisiä vertauksia, joten niitä ei voi käyttää muiden vertauksien paremmuuden mittaamiseen. Objektiivista näkökulmaa ei siis voida tavoittaa edes las- 36 kennallisin keinoin.

Mieli tarjoaa elinympäristön replikoitujille, joita evoluutiolingvisti William Croft kutsuu lingveemeiksi. Sanat ja kieliopin ilmiöt kilpailevat elintilasta aivoissamme. Vertailevan kielitieteen tilastollisia kallistumia pyritään selittämään kielen adaptaationa ihmisen kognitiivisiin vinoumiin. Tutkimus oli hedelmätöntä, kunnes evoluutiolingvisti Simon Kirby kollegoineen havaitsi Occamin partaveitsen olevan kognitiivinen ”yksinkertai- 38 suusvinouma”. Tutkimuksissa on toistuvasti havaittu, että ihmiset suosivat yksinkertaisia ja hyödyllisiä ratkaisuja. Näin ollen, aina kun mitään erityistä kognitiivista vinoumaa ei havaita, asia kielii yksinkertaisuusvinouman vaikutuksesta.

Oppia on haettu Richard Dawkinsin memetiikas- ta, jonka mukaan kulttuuri on itsekkäiden meemien eli ”mielivirusten” populaatio. Memetiikka päätyi Skeptic Encyclopedia of Pseudoscience -teokseen 39 , minkä jälkeen darvinistit ovat siirtyneet CAS-malliin (Complex Adaptive 40 System). Memetiikkaa oli arvosteltu siitä, ettei meemikäsitettä ollut selitetty riittävän selkeästi, jotta sitä voitaisiin tutkia tieteellisesti. CAS ratkaisee ongelman poistamalla meemi-termin. Tutkimuksen kohteena ovat kieliyksiköiden populaatiot ja niiden elinkamppailu; aivan kuin 1800-luvun sosiaalidarvinismissa. Malli ei ole sinänsä muuttunut memetiikastakaan, koska tutkimuksen koh- 41 teena ovat yhä ”replikoitujat”.

Kliinisissä CAS-tutkimuksissa koehenkilöitä pyydetään muistamaan ja keksimään sanoja. Tutkimus näyttää ulkoapäin katsottuna käyttäytymispsykologiselta kokeelta, mutta sen kohteena onkin sanojen, ei ihmisten käyttäytyminen. Tutkijat havaitsevat kielen olevan ”ihmislajissa sijaitseva” ilmiö, joka ”tuottaa rakennetta itsestään” ja 42 ”adaptoituu” ilman ihmisen väliintuloa. Näin erikoiset tutkimustulokset ovat mahdollisia, kun ihmisten kyvyn ja tahdon vaikutus suljetaan kokonaan tarkastelun ulkopuolelle. Samalla periaatteella voitaisiin polkupyörienkin havaita liikkuvan omia teitään.

Suomen sukukielten evoluutiopuita ja niiden haarautumista on tutkittu biologisten mallien avulla. Ajatus mukailee Schleicherin käsitystä kielistä ikään kuin kasvilajeina, joilla on esivanhemmat sekä sisarlajeja, ja jotka kasvavat, saavat jälkeläisiä ja lopulta kuolevat. Biologista mallinnusta soveltaneelle hankkeelle jaettiin Koneen sää- 43 tiön rahoitusta yli miljoona euroa. Tulokset eivät kuitenkaan vastanneet kielihistoriassa jo ennestään tiedettyä

44 tietoa. Kielitiede ei siis ehkä olekaan botaniikkaa.

Sittemmin on meilläkin siirrytty CAS:ään. Panokset kasvavat: ”sosiolingvistiselle” tutkimukselle on myön- 45 netty noin puolitoista miljoonaa euroa EU-tukea. GramAdapt-hankkeen lähtökohtana on tarkastella, adaptoituuko kielioppi eri tavoin pieneen ja suureen puhujayhteisöön. On vaikea kuvitella, miten se voisi tuottaa tietoa tutkimuskohteestaan ottaen huomioon, ettei tieteen valossa mitään kielireplikoitujien populaatioita ole olemassakaan. Tällä kertaa tuloksia on kuitenkin luvassa, sillä tutkijat ovat jo ennakolta havainneet kielissä olevan

46 eroja.

37

TULIPA KÖMMÄHDYS

KIINNOSTUIN KIELITEORIASTA kirjoitettuani aiemmin käyttäytymistieteisiin liittyviä skeptisiä artikkeleita. Sukupuolentutkimuksen biologisista väitteistä kirjoittaessani jouduin toteamaan, että yliopiston henkilökunnan tekemää tutkimusta on vaikea kritisoida ulkoa käsin. Kun skeptikon kiinnostukseni kielitiedettä kohtaan heräsi, hakeuduin kokemuksestani viisastuneena yleisen kielitieteen tutkijakoulutettavaksi. Asuinkaupunkini Edinburghin yliopiston generativistit olivat valppaina ja deletoivat hakemukseni ennen sen päätymistä valintaraadin käsittelyyn. Tämä tuskin vaikutti lopputulokseen, mutta oli mielenkiintoista nähdä se into, jolla kvasibiologit karsivat epäsopivat tutkijakokelaat laitoksiltaan.

Onnistuin livahtamaan Helsingin yliopistolle, jossa lopullinen siirtyminen kvasibiologiaan oli vielä käynnissä. Muutosta on perusteltu evoluutiolingvisti John A. Hawkinsin mallilla, jota pidetään parhaana selityksenä 47 maailman kielten tilastokallistumille. Tutkin aihetta ja huomasin, että niille löytyisi yksinkertaisempikin selitys.

Hawkins oli 1990-luvulla luonut monimutkaisten jäsennyspuiden avulla analyysin, jossa lasketaan eri fraasityyppien välisiä pituussuhteita. Hänen johtopäätöksenään oli, että pääkuviosta poikkeavilla kielillä, kuten suomella ja kiinalla, on tehoton kielioppi, joka aiheuttaa proses- 48 sointivaikeuksia. Hawkins väitti päätelmänsä perustu- 49 van neurologisiin tutkimuksiin. Huomasin Hawkinsin viittaaman tutkimuksen tosi asiassa olevan suorassa risti- 50 riidassa hänen mallinsa kanssa. Kriitikot ovat myös huo- 51 mauttaneet sen tekevän vääriä ennustuksia.

Havaitsin, ettei fraasien pituudella olekaan selittävyyttä. Sen sijaan sidossanat, joiksi yleistin prepositiot, sijamuotopäätteet ja konjunktiot, ovat fraasissaan tilastollisesti kohdistettuina lauseen verbiä kohden. Tämä auttanee lausekontekstissa yhdistämään kunkin fraasin oikeaan viitteeseensä. Huomasin lisäksi kuvion samankaltaisuuden joukkoteorian ilmaisuihin verrattuna. Johtopäätöksenäni oli, että kieli näyttäisi olevan ihmisen luovan älykkyyden tuotosta.

Esittelin mallini Helsingissä, jossa sen havaittiinkin tekevän parhaat ennustukset. Mutta kyseessä ei ole minun mallini vaan Hawkinsin: siis sama, jota kritisoin. No, tekevälle sattuu. Ehdotukseni olikin syntynyt meemimutaationa Cambridgen yliopistolla jo 25 vuotta sitten. Nyt vain odotellaan sopivaa mutaatiota selittämään, miten Occamin yksinkertaisuusvinouman perusteella lingveemit adaptoituvat loogisten ilmausten kaltaisiksi. Näin, vaikka kielitiede onkin täysin äly-vapaata tiedettä.

1 De Saussure, F . 1959. Course in general linguis- tics. Translation of the French 1911 original. New York: Philosophical Library, 2.

2 Hazareesingh, Sudhir 2015. The Decline of the French intellectual. politico.eu/article/decline-of-french-intellectualculture-literature-art-philosophy-history 3 Bricmont, J., & Franck, J. (2010). Chomsky, France, reason, power. Chomsky Notebook, 53-73.

4 Ye’or, Bat (2002). Foreword in Mark Durie: Islam and dhim- mitude: Where civilizations collide. Fairleigh Dickinson Univ Press.

5 Rasmusson, A. (2012). Science as salvation: George Lakoff and Steven Pinker as secular political theologians. Modern Theology, 28(2), 197-228.

6 Bracken, H. M. (1970). Chomsky’s Variations on a Theme by Descartes. Journal of the History of Philosophy, 8(2), 180-192.

7 Croft, W. (1995). Autonomy and functionalist linguistics. Language, 490-532.

8 https://www.cognitivelinguistics.org/en/ about-cognitive-linguistics 9 Bates, E., Thal, D., & MacWhinney, B. (1991). A functionalist approach to language and its implications for assessment and intervention. In Pragmatics of Language (pp. 133-161). Springer, Boston, MA.

10 Goldberg, A. E. (2013). Constructionist approaches. The Oxford handbook of construction grammar, 15-31. 11 Darwin, Charles (1981). The descent of man, and selecti- on in relation to sex. Reprint of the 1871 edition. Princeton: Princeton UP.

12 Ho, K., & Cavanaugh, J. R. 2019. What Happened to Social Facts?. American Anthropologist, 121(1), 160-167. 13 https://www.politico.com/story/2015/06/ noam-chomsky-criticize-hillary-clinton-like-obama-118870 14 Smith, N., & Allott, N. (2016). Chomsky: Ideas and ideals. Cambridge University Press.

15 Marantz, A. (2005). Generative linguistics within the cognitive neuroscience of language. The Linguistic Review, 22(2- 4), 429-445.

16 https://courses.helsinki.fi/404730; [HPSG kuuluu alla kuvailtuun generatiivikieliopin viitekehykseen.] 17 Kiss, T., & Alexiadou, A. (Eds.). (2015). Syntax -Theory and Analysis. Walter de Gruyter GmbH & Co KG. 18 Sudkamp, T. A. (2007). An Introduction to the Theory of Computer Science, Languages and Machines. 19 Seuren, P . A. (2015). Prestructuralist and structuralist approaches to syntax. In Syntax–theory and analysis: An interna- tional handbook (pp. 134-157). Mouton de Gruyter. 20 Wells, R. S. (1947). Immediate constituents. Language, 23(2), 81-117.

21 Pike, K. L. (1943). Taxemes and immediate constituents. Language, 65-82.

22 Pike, K. L. (2015). Language in relation to a unified theory of the structure of human behavior (Reprint of 1967). Walter de Gruyter GmbH & co KG.

23 Chomsky, Noam (1957) Syntactic Structures. Mouton, The

Hague.

24 Anderson, S. R. & Lightfoot, D. W. (2002). The language organ: Linguistics as cognitive physiology. Cambridge University Press.

25 Berwick, R. C., & Chomsky, N. (2016). Why only us: Language and evolution. MIT press.

26 Smith, N., & Allott, N. (ibid.).

27 Chomsky, Noam (2015). The Minimalist Program. MIT press.

28 Piattelli-Palmarini, M., & Vitiello, G. (2015). Linguistics and some aspects of its underlying dynamics. Biolinguistics 9: 96–115 29 Arbukle, John (1970) August Schleicher and the Linguistics/ Philology Dichotomy: A Chapter in the History of Linguistics, Word, 26:1, 17-31 30 Jerne, N. K. (1985). The generative grammar of the immune system. The EMBO journal, 4(4), 847-852.

31 Chomsky, Noam. 2002. On nature and language. Cambridge: Cambridge University Press, s. 124. 32 Behme, Christina (2014). A Potpourri of Chomskyan Science. https://ling.auf.net/lingbuzz/001592 33 Boesch, C., & Tomasello, M. (1998). Chimpanzee and human cultures. Current anthropology, 39(5), 591-614. 34 Pelkey, J. (2015). Deep congruence between linguistic and biotic growth: Evidence for semiotic foundations. In Biosemiotic Perspectives on Language and Linguistics (pp. 97- 119). Springer, Cham.

35 Schwarz-Friesel, M. (2012). On the status of external evidence in the theories of cognitive linguistics: compatibility problems or signs of stagnation in the field? Or: why do some linguists behave like Fodor’s input systems?. Language Sciences, 34(6), 656-664.

36 Lakoff, G., & Núñez, R. E. (2000). Where mathematics comes from: How the embodied mind brings mathematics into being. AMC, 10, 12.

37 Croft, W., & Croft, W. A. (2001). Radical constructi- on grammar: Syntactic theory in typological perspective. Oxford University Press on Demand.

38 Culbertson, J., & Kirby, S. (2016). Simplicity and specificity in language: Domain-general biases have domain-specific effects. Frontiers in Psychology, 6, 1964.

39 Polichak, J. W. (2000). Memes as pseudoscience. Skeptic Encyclopedia of Pseudoscience. Fitzroy Dearborn Publishers, 903.

40 Frank, R. M. (2008). The Language-organism-species analogy: A complex adaptive systems approach to shifting perspectives on language. Body, language and mind, 2, 215-262.

41 Croft, W. (2008). Evolutionary linguistics. Annual review of anthropology, 37, 219-234.

42 Cornish, H., Tamariz, M., & Kirby, S. (2009). Complex adaptive systems and the origins of adaptive structure: What experiments can tell us. Language Learning, 59, 187-205. 43 koneensaatio.fi: BEDLAN sekä siihen liittyvät UraLex ja SumuraSyyni.

44 http://old.bedlan.net/doku.php?id=fi:research 45 https://cordis.europa.eu/project/id/805371 46 Sinnemäki, K., & Di Garbo, F . (2018). Language structures may adapt to the sociolinguistic environment, but it matters what and how you count: a typological study of verbal and nominal complexity. Frontiers in psychology, 9, 1141. 47 Song, J. J. (2010). Word order typology. In The Oxford handbook of linguistic typology. 48 Hawkins, J. A. (1994). A Performance Theory of Order and Constituency. Cambridge University Press.

49 Hawkins, J. A. (2004). Efficiency and complexity in gram- mars. Oxford University Press on Demand.

50 Kluender, R., & Kutas, M. (1993). Subjacency as a processing phenomenon. Language and cognitive processes, 8(4), 573-633.

51 Frey, Werner 2015 Word order. In Kiss, T., & Alexiadou, A. (Eds.). (2015). Syntax -Theory and Analysis. Walter de Gruyter GmbH & Co KG.