kirjanjulkistamistilaisuus Pidettiin Toukokuussa Sisko Ja Sen Veli -ravintolassa Tampereella. Jose Ahosta*** ***(oik.) Haastatteli Näyttelijä Ja Baarinpitäjä Panu Raipia.

Yritys nähdä maailmaa toisen silmin

Osallistuin kirjanjulkistustilaisuuteen, ensimmäistä kertaa ikinä. Kuulemma niissä ei yleensä syödä rautanauloja, joten otokseni genrestä on nyt paitsi pieni, myös vino.

KIRJANJULKISTUSTILAISUUDESSA JOSE AHOSEN kirjan Yli Luonnollisen – mentalistin tutkimusmat- ka salatieteisiin (Atena) esittelyn ja hänen oman esityksensä lisäksi tarjolla oli myös pöydissä kiertävän mentaalitaikuri Miika Korkatin temppuja. Lavalla fakiiri Raimo Lusma käveli lasimurskan päällä, lävisti itsensä parilla neulalla ja, kuten todettua, söi rautanauloja.

Heitä katsoessa mieleeni tuli Intian rationalistiyhdistys, joka kiertää kylästä toiseen selittämässä ja näyttämässä miten ”pyhät” miehet tekevät yliluonnollisia temppujaan. Luulisi kaikkien taikurien ja mentalistien olevan skeptikkoja ja ateisteja. Väärin luultu, pöydässäni istuva kertoi kuuluvansa helluntailiikkeeseen.

Kirjaansa Ahonen suositteli sekä skeptisille että ”henkisille” henkilöille ja kertoi sen haastavan ajattelemaan omia käsityksiään. Ahonen pohti, miten esimerkiksi hypnoosin voisi tulkita joko luonnolliseksi tai yliluonnolliseksi. Hän kertoi olevansa uskonnoton ja skeptikko, mutta toisaalta kysymykseen vakaumuksensa varmuudesta hän vastasi, että se horjuu koko ajan.

Ahonen on haastatellut kirjaansa mm. meediota, energiaparantajaa ja esoteerisen kamppailulajin Empty Forcen senseitä. Haastatteluista Ahonen kertoi saaneensa apua myös omaan mentalistin työhönsä. Ufon hän haluaisi tavata. Kukapa ei? Esimerkkinä outouksista Ahonen kertoikin haastatelleensa myös erästä ufojen kaappaamaa miestä, ja saaneensa häneltä lahjaksi vanhan Ufox-merkkisen ilmankostuttimen. Sen valmistuspaikka oli Josen syntymäkunta. Sattumaako?

Illan aikana päädyin myös itse olemaan energiahoidettavana, tai jotain sinnepäin. Käytännössä hartioillani pidettiin käsiä. Se tuntui siltä kuin… No, miltä keskikokoiset naisen kädet yleensäkin tuntuvat. Sain kuulla tuntuman olevan yksilöllistä: joku tuntee lämpöä, toinen kylmää, kolmas ei mitään. Kumottavissa olevaa hypoteesia ei tainnut syntyä.

KIRJAT

HAASTAVAA AJATELTAVAA

AHOSEN KIRJASSA LUKEE: ”Tiede yrittää etsiä totuuksia, mutta minä en ole tiedemies. - - Olen siis vain temppuilija, mutta ehkä maailmassa on ihmisiä, jotka hallitsevat aidon taikuuden.”

Kirjan pääsisältö on Ahosen kuvaukset haastatteluistaan. Joukossa on paljon myös hänen omaa pohdintaansa aiheista ja vähän sivustakin. Jonkinlaisesta hyppivyydestä huolimatta kirja pysyy koossa, sujuvakielisenä sen jaksaa lukea ilman suuria ponnistuksia.

Ahonen pyrkii kohtaamaan ihmiset avoimin mielin, vailla ennakko-odotuksia. Toistuva teema on yritys nähdä maailma toisen silmin, ja miettiä, miten saman tiedon voi tulkita eri tavoin. Esimerkiksi moni ufohavainto on paljastettu luonnollista alkuperää olevaksi tai huijaukseksi. Ovatko kaikki ufot siis huijausta vai peite, joilla hävitetään uskottavuus oikeilta havainnoilta? Psykedeelit tuottavat harhoja yliluonnollisesta, ja kaikki on aivokemiaa. Vai ovatko psykedeelit vain portteja, joilla toisen todellisuuden näkee helpommin?

Varmaankin on hyvä miettiä asioita toisen näkökulmasta. Skeptikkona on haastavaa ajatella niin kuin korteista ennustaminen olisi totta, mutta ehkä yhtä vaikeaa on sama toiseen suuntaan. Ei kai esimerkiksi Kokoomuksen kannattaja helposti näe maailmaa kuin kommunisti, ja ateistin on vaikea nähdä jumalia kaiken näkyvän taustalla.

Totta on, että esimerkiksi tarot-kortit voivat johtaa itsetuntemukseen, jos satunnaisen kortin pohdinta saa miettimään omaa elämää – vaikkapa muutosta kuvaava kortti sitä, millaisia muutoksia elämäänsä haluaisi. Yliluonnollista ei tietysti tarvita taustalle. Kirjassa todetaankin, ettei tiede ole mitään viitettä yliluonnollisesta löytänyt.

Kirjan loppu tökkii: ”En haluaisi elää teknokratiassa, jossa eläisi vain insinöörejä, ateisteja, tutkijoita ja skeptikoita. - - Minua lohduttaa tieto, että tälläkin hetkellä jossain joku nauttii ayahuascaa valaistumisen toivossa, samaani paukuttaa noitarumpua, poltergeistit viskovat esineitä ja ufot sieppaavat ihmisiä.”

Olen ateisti ja kirjoitan tätä lintujen laulua kuunnellen. Ei sen kauneutta vähennä tieto siitä, miten Fouriermuunnoksella sirkutuksen voi jakaa taajuuksiksi tai miten etologia selittää sen merkityksen lintujen parinvalintaan.

UNIVERSUMIN VIESTI MINULLE?

KESKEN KIRJAN LUKEMISEN KÄVIN NUKKUMASSA yön laavulla. Ennen sitä luin kohdan, jossa selvänäkijä kertoo lintujen tuovan viestejä yliluonnollisesta – ja heti parkkipaikalla kaksi korppia kuin toivotti tervetulleeksi metsään.

Yöllä palelsi, koska sääennuste oli väärässä ja makuupussini ei ollut pakkaseen sopiva. Seuraavana kirjassa olikin kohta, joka kertoi kylmähoidosta ja hengitystekniikasta.

Ehkä universumilla oli minullekin viesti, se/hän ei vain osannut artikuloida kovin selvästi. Tai sitten skeptikkokin kiinnittää huomiota yhteensattumiin.

Entä jos antaisi mahdollisuuden?

Mielessäni alkoi kyteä ajatus selvänäkijän tai meedion tapaamisesta. Olisi mielenkiintoista nähdä itse, mistä on kyse, ja peilata tekniikoita omiini. Ehkä selvänäkijät käyttävät tietämättään niin kutsuttuja kylmälukutekniikoita, joiden avulla ihmisestä saadaan tietoja heidän sitä huomaamatta. Ehkä selvänäkijät vain huijaavat. Pyörittelin ajatusta. Se alkoi laajentua: ufot, kultit, uskonlahkot, kaatajapapit, energiasenseit, reikiparantajat, enkelikanavoijat ja modernit samaanit. Eläinkommunikointi. Aaveet. Entä jos aihetta ei käsittelisi perinteisestä asenteellisesta näkökulmasta, vaan antaisi ihmisten puhua ja kuuntelisi? Toimittaja, muusikko ja kirjailija Perttu Häkkisen legendaarinen radio-ohjelma Ylellä on soinut iltasatuna kuulokkeissani jo vuosia nukkumaan mennessäni. Arvostin suuresti tapaa, jolla Häkkinen kuunteli vieraitaan, oli heidän agendansa ja aiheensa sitten kuinka sakeaa tahansa. Hän ei ottanut puolia vaan oli utelias ja kiinnostunut. Mahdollinen tuomitseminen ja paheksunta jäivät kuulijan tehtäväksi.