KIRJAT

USKOMATONTA, MUTTEI TOTTA

Matti Vuento: Uskomattomat uskomukset – ihmislepakoista energiaterapiaan. Gaudeamus, 2023.

SKOMATTOMAT uskomukset -kirja heittää lukijan heti tiedon ja tietämisen syvään päätyyn. Jo johdannossa päädytään Kungfutsen, Platonin ja Sokrateksen kautta nykyajan tieteellisiin menetelmiin. Kirjan kirjoittaja Matti Vuento on biokemian emeritusprofessori, joka on aiemmin julkaissut omaan eritysalaansa liittyviä tietokirjoja. Luonnontieteen asialla Vuento on toki tässäkin teoksessa, kun pohdinnassa on tieteen ja uskomustiedon eroavaisuudet ja yhteneväisyydet.

Kirjan kymmenessä luvussa käsitellään kussakin jokin erikoinen uskomusaihe. Liikkeelle lähdetään maapallon litteydestä, johon tutkimusten mukaan edelleen uskoo pelkästään Britanniassa hätkähdyttävät 1,8 miljoonaa ihmistä. Usko maapallon litteyteen on hyvä esimerkki uskomuksesta, joka perustuu ihmisen omiin havaintoihin ja siksi sen kumoaminen ei ole ihan helppoa. Todellisen tiedon omaksuminen voi olla hankalaa, kun omat aistit sanovat muuta. Vuento selittää mainiolla tavalla ajatuskulut, joilla erikoisiinkin uskomuksiin on historian saatossa päädytty.

Litteä maapallo onkin kirjan yksi helpoimmin ymmärrettävistä uskomuksista. Kiinnostavaksi kirja muuttuu, kun siirrytään käsittelemään zoofyyttejä eli eläinten ja kasvien sekamuotoja. Yksi esimerkki zoofyyteistä on kasvilammas boramets. Se ajateltiin olevan ulkoisesti lammas, mutta kasvavan maasta navan kohdalta tulevasta varresta. Kasvin ja eläinten risteymät olivat niin yleinen uskomus, että ranskalaisen tuomarin ja kasvitieteen harrastajan Duretin vuonna 1605 julkaisemassa kirjassa zoofyyteille oli omistettu kokonainen luku.

Myös Vuennon kirjassa on aiheelle oma osionsa. Mielenkiintoista on pohdinta nykypäivän zoofyyteistä. Vuento nostaa käsittelyyn eläinproteiinien tuottamisen laboratorioissa ja toteaa sen olevan omalla tavallaan zoofyyttien luomista. Tulevaisuudessa uskomaton eläinkasvi ei ehkä enää olekaan vain myytti. Vuennon kirjan erityisenä ansiona on se, ettei asioita nähdä mustavalkoisina, vaan uskomattomimpiakin ilmiöitä tarkastellaan monesta eri kulmasta.

Meri on aina kiehtonut ihmisen mieltä, joten mereen liittyy paljon outoja uskomuksia. Vuento esittelee kirjassaan merenneidot, jättiläismerikäärmeet ja saaripedon. Tarinat vesien vaarallisista otuksista ovat usein syntyneet hankalissa olosuhteissa, kuten myrskyissä. Ahdingon keskellä iso hai on saattanut vaikuttaa suurelta merihirviöltä. Toisaalta merien petomyyteillä on voinut olla myös suojaava merkitys. Muistan itsekin isoäitini pelotelleen Näkillä, jos lapsena menin liian lähelle kaivoa. Merihirviöt olisivat saaneet minut pysymään kaukana myös valtameristä.

Suuret vedet kutkuttavat tässäkin ajassa mielikuvitusta, eikä suotta. Vuento kirjoittaa merien todellisista outouksista, joista vielä merkittävä osa on todennäköisesti löytämättä. Mitä kummallisimmat elämänmuodot odottavat löytäjäänsä pinnan alla, joten tarinat merihirviöistä eivät ole tulevaisuudessakaan loppumassa. Kaivon Näkki lienee kuitenkin jo osoitettu epätodeksi.

Hieman hassujen kummallisuuksien lisäksi käsittelyyn pääsee skeptikoille hyvinkin tuttuja outouksia, kuten homeopatia ja astrologia. Nykypäivän vitsauksista esille nousee muun muassa salaliittoteoriat ja rokotevastaisuus. Tämän ajan teknologia mahdollistaa tiedon nopean leviämisen. Ikävä kyllä tämä koskee myös väärää ja vaarallista tietoa. Valheellisia käsityksiä voidaan hyödyntää myös vallan välineenä, joka tuo uskomuksiin erityisen vahingollisen piirteen. Tiede korjaa itseään ja aiemmin tieteen nimissä tehdyt päätelmät ovat nykyajassa osittain kumottu. Vuento ymmärtää tiedon muuttuvan luonteen. Samalla hän erottelee vahingossa syntyneen väärän päätelmän tahallaan harhauttavasta tiedosta.

Nykyajan ongelmaksi Vuento nimeää myös asiantuntijuuden arvostuksen vähenemisen. Asiantuntijoiden tiedon mitätöiminen tuli hyvin esille koronapandemian aikana, kun viranomaisten antamia ohjeita kohtaan syntyi vastarintaa perusteluista riippumatta. Kun kuka tahansa voi oman somekanavansa kautta nousta auktoriteetiksi, ei voitane ajatella nykyihmisen olevan juurikaan erilainen uskomuksissaan kuin 1600-luvun Duret oli eläinkasveineen.

Matti Vuento on kirjassaan onnistunut kokoamaan yhteen hyvin erilaisia uskomuksia ja avaamaan niiden taustalla olevaa ajattelua. Kirjan kieli on yleistajuista, joka avaa kirjan monenlaisten lukijoiden ulottuville. Vahvan tietoperustan lisäksi kirja on viihdyttävä.