Minä, skeptikko

Terho Miettinen kirjoitti kriittisen kirjan uskonlahkoista ja käynnisti

”oikeisiin uskovaisiin” kohdistuvat lopunajan vainot.

OLEN 49-VUOTIAS ja asun Helsingissä. Minulla on kolme aikuista lasta. Koulutukseltani olen KTM, valmistunut Helsingin Kauppakorkeakoulusta, pääaineena tietojärjestelmätiede. Kirjoitin juttuja tietokonelehtiin jo 80-luvulla. IT-maailmassa olen ollut monessa mukana, aina koodamisesta haastavien projektien johtamiseen. Nokian Treasury IT:ssä olin reilut seitsemän vuotta, nyt olen töissä valtiolla.

Harrastan kestävyysurheilua (täyden matkan ironman-kisoja on takana kaksi ja lyhempiä matkoja useita), lukemista, kirjoittelua ja musiikkia. Soittelen pianoa. Pidän monenlaisesta musiikista. Pidän myös metsässä kulkemisesta, marjastuksesta, sienestyksestä ja metsästyksestä.

Synnyin helluntailaiseen perheeseen. Asuimme Pohjois-Vantaalla maalaistalon vieressä. Naapurissa oli lehmiä, ja Helsinki-Vantaan lentoasema oli vain kahden kilometrin päässä. Minulla on kolme pikkusiskoa. Äitini puolelta suku on helluntailaista jo 1930-luvulta. Isäni omaksui helluntailaisuuden tutkittuaan monia uskontoja. Häneen vetosi näkemys elävästä Jumalasta. Tosin minun tietojeni mukaan monissa muissakin uskonnoissa on vastaava näkemys.

Kävin soittotunneilla, soitin pianoa ja selloa. Koulun jälkeen kavereiden kanssa pelailtiin jalkapalloa ja talvella hiihdettiin tai pelattiin jääkiekkoa.

Mahdollisuuksia muunlaisen ajattelun kehittymiseen kuin mitä seurakunnassa opetettiin ei juuri ollut. Kaverisuhteet ”maallisiin” olivat ohuita. Samoin suhteet seurakuntalaisten kanssa olivat pinnallisia, koska hyvin tiukkojen yhteisöjen jäsenten persoonallisuus ei yleensä ole kovin kehittynyt. Tommy Hellstenin kuvaus virtahevosta olohuoneessa tyyliin ”älä puhu, älä tunne, älä luota” kuvaa lapsuuttani ja nuoruuttani.

Jaakko Koskela

TÄNÄ PÄIVÄNÄ USKON IHMISEEN

NUORUUDESSANI NIILO YLI-VAINIO oli minulle merkittävä ”sankari”. Monet tilaisuudet esimerkiksi Pasilan Messukeskuksen UKK-hallissa olivat näyttäviä. Uskoin yliluonnollisiin ihmeparantumisiin. Kaatamiset nähtiin merkkinä kaikkivaltiaan voimasta. Otin profetiat todesta. Hengellinen sodankäynti kiehtoi, toisaalta demonit pelottivat. Olisihan se upeata olla hengellisen sodankäynnin eturintamassa! Sellainen hivelee narsismia.

En koskaan kokenut yliluonnollisia ilmiöitä itse. En myöskään oppinut puhumaan kielillä, vaikka tätä tärkeäksi nähtyä taitoa tavoittelin useasti.

Yliluonnolliset ihmeparantumiset olivat minulle hyvin pitkään tärkeitä, ja luopuminen ajatuksesta, että ne olisivat totta, vaati aikaa ja surutyötä. Richard Wisemanin kirja ”Yliluonnollinen ilmiö” (Atena, 2012) oli hyvin valaiseva, kun peilaa sen sisältöä karismaattisten liikkeiden opetuksiin.

Nykyään yliluonnolliset ilmiöt ovat minulle epäilyttäviä. Arvelen, että useimpiin ilmiöihin löydetään hyväksyttävät tieteelliset selitykset ja ne, joihin ei löydetä, voi jättää omaan arvoonsa. Merkkejä yliluonnollisesta tarjoavat nykyajan noitatohtorit, joiden menestys on perustunut tietämättömien hyväksikäyttämiseen.

Tänä päivänä uskon ihmiseen. Ihminen kykenee omista lähtökohdistaan hyvään ja pahaan. Valtaosa ihmisistä on oikein mukavia.

Enää en osallistu mihinkään hengelliseen toimintaan. Nyt aikani riittää paremmin omiin mielenkiinnon kohteisiin ja vapaa-ajan harrasteisiin. Toimin esimerkiksi hallituksen puheenjohtajana ”Uskontojen uhrien tuki” -yhdistyksessä.

Pitkän kehityksen jälkeen minusta on tullut agnostikko.

Olen myös Skepsiksen jäsen. Minulla on parisenkymmentä Skeptikko-lehteä kirjahyllyssä, ja pidän niitä oi-