20v.

SKEPSIS RY:N IMAGOA tiedeuskovaisten kerhona on aina silloin tällöin pohdittu myös Skeptikkolehdessä. Jos Skepsis todella olisi tällainen klubi, minkälaista toimintaa siltä voisi odottaa? Mitä kuvitteelliset, kapeakatseiset skeptikot tekisivät? Ainakaan he eivät pystyisi aikaansaamaan kunnollista mielipiteiden vaihtoa ”huuhaa”-ihmisten kanssa. Korkeintaan he kävisivät juupas-eipäs -väittelyitä päätymättä yhtään mihinkään. Paranormaaleja ilmiöitä koskevaa tutkimusta he eivät voisi tukea, koskaan mikään tutkimus ei täyttäisi heidän kriteereitään.

Omaakaan tutkimusta ei kiinnostuksen puutteessa tehtäisi. Lähinnä voimavarat käytettäisiin ihmisten vakuutteluun skeptisen ajattelutavan ylivertaisuudesta. Tämä on mielestäni ongelma. Huolimatta siitä, että skeptikkojen imagoa on yritetty esimerkiksi huumorin käytöllä parantaa, on yhdistyksen toiminta silti luvattoman helposti tulkittavissa yksiulotteiseksi huuhaan vastaiseksi taisteluksi…

Ihannetilanteessa kaikkien edut ovat yhtenevät; tavoitteena selvittää, mistä tutkituissa ilmiöissä on kysymys. Skeptikoiden mukanaololla on vain myönteisiä vaikutuksia rehelliseen tutkimukseen. Se antaa varmasti mille tahansa paranormaaleja ilmiöitä koskevalle tutkimukselle lisää uskottavuutta. Yhteistyöstä hyötyvät kaikki. Pintakiillottelun sijaan Skepsiksen tulisi kehittää imagoaan todellisilla muutoksilla. Lähtemällä aktiivisesti tukemaan ja kehittämään paranormaalia koskevien väitteiden tutkimusta Skepsis paitsi kohentaa imagoaan, voi myös saada aikaa todellista muutosta rajatiedon tutkimuksessa.

”MUTTA TÄYTYYHÄN MINUN uskoa aistieni todistukseen!” Niin huudahti mies, joka näki hallusinaatioita.

Täytyykö hänen? Täytyykö meidän? Eikö miehen olisi pitänyt mieluumminkin epäillä, ei uskoa. Hänen aistinsa pettivät hänet. Hän näki asioita, joita ei ollut. Me tiedämme sen siksi että hänen kokemuksensa olivat jakamattomia. Kukaan muu ei voinut niihin osallistua.

Julkisuus ja jaettavuus ovat eräitä todellisuuden kriteereitä, ainakin sosiaalisen todellisuuden. Meidän on tuon miehen tavoin luotettava aistiemme todistukseen, sillä meillä on hyvin vähän muuta kuin se. Toki meillä on instrumenttimme, kokeemme ja kojeemme, mutta niidenkin tuloksia tulkitsemaan tarvitaan aina inhimillinen silmä ja inhimilliset aivot.

Kuinka pitkälle voimme luottaa omiin havaintoihimme? Testataanko ne vain sillä, että ne voidaan toistaa, jakaa ja julkistaa? Descartes ihmetteli metafyysisessä fantasiassaan, onko ulkoinen maailma, mukaanlukien hänen oma ruumiinsa, vain iluusio, jonka joku paha demoni on luonut häntä pettääkseen. Joku toinen voi kysyä, kuinka voimme olla varmoja siitä, ettei se mitä havaitsemme ole vain yhteistä hallusinaatiota, ettemme kaikki elä saman harhanäyn pettäminä ja ettei tosi todellisuus ole tyystin toisenlainen kuin olemme tottuneet uskomaan?

Sellaista todistusta tuskin voimme saada. Tämä periaatteellinen epävarmuus on kestettävä. Se seuraa olemassaoloamme, ja pystymme siitä huolimata elämään ja toimimaan.

Sillä entä jos joku saisi meidät vakuuttumaan siitä, että itse asiassa koko havaintomaailmamme perustuu totaaliselle erheelle. Muuttaisimmeko silloin käyttäytymistämme? Eläisimmekö aivan eri lailla kuin nyt? Ei, vaan me jatkaisimme juuri kuten olemme tähänkin saakka, sellainen ”tieto” ei käytännössä muuttaisi mitään. Vaikka olisimme hallusinoineet maailman, mukaanlukien oman itsemme, tämä kuvitelma täytyisi ottaa todesta. Se on väkevä ja elinvoimainen illuusio, jota emme lakkaisi rakastamasta.

KATRI-HELENA JA ESA PAKARINEN Jr. ovat lupautuneet mannekiineiksi uudelle uskomuslääkintäyhdistykselle, jonka perustava kokous pidetään 12. lokakuuta. Katri-Helena vastaa ohjelmapuolesta ja Esa Pakarinen Jr. juontaa tilaisuuden, jossa on tarkoitus allekirjoittaa Luontaisterveys ry:n perustamisasiakirja. ”Asiapuolesta” tilaisuudessa vastaavat psykiatri Martti Paloheimo, joka puhuu aiheesta ”Voiko psykiatrian ytimessä piillä näkemys luontaisterveydenhoidosta” sekä kirurgian erikoislääkäri Kaarlo Jaakkola. Hänen esitelmänsä aiheena on ”Antioksidantit koululääketieteessä”.

Uutta yhdistystä puuhaavan valmisteluvaliokunnan mukaan yhdistyksestä on tarkoitus tehdä ”koko luontaisterveyden alaa yhdistävä voima” – laaja kansalaisjärjestö, joka edistäisi koko alan pyrkimyksiä. … Skeptikkojen piirissä on herännyt epäilys, että uuden yhdistyksen ensisijaisena tavoitteena on virallistaa erilaisia uskomuslääkintähoitoja ja saada ne sairasvakuutuksen piiriin.

Hannu Hartikainen Vantaalainen Lukiolainen Skepsiksen Jäsen

Leena Krohn Skepsiksen 10-vuotisjuhlaseminaarissa

Marketta Ollikainen

lainaukset Lehdestä Skeptikko 3/1997. skeptikot Verkossa: Skepsis.fi/lehti