Pyöreän salaliitto Maan

VARHAISESSA MESOPOTAMIALAISESSA mytologiassa maanpiiri oli meressä kelluva litteä levy, jota peitti telttamainen taivaankansi, johon kiintotähdet oli kiinnitetty kuin napit. Tämä on ollut yleinen käsitys Lähi-idässä myös Raamatun eri kirjojen kirjoittamisajankohtana.

Käsitys maapallon pyöreästä muodosta lienee peräisin Kreikasta kuudennelta vuosisadalta ennen ajanlaskumme alkua. Se perustui jokapäiväisiin havaintoihin ja astronomiaan, kuten kaukaisten kohteiden häviämiseen horisonttiin sekä tähtikuvioiden erilaiseen näkymiseen siirryttäessä pohjoisen ja etelän välillä.

Eratosthenes Kyreneläinen (276-194 eaa.) teki ensimmäisen historiaan kirjatun laskelman maapallon ympärysmitasta, joka saattoi käytettyjen mittojen tulkinnasta riippuen olla jopa kahden prosentin tarkkuudella sama kuin nykyään tuntemamme. Ensimmäisellä vuosisadalla ajanlaskun alettua käsitys maan pallomaisuudesta oli jo yleisesti hyväksytty länsimaisessa kulttuurissa.

Kristoffer Kolumbus (1451-1506) kannatti sen ajan yleistä käsitystä, pienemmän maapallon mallia, jossa laivamatka lännen kautta Euroopasta Aasiaan oli realistinen yritys. Nurisevat merimiehet eivät suinkaan pelänneet putoavansa maailman laidan yli, vaan että laivalta loppuu vesi ja ruoka ennen kuin he pääsevät maihin.

Brittiläinen Samuel Rowbotham (1816-1884) kirjoitti v. 1849 salanimellä ”Parallax” pamfletin nimeltään ”Zetetic Astronomy”. Hän esitti litteän maan tueksi kokeita veden kaarevuudesta pitkän vesikanavan yli ja perusteli käsitystään myös raamatullisin perustein. Hän

uheenjohtajan

olikin 20. vuosisadalle ulottuneen uskonnollisesti suuntautuneiden litteän maan kannattajien suunnannäyttäjä. Sittemmin uskonnollinen näkökulma on vähitellen hiipunut, mutta monet keskenään riitelevät yhdistykset jatkavat edelleen litteän maan käsityksen tukemista.

Heidän mielipiteensä on, että avaruuslentoja ei tosiasiassa tapahdu, vaan kyseessä on pyöreän maailman kannattajien salaliitto. Ilmeisesti heiltä on jäänyt huomaamatta, että salaliitossa pitäisi olla mukana myös kaikki lentoliikenne sekä sen tukitoiminnot, sillä muuten lentokoneiden reiteissä ja lentoajoissa litteän maan yli ei olisi mitään järkeä.

Elokuussa Yhdysvalloissa ihmiset kokoontuivat sankoin joukoin katsomaan mantereen yli kulkenutta kuun varjoa, eli auringonpimennystä. Tutkijat ja viranomaiset muistuttivat silmäsuojien tarpeellisuudesta, sillä pienikin viipale näkyvää aurinkoa on edelleen liian kirkas paljain silmin katsottavaksi ja saattaa muuten pimentyneessä ympäristössä aiheuttaa silmävaurioita. Litteän maan kannattajat esittivät ilmiölle omia selityksiään, mutta eräät urheat kommentoivat, etteivät he mitään silmäsuojia tarvitse, tiettävästi hieman ikävin seurauksin.

Tämä osoittaa yhden salaliittomielialan vaaran, joka on osin ollut myös valtiollisen informaatiosodankäynnin tavoite: kyyniseksi käynyt yleisö ei enää oikein usko mitään, jolloin aiheellisetkin varoitukset jäävät huomiotta. Me kaikki tarvitsemme tasapainoa sokean uskomisen ja kaiken tutkitun tiedon hylkäämisen välimaastossa.

(Katso myös s. 24-25: Litteän maan uusi nousu.)