Skeptikko · Skeptikko 3/2017
Nasan kulissit
KAIKKIEN AIKOJEN VAIKUTTAVIN huijaus suoritettiin keskellä auringonpimennystä 21. elokuuta. Auringonpimennyksen näkeminen oli miljoonien innokkaiden tähtitiedettä harrastavien unelma. Yhdysvaltojen halki kulkenut Kuun varjo sai runsaasti väkeä nostamaan kameransa ja aurinkoteleskooppinsa taivasta kohti.
Valokuvaaja Joel Kowsky osasi laskea tarkan hetken, jolloin kohdistaa suurnopeuskameransa pimennystä kohti. Sitä tarvittiin, koska kansainvälinen avaruusasema kiertää Maata 28 000 km/h. Kowsky valmisteli kuvausta usean kuukauden ajan. Odotus palkittiin. Filmille tallentui Auringon edestä kulkeva kansainvälinen avaruusasema, eli ystävilleen kutsumanimeä ”ISS” käyttävä laitos.
Muut valokuvaajat onnistuivat taltioimaan saman näyn. Esimerkiksi valokuvaaja Trevor Mahmann toisti tallennuksen. Se oli kaikkien nähtävillä, jos vain olisi vaivautunut kohdistamaan oikealla hetkellä oikeassa paikassa oikeat välineet sitä kohti.
Ystävällinen NASA ylläpitää palvelua (https://spotthestation.nasa.gov/), josta kaikki voivat tarkistaa, missä parhaat paikat ja hetket vilkuilla avaruusaseman suuntaan sijaitsevat. Näin voidaan riippumattomasti ja toistuvasti tarkistaa, kiertääkö päidemme päällä avaruuaseman näköinen peltikasa. Se on kiistaton tosiasia. Vai onko?
Joidenkin mielestä tuokaan eri riitä todistamaan, että ISS on aidosti käytössä. Joidenkin mielestä kaikki nuo valokuvat avaruusasemasta ovat väärennöksiä. Joidenkin mielestä valokuvat voivat olla aitoja ja kiertoradalla ehkä kiertää ihmisten rakentama asema, mutta siellä ei ole koskaan ollut ihmisiä. Heidän mukaansa NASA:lla, eikä millään muulla taholla, ei ole sellaista teknologiaa, jolla ihmiset selviytyisivät avaruudessa.
Astronautit lähettävät jatkuvasti videoita ja valokuvia työpaikaltaan. Mediavirta on valtava verrattuna siihen, miten pari vuosikymmentä sitten raportoitiin avaruudesta. Miten NASA onnistuu väärentämään kaiken materiaalin? Ja vieläpä suorina lähetyksinä avaruusasemalta.
No, tietenkin Hollywoodista lainatuilla tehosteilla. ”Gravity”-elokuvan upeat toimintakohtaukset avaruusaseman sisällä onnistuivat simuloimaan painottumuutta erittäin vakuttavasti. Siitä on tehty johtopäätös NASA:n lähetysten epärehellisyydestä. Kaikki videot, joissa astronautit näyttävät liikkuvan painottomassa tilassa, on tehty tehosteilla. Videoista etsitään pieniä yksityiskohtia, jotka paljastavat kaiken vain kulisseiksi. Tai se ainakin on tarkoitus. Kokonaisuuden kannalta videot ovat vieläkin kaikkea muuta kuin väärennöksiksi todistettuja.
Astronauttien kieppumista haastattelujen aikana ei pystytä tekemään ohuilla kaapeleilla, jotka häivytetään suorasta lähetyksestä. Astronautti voi tehdä ilmassa kuperkeikkaa ja se teoriassa voitaisiin toistaa vyötärölle kiinnitetyillä kaapeleilla. Samassa videossa astronautit kuitenkin kieppuvat niin pysty-, poikittain- kuin sivusuunnassa edestakaisin, jos niin voi sanoa painottomassa tilassa tapahtuvista liikkeistä. Jos kaapeleita käytettäisiin, ne olisivat solmussa välittömästi.
Lähetyksiä ei voida väärentää lentokoneiden painottomuuslennoilla. Videot voivat kestää huomattavasti pitempään kuin lentokoneiden sisällä simuloitu painottomuus kestää. Lähetykset kestävät kymmeniä minuutteja, mutta lentokoneilla saadaan tuotettua parhaimmillaan ehkä minuutin verran parabolista lentorataa, jonka aikana näytellä astronauttia. Samoin astronauttien esittelemät esineet ja nesteet eivät koskaan näytä kärsivän ilmakuoppien tai muiden häiriöiden aiheuttamista epätasaisuuksista painottomuudessa.
Maallikoille tarkoitetut havainnointivideot siitä, miten avaruudessa ajetaan parta, pestään hiukset tai tehdään jojo-temppuja, eivät onnistuisi lentokoneilla tuotetussa painottomuudessa. Niinpä esineet ja nesteet on mukamas luotu videoihin fotorealistisina ja fysiikan lakeja noudattavina tietokone-efekteinä. Esimerkiksi painottomuudessa pyörivän vesipallon sisään laitetaan poretabletti, joka kuohuttaa veden täyteen kuplia tavalla, joka ei onnistu tasaisen painovoiman vallitessa. Jojolla tehdään temppuja, jotka olisivat samalla tavalla mahdottomia. Näitä tehtiin mukamas tietokoneella, vaikka vastaavaa ei osata tehdä edes studioissa nauhoitettuihin pätkiin täällä Telluksen pinnalla.
Joten miten NASA pystyy väärentämään astronauttien lähetykset avaruudesta? Tai vielä tärkeämpi kysymys: Miksi NASA väärentäisi lähetyksiä? Teeskentelemällä, ettei kiertoradalle pystytä vieläkään rakentamaan avaruusasemaa, saisivat NASA, ESA ja Roskosmos helpommin kerättyä rahoitusta avaruusaseman rakentamiseen. Mikä olisi parempi tekosyy kuin kilpajuoksu kiertoradalla ja paremmuuden osoitus? Haluaako NASA teeskennellä taitavampaa kuin mitä tiede ja teknologia ovat antaneet tavallisen kansan ymmärtää sen taidoista?
Syitä väärentämiseen on vaikea keksiä. Oikeastaan on riskialttiimpaa pyörittää lavastettuja avaruuslentoja vuodesta toiseen. Helpompaa on huomata, miksi jotkut haluavat uskoa ISS:n olevan huijausta. Jos ihmiset oikeasti työskentelevät kiertoradalla, niin heidän lähettämänsä kuvat planeetastamme olisivat oikeita.
Käsitys aidosta avaruusasemasta sotii salaliittoteorioita vastaan. Perinteisesti se tarkoittaa todellisuudelle tappiota. Todellisuus on tylsää. Todellisuuden väärentäminen on kiehtovampaa teatteria.
Julkaistu Skeptikko-lehdessä 3/2017. Lehden sisällysluettelo » · Lue koko numero Digi-Skeptikkona »
Muut vapaasti luettavat jutut samasta numerosta:
Minä, skeptikko
Naurava pensas ja muita luokitteluvirheitä
Luottaisitko hulluun tiedemieheen?
Puheenjohtajan palsta
Uskonnonkirjan kertoja, keihin kuulut ja mihin sitoudut?
Lääketieteen harhapoluilla, 1.
Ensin nauratti, sitten oksetti
Sähköherkkyyssäätiö käynnistelee toimintaansa
Litteän maan uusi nousu
Skeptikko 20 vuotta sitten
Ihme juttuja
Kauppalehden jutulle langettava päätös
Älykkyys – onko se mitattavissa?
Askeleita mielenhallintaan
Kirjastot kaipaavat myös laadunvalvontaa
Ydinvoimalla ja säteilyllä pelottelua
Tieteenalojen kirjo
