Ydinvoimalla ja säteilyllä pelottelua

TUORE LUKION BIOLOGIAN kirja ”BIOS2: Ekologia ja ympäristö” (LOPS 2016, Sanoma Pro) kärsii pahasta asenteellisuudesta ja valtavan mittaluokan virheistä ydinvoiman, säteilyn ja ydinonnettomuuksien käsittelyssä. Kuten ajan kuvaan tuntuu kuuluvan, asenteellisuus ja virheet ovat ainoastaan yhteen suuntaan – säteilyllä ja ydinvoimalla pelotteluun.

Kirjassa on monia säteilyyn ja ydinvoimaan liittyviä pikkuvirheitä ja selvää asenteellista vääristymää asiallisen ja neutraalin käsittelyn sijaan. Räikein virhe, jonka edessä monet vaihtoehtofaktoja ammatikseen käyttävät populistitkin punastuisivat, liittyy Tšernobylin ydinonnettomuuteen. Oppikirja väittää nimittäin seuraavaa:

”Muutaman kuukauden sisällä onnettomuudesta noin sata ihmistä kuoli saamiinsasäteilyvaurioihin. Kilpirauhassyöpätapaukset lisääntyivät radioaktiivisen laskeuman alueella satakertaisesti ja ennenaikaisia kuolemia on arvioitu tapahtuneen vuosien aikana satoja tuhansia.”

Jos tämä viimeinen väittämä olisi totta, olisi Tšernobyl ollut ennennäkemättömän karmea onnettomuus. Tai ainakin lähellä, sillä esimerkiksi Banqiaon patoaltaan murtuma ajoi 11 miljoonaa ihmistä kodeistaan ja tappoi yli 170 000 ihmistä tulvien ja seuranneiden nälänhädän ja kulkutautien seurauksena. Onneksi kirjan väite sadoista tuhansista uhreista ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

YK:n alaisen UNSCEAR organisaation, WHO:n ja kansainvälisen Chernobyl Forumin arviot uhreista ovat useita kertaluokkia pienemmät. Hieman lähteestä riippuen varmistettuja uhreja onnettomuudella on ollut noin 50-60. Näihin sisältyvät onnettomuudessa ja sen taltuttamisessa suoraan tai hieman sen jälkeen säteilysairauteen kuolleet sekä kourallinen kilpirauhassyöpään myöhemmin kuolleita (sairastumisia tuli noin 6000 jotka lähes kaikki onnistuttiin hoitamaan, ja joista valtaosa olisi voitu estää neuvostoviranomaisten asiallisella toiminnalla).

Lisäksi samat tahot ovat mallintaneet, että noin 4000 ihmistä (600 000 säteilyä hieman enemmän saaneen joukosta) voi kuolla ennenaikaisesti onnettomuutta seuraavien 80 vuoden aikana lisääntyneen syöpäriskin vuoksi. Esimerkiksi Suomen Syöpärekisterin ja STUKin mukaan Tšernobylin onnettomuus ei tule aiheuttamaan Suomessa tilastollisesti havaittavaa lisäystä syöpäsairastuvuudessa.

Lähdettä annetulle ”sadoille tuhansille kuolleille” ei oppikirjassa mainita. Voi olla, että se on sama, kuin taannoisessa Tšernobylin vuosipäivän uutisoinnissa YLEllä, jossa TV-ruudussa mainittiin onnettomuuteen välittömästi kuolleiden määräksi 30 000, kun oikea luku oli noin 30 (YLE sai myöhemmin huomautuksen julkisen sanan neuvostolta aiheesta). Mitään vertaisarvioitua, vakavasti otettavaa lähdettä kirjan antamille lukemille ei löydy.

ASENTEELLISUUTTA ILMASSA

YDINVOIMA JA SILLÄ pelottelu näkyy selvästi myös muualla tekstissä, vaikka ei yhtä räikeinä virheinä kuin yllä. Se käy esimerkiksi ilmi tietynlaisena asenteellisuutena siinä, miten asiat sanotaan, mitä sanotaan, ja mitä jätetään sanomatta. Esimerkiksi:

”Asianmukaisesta toimivasta ydinvoimalasta ei juuri pääse ympäristöön haitallista säteilyä.”

”Jos ydinvoimalaonnettomuuksia ei tapahdu Suomessa tai sen lähialueilla, suomalaiset saavat nyt ja lähitulevaisuudessa suurimman osan ionisoivasta säteilystään maaperän radonista.”

Toimivista ydinvoimaloista saatu lisäannos on palohälyttimestä saadun annoksen luokkaa – noin 0,0002 mSv vuodessa 1 . Kirjoittajat kuitenkin jättävät mainitsematta, että vaikka laitos ei toimisi asianmukaisesti, siitä tuskin pääsisi ympäristöön haitallista säteilyä – ydinvoimalat kun on rakennettu niin, että haitallista säteilyä ei ympäristöön juuri pääse.

On myös vaikea kuvitella, miten spekuloitu ”Suomessa tai lähialueilla tapahtuva” ydinonnettomuus radikaalisti muuttaisi suomalaisen saaman säteilyn lähteiden keskinäisiä mittasuhteita. Kuva 1 löytyy sekä ”BIOS2”kirjasta että Säteilyturvakeskuksen sivuilta. Siinä on suomalaisen keskimääräisen säteilyannoksen lähteet. Ohut, alle prosentin lohko piirakan yläosassa sisältää ydinaseiden testit ilmakehässä sekä Tšernobylin onnettomuuden laskeuman. Laskennallisesti, jotta ydinonnettomuuksista saatu keskimääräinen säteily nousisi radonin ohi merkittävämmäksi säteilylähteeksi, pitäisi Suomen lähialueilla siis tapahtua kenties satoja erittäin vakavia ydinonnettomuuksia. Ja tällöinkin oltaisiin vasta keskimääräisen radon-altistuksen tasolla, josta ei juuri tilastollisesti havaittavia terveysvaikutuksia seuraa. Monissa paikoissa Suomessa ja muualla radonista saatu säteilyannos on monikymmenkertainen keskimääräiseen verrattuna.

YDINVOIMA JA ILMASTONMUUTOS

KIRJA SIVUUTTAA MYÖS ydinvoiman roolin ilmastonmuutoksen hillinnässä. Sen mukaan:

”Tehokkain tähän [ilmastonmuutoksen hillintään] on energiakulutuksen vähentäminen ja fossiilisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvilla energiamuodoilla.”

Kirja jättää kertomatta, että noin puolet Euroopan vähäpäästöisestä energiasta tuotetaan ydinvoimalla. Lisäksi historiallisesti juuri ydinvoima on ollut nopein tapa lisätä vähäpäästöistä energiantuotantoa. Itse asiassa lähihistoriassa ainoa kerta, kun vähäpäästöisen energiantuotannon osuus koko energiankäytöstämme on mainittavasti kasvanut, tapahtui 1970-1990 -luvuilla, kun maailmalla rakennettiin ydinvoimaa ja puhtaan energian osuus nousi noin kuudesta kahteentoista prosenttiin. Sen jälkeen fossiilisten osuus on pysytellyt vuodesta toiseen yli 85 prosentin kokonaisenergiasta.

Mainitsematta jää myös se, että kaikki uusiutuva energia ei suinkaan ole vähäpäästöistä, saati muilta ympäristövaikutuksiltaan vähäistä. Nämä vaikutukset riippuvat täysin siitä, millaista uusiutuvaa energiaa käytetään. Esimerkiksi jotkin bioenergian jakeet aiheuttavat mittavan ilmastovaikutuksen, ja bioenergian viljely voi tuhota paikallisen lajirikkauden ja ekosysteemit lähes täysin, kuten on käynyt sademetsiä energiaviljelyyn raivattaessa. Vesivoimaloiden patoaltaat voivat johtaa mittaviin metaanipäästöihin etenkin tropiikissa. Aurinko- ja tuulivoima vaativat verraten paljon tilaa, eikä niiden vaatimien materiaalien louhimisen ja jalostamisen ympäristövaikutuksista ole juuri keskusteltu.

Ilmastonmuutoksen vakavuuden takia olisi suotavaa, että yhteiskunta ja siinä vaikuttavat päättäjät sekä kansalaiset pystyisivät arvioimaan kokonaistilannetta käytännönläheisesti ja faktojen sekä tilastojen valossa. Kuten esimerkiksi kirjassa ”Musta Hevonen – Ydinvoima ja Ilmastonmuutos” (Kosmos 2016, Rauli Partanen ja Janne M. Korhonen) kerrotaan, tulemme tarvitsemaan kaikkia työkalujamme ilmastokatastrofin välttämiseksi. Tämä ei ole kirjoittajien oma mielipide, vaan käytännössä kaikkien kansainvälisten ja vakavasti otettavien instituutioiden (IPCC, IEA jne.) raporteista ja selvityksistä luettavissa oleva johtopäätös.

Kirjan taustatyötä tehdessä kävi kuitenkin varsin selväksi, että länsimaisissa yhteiskunnissa on ollut jo vuosikymmeniä ydinvoimaan liittyvä rakenteellinen ”vaihtoehtofaktojen” ongelma, jota ”BIOS2”-kirja edelleen jatkaa ja syventää. Ydinvoima esitetään usein ongelmallise-

kuva 1. Suomalainen Saa*** suurimman Yksittäisen säteilyannoksensa Sisäil- man Radonista. Lähde: ***säteilyturvakeskus.