OK, Boomer: Tuppisuun matkassa

Olen tehnyt Skeptikkoa 20 vuotta. Nyt voin jo muistella vanhoja. Usein en puhunut enkä pukahtanut.

ERÄÄNÄ KESÄNÄ 2000-luvun alussa Skepsiksen puheenjohtaja 1995-1998 Ilpo V. Salmi kutsui yhdistyksen hallituksen ja tuoreen päätoimittajan, minut, perinteiselle veneretkelle Helsingin edustalle omalla veneellään. Minulla oli mukana viinapullo, josta nautin siivuja veneretken aikana. Jatkoilla satamaravintolassa olin valehtelematta jo aika mäiskeessä.

Huh, että hävetti jälkeenpäin. En tiedä, jatkuiko veneretkiperinne, mutta ainakaan minua ei kutsuttu enää koskaan mukaan. En myöskään ole osallistunut Skepsiksen luentojen jälkeisiin tapahtumiin ravintoloissa kuin muutaman kerran 20 vuoden aikana. Yksi syy on se, että en halua toistamiseen mokata kännissä skeptisessä seurassa, mutta varsinainen syy löytyy syvemmältä: en pidä keskustelemisesta.

Olen todella huono keskustelemaan, varsinkin asia-aiheista, joihin epäilijöiden kesken lopulta vääjäämättä päädytään. Siksi pyrin välttämään keskustelua. Väittelyssä häviän aina. Stand up -ystäväni Ismo Leikola uskoo mitä mystisimpiin juttuihin, ja kun joskus yritän vängätä vastaan, hän saa minut joka kerta puhumaan itseni pussiin.

Kahdeksan vuotta sitten, kun kävin Leikolan luona kylässä, hän puri keittiössä valkosipulia flunssaan. ”Mitä skeptikko suosittelisi?”, hän kysyi ja vastasi itse: ”Aspartaamia ja länsimaista lääketiedettä!” En osannut kuin nauraa.

Minulla on ollut kunnia jopa päästä yhteen Ismo Leikolan stand up -juttuun: ”Skeptikko-lehden päätoimittaja vastustaa huuhaa-dieettejä, mutta jättää kertomatta sen, että on itse hirveä läski.”

Viereisessä kuvassa olen vastaanottamassa Ismoa Helsinki-Vantaan lentoasemalla sen jälkeen, kun hän oli voittanut ”Funniest Person in the World” -kisan Las Vegasissa lokakuussa 2014.

Myöskin haastattelut ja Skepsiksen nimissä tapahtuvat esiintymiset olen jättänyt pätevimmille skeptikoille. Muistan vieläkin kauhulla vuoden 2009 syksyä, kun Tuomas Enbuske haastatteli minua ohjelmaansa ”Epäkorrektia, Tuomas Enbuske”, jonka otsikko oli ”Entä jos salaliittoteoriat ovatkin totta?” Takeltelin pahasti ja hajosin, kun huippuälykkääksi tietämäni Enbuske tenttasi minua ja tuijotti silmiin. Lopussa en edes itse uskonut sanomisiini.

Kuvakaappauksen ohjelmasta julkaisin Skeptikkossa 1/2010. Lehti oli silloin vielä A5-kokoinen ja kantta lukuunottamatta mustavalkoinen.

Kirjoittamista rakastan, ja siinä jotenkin pärjäänkin. Puhumista rakastan, kun saan tehdä sen omilla ehdoillani, esimerkiksi stand up -lavoilla. Alkoholi oli minulle ongelma, mutta nyt olen luopunut siitä kokonaan. Nykyään olen koulutettu kokemusasiantuntija. Kierrän mielelläni kertomassa omaa tarinaani, mutta jätän kaiken muun sosiaali- ja terveyspuolen ammattilaisille. En myöskään enää ole mielestäni läski.

Grönroos Jape