Skeptikon on syytäkin epäillä rodun käsitteen käyttökelpoisuutta

OSMO TAMMISALO HERÄTTELEE KESKUSTELUA aiheesta, josta hänellä näyttää (jälleen kerran) olevan enemmän intuitioita kuin varsinaista tietoa. Tammisalon kirjoitus Skeptikkolehdessä 2/2020 jatkaa samanlaista konservatiiviagendan pukemista näennäistieteelliseen kaapuun, joiden tehtailijana hän on valitettavasti tämän lehden palstoilla jo aiemminkin kunnostautunut. Erityisesti erikoisen arvolatautuneisuuden, joka Tammisalon kirjoituksista paistaa läpi, pitäisi laittaa jokaisen skeptikon kellot soimaan.

Tällä kertaa Tammisalo kysyy ”Saako ihmisroduista puhua? Saako rotueroja tutkia?” Tässä Tammisalo epäilemättä virittelee syöttiä, jotta pääsisi uhriutumaan ja kertomaan, miten jälleen liberaalien salaliitto yrittää estää puolueettoman ”tieteen” tekemisen. Minun puolestani Tammisalo saa kyllä puhua mistä haluaa, mutta tieteellistä ajattelua puolustavan lehden palstoille hänen kirjoituksensa (mukaan lukien hänen monet aiemmat yhteiskunnallisia aatteita koskevat kiihkeät kritiikkinsä) sopivat kyllä huonosti.

Tammisalon kirjoituksen ongelmat ovat ilmeisiä. Jos mahdollista, virheet ovat vielä räikeämpiä kuin aiemmin. Tällä kertaa Tammisalo päätyy itse kannattamaan muun muassa avoimen rasistisia rotuteoretisointeja – minkään tieteellisen teorian käsitteistössä ihmiset eivät ole ”pallomaisia”, toisin kuin hän alentavasti väittää. Samat asiat, joihin Tammisalo viittaa, voisi esittää esimerkiksi raajojen pituuksien keskiarvojen eroina, näin lisäten myös ilmaisun täsmällisyyttä ja vähentäen sen loukkaavuutta. Tammisalo sen sijaan katsoo paremmaksi käyttää arvottavia ilmauksia, jotka ovat omiaan alentamaan kokonaisia väestöryhmiä. Tieteentekemisen etiikassa, usein myös lainsäädännössä, tämänkaltainen yleistävä negatiivinen kielenkäyttö on kielletty ihan hyvästä syystä. Tieteen kanssa moisilla herjoilla ei tietystikään ole mitään tekemistä, vaan ne kuuluvat pikemmin rasisminsa hädin tuskin peitteleviin epätieteellisiin rotuteorioihin.

Tammisalo väittää rodun käsitteen olevan selvempi kuin populaation käsitteen. Myönnän olevani täysin ymmälläni tämän väitteen suhteen, koska filosofiassa – jonka alaa siis käsitteiden merkitykset ja määrittely on – on jo pitkään tiedetty, että historiallinen rodun käsite on varsin sekava, ja edellyttää jonkinlaista epäuskottavaa metafyysistä olemusajattelua. Samaa sanovat myös perinnöllisyystutkijat. On jo pitkään tiedetty, että samankaltaisuudet ja eroavaisuudet ihmislajin sisällä ovat pikemmin tilastollisten keskiarvojen jatkumoja, kuin rotuajattelun edellyttämiä tarkkarajaisia eroja. Populaatioista puhuminen on siis huomattavasti paremmalla perustalla kuin ”roduista” teoretisointi. Se on tieteellistä, toisin kuin ”roduista” puhuminen.

Tammisalo yrittääkin ilmeisesti ”tieteellistää” joitakin omia epämääräisiä intuitioitaan roduista. Nykypäivän tieteen kanssa niillä ei siis näytä olevan mitään tekemistä. Tai riippuu tietysti siitä, tarkastellaanko tiedettä vai ”tiedettä”.

Ehkä Tammisalo pyrkii puolustamaan joitakin intuitioita, joita löytyy esimerkiksi edesmenneen Tatu Vanhasen ”tutkimuksista”. Näistä Tammisalo on kirjoittanut ihan kirjankin. En ole Tammisalon teosta lukenut, mutta ymmärtääkseni hän ei kovin vahvaa tuomiota osannut tai halunnut Vanhasen jutuille tuossa teoksessaan antaa. Tuollainen tuomio olisi kuitenkin hyvin helppo langettaa, jos tietää hieman aiheesta ja osaa edes vähän etsiä. Esimerkiksi Vanhasen ja hänen kirjoittajakumppaninsa, Richard Lynn, jättivät todennäköisesti täysin tietoisesti, mutta vähintään auttamattoman epätieteellisesti, ottamatta huomioon suurimman osan saatavilla olevasta datasta, jotta saivat haluamiaan (rasistisia) tuloksia. Toisaalta on huomionarvoista, että Vanhanen ei ole julkaissut tutkimuksiaan millään yleisesti hyväksytyillä tieteellisillä foorumeilla. Hänen julkaisunsa itseasiassa ovat akateemisen tutkimuksen ulkopuolisten tahojen julkaisemia. Esimerkiksi Ulster Institute for Social Reserachillä, joka Vanhasen ”tutkimuksista” on suuren osan julkaissut, ei ole tieteellistä JUFO-luokitusta sen heikkolaatuisen, arveluttavan julkaisutoiminnan takia. Sen myös tiedetään olevan avoimesti rasistista valkoista ylivaltaa tukevien tahojen, kuten yhdysvaltalaisen Pioneer Fundin rahoittama propagandaorganisaatio.

Tällaisten ilmeisten puutteiden vuoksi on vaikea ymmärtää, miksi esimerkiksi Vanhasen argumentit edes ansaitsisivat tulla keskustelluiksi. Tieteen yksi vahvuus on sen konservatiivisuus – uusien tulosten esittäjien täytyy esittää vahvat perusteet omille johtopäätöksilleen, ja noiden perusteluiden täytyy ensin kestää vertaisarvioitsijoiden kriittinen tarkastelu. Jos tulokset eivät edes kelpaa muihin kuin ei-akateemisiin, kyseenalaisiin julkaisuihin, on syytä olettaa niissä olevan jotain perustavanlaatuisesti vialla. Maallikoiden ei edes tarvitse vaivata päätään asialla, jos asiantuntijat eivät löydä riittävästi meriittejä ”tutkimuksista”.

Mutta nyt lienee vuorossa konservatiivinen silmänkääntötemppu, jota Tammisalon provokatiivinen kysymyksenasettelu ehkä tavoitteleekin. Uumoilen nimittäin hänen esittävän tähän huomioon vastaväitteenä, että Vanhasen ja muiden rasistien julkaisujen julkaisemattomuudessa on kyse liberaalien tieteentekijöiden salaliitosta, joka haluaa estää roduista puhumisen ja rotujen tutkimisen poliittisen korrektiuden nimissä! Nyt sama salaliitto haluaa estää Tammisaloa keskustelemasta roduista!

Ei ole, eikä halua. Datan valikointi ja populaatioiden älykkyys- ym. keskiarvoista näiden perinnöllisiin ”olemuksiin” päättelemisessä ole mitään tieteellistä. Kyse on hyvin oppikirjaesimerkkimäisestä pseudotieteestä, jossa tilastoilla ja geeni-puheella yritetään tuottaa vaikutelmaa tieteellisyydestä sinne, missä tiedettä ei vain ole, mutta alhaisia motiiveja, kuten oman edun tai ylemmyyden tavoittelua, sitäkin enemmän.

Koska mikään metodologialtaan kestävän tutkimuksen tukema teoria ei kerran anna syytä olettaa ”rodun” käsitteellä olevan tieteellisiä sovelluksia, koko ajatus on todettava epätieteelliseksi. Kun muutamat valtavirtatieteen ulkopuolella sooloilevat (tyypillisesti rasististen ideologisten tahojen rahoittamina, kuten Vanhanen, Richard Lynn, John Philippe Rushton, Arthur Jensen, muutamia mainitakseni) tutkijat esittävät rasistiselta vaikuttavia hypoteeseja, joita mikään varteenotettava tutkimus ei tue, ei heitä ole mitään tieteellistä syytä ottaa vakavissaan. Kyse ei ole salaliitosta, vaan siitä, että noiden rotuteoreetikoiden tutkimus ei millään tavalla täytä niitä standardeja, joita tieteen tulee täyttää.

Tämä olisi selvää myös Tammisalolle, jos hän olisi esimerkiksi vaivautunut lukemaan hänen viitteenäänkin mainitsemansa David Reichin kirjan. Tätä hän ei kuitenkaan ole ilmeisesti tehnyt, tai sitten jättää tahallaan asian mainitsematta. Yhtä kaikki, pidän Tammisalon avausta erityisesti tämän yksityiskohdan vuoksi hyvin outona, jopa häiritsevänä. Miksi Tammisalo yrittää rakentaa näkemykselleen kuvaa tieteellisestä katu-uskottavuudesta, mutta päätyy kuitenkin selvään ristiriitaan jopa omien lähteidensä kanssa?

Reich yksi maailman johtavista tilastollisen genetiikan tutkijoista, ja hän tutkii erityisesti muinaisjäänteistä löytyvää DNA:ta. Muinainen DNA ja tilastollinen genetiikka on hämmästyttävällä tavalla aivan viimeisten vuosien aikana paljastanut ihmislajin olevan kehitykseltään huomattavasti monimuotoisempi ja monimutkaisemman kehityshistorian tuotos kuin aiemmin on edes osattu kuvitella. Huomautan, että jo ennen tätä merkittävää tilastogenetiikan edistystä meillä oli ihan riittävä syy heittää ”rodun” käsite pseudotieteen romukoppaan, nyt siis tälle on entistä vahvemmat perusteet. Suosittelen Reichin kirjan lukemista kaikille, ja se kannattaa lukea myös loppuun asti.

Reichin kirja avaa ihmislajin monimuotoisuutta, joka myös Reichin mukaan tekee ”roduista” teoretisoimisen hänen tieteenalansa tiedon valossa kestämätöntä – kirjan viimeiset luvut itseasiassa käsittelevät täsmällisesti tilastogenetiikan ja sosiaalisen epätasa-arvon suhdetta argumentoiden, etteivät geeni selitä sosiaalista epätasa-arvoa. Filosofisesti katsoen Reichin argumentaatio ei ole ehkä ihan niin vahvaa, kuin se voisi olla, mutta perusajatus on selvä (ja itseasiassa tunnettu jo pitkään geneettisen tiedon valossa). Se on seuraava: Jos biologisia rotuja olisikin, ne olisivat hyvin pieniä, geneettisesti eristyneitä yhteisöjä, eivät suuria ulkoisten piirteiden (esim. ihonväri) yhdistämiä suurten maantieteellisten alueiden (mantereiden) yhdistämiä joukkoja. Perinteisen rotukuvitelman kriteereillä esimerkiksi Yhdysvaltojen Amishit, monet Intian kasteista, ja ehkäpä irlantilaiset olisivat ”rotu”, siis perinnöllisyyttä koskevan tiedon valossa. Mutta suuret maantieteelliset (Eurooppa, Afrikka, Aasia) ihmisryhmät eivät tätä ole. Suurten maantieteellisten joukkojen sisäinen variaatio, ja toisaalta suurten joukkojen väliset pienet erot tekevät vanhasta rotuajatuksesta yksiselitteisesti kestämättömän.

On syytä huomauttaa, että tilastollisia keskiarvojahan voi laskea mistä tahansa satunnaisestakin ryhmästä. Se, että joidenkin ryhmien keskiarvoissa on eroja, ei mitenkään oikeuta oletusta siitä, että nuo ryhmät olisivat jotenkin luonnollisesti toisistaan eroavia ”rotuja”. Erojen taustalla olevat syyt voivat olla mitä tahansa sosiaalisista tekijöistä ympäristöön, eivätkä siis välttämättä liity ryhmän perintötekijöihin lainkaan. Mutta juuri tällaista virhepäätelmää tilastollisista keskiarvoista ”rotueroihin” rotutieteilijät, ja nyt ilmeisesti Tammisalokin, yrittävät kuitenkin esittää pätevänä päättelynä.

Oikea kysymys, joka Tammisalon olisikin kannattanut kysyä ennen kuin lähti peräänkuuluttamaan keskustelua roduista, ei ole että ”saako” rotuja tutkia, vaan että ”kannattaako” niitä tutkia? Tieteen valossa vastaus on selvä, ei kannata. Ei ole mitään hyvää syytä käyttää rodun käsitettä, ja poikkeuksetta tuo epämääräinen, historialliseen epätasa-arvoon kiinteästi liittyvä käsite