KIRJAT

VAIN SUOMALAISEN ASIANTUNTIJAN ESIPUHE PUUTTUU

David Robson: Älykkyysloukku – Miksi teemme tyhmiä virheitä ja miten tehdä parempia päätöksiä. Suom. Kaisa Koskela. Tuuma-kustannus, 2020.

IRJOITIN taannoin (Skeptikko 3/2019) asiajutun ja kirja-arvostelun välimaastoon sijoittuvan artikkelin ”Paskapuhetta, disinformaatiota ja älykkäiden hurahtelua”, jossa käsittelin teosten ”Paskanjauhantabisnes” ja ”The Intelligence Trap” sisältöä. Kirjojen teemat menevät jonkin verran limittäin: ensimmäinen käsittelee organisatoriaalista typeryyttä ja yrityksissä (sekä yliopistoissa ja muissa organisaatioissa) rehottavaa paskanjauhantaa. Jälkimmäinen keskittyy yksilötasolle ja siihen, miksi älykkäät ihmiset tekevät typeriä asioita. Yksi syy älykkäiden ihmisten virheisiin ovat juurikin organisaation rakenteisiin ja kulttuuriin liittyvät ongelmat, paskanjauhanta mukaan lukien.

Artikkelin lopussa esitin toiveen, että koska ”The Intelligence Trap” on tasokas tietokirja, se saisi ilmestyä myös suomeksi. Nyt näin on tapahtunut: ”Älykkyysloukku” ilmestyi lokakuussa Tuumakustannuksen julkaisemana.

Kirjan suomennosta voi pitää onnistuneena: silmille ei hypi kökköanglismeja ja sanamuotojen hiomiseen on nähty vaivaa mekaanisen kääntämisen sijaan. Esimerkiksi ”A bullshit detection kit” on ”työkalupakki humpuukin huomaamiseen”.

Jossain kohdissa on tullut ilmeisesti kiire: ”Vuotava kaasu kasaantui konehuoneisiin ja syttyi lopulta tuleen heittäen sarjan tulipalloja, jotka repivät öljynporauslautan kappaleiksi.” Tulipallojen sarjan heittäminen ei ainakaan allekirjoittaneen suussa maistu sujuvalta suomelta. Alkuperäinen lause kuuluu ”As the escaping gas built up in the engine rooms, it eventually ignited, unleashing a series of fireballs that ripped through the rig.” Miten olisi vaikka: ”Lopulta konehuoneisiin kertynyt kaasu syttyi ja aiheutti sarjan räjähdyksiä, jotka repivät öljynporauslauttaa.” Pian tämän jälkeen puhutaan ”negatiivisen paineen testistä”, eikä alipainetestistä. Nämä ovat pieniä silmään pistäviä yksittäistapauksia, jotka särähtävät tekniikan alan ihmisen korvaan, mutta eivät varsinaisesti pilaa teosta.

Muutama termivirhe saa ajattelemaan, että teos olisi hyötynyt siitä, jos sen olisi oikolukenut joku sopiva tekniikan alan ammattilainen. Toisaalta kirjan lukeva psykologi saattaa toivoa, että suomennoksen olisi oikolukenut psykologi. Sama saattaa päteä aivotutkijaan, riskienhallinta-ammattilaiseen tai vaikkapa jalkapallovalmentajaan. Suomentaja ei voi hallita kaikkien alojen erikoistermejä. Pieni kielialueemme pitää ikävä kyllä huolen myös siitä, että tietokirjallisuudessa ei ole kertakaikkiaan varaa useammille laaduntarkastuskierroksille.

Kirjan riskienhallintaa koskevaa osuutta lukee aivan uudella mielenkiinnolla kevään koronakriisin jälkeen. Riskienhallintapäätöksenteon näkökulmasta koronakriisi poikkeaa jonkin verran perinteisistä suuronnettomuuksista: siinä missä Concorde-lentokoneiden rengasongelmat tai Toyotan kaasupoljinongelmat mahdollisine seurauksineen olivat tiedossa, koronaviruksen kanssa päättäjät joutuvat tekemään päätöksiä hyvin puutteellisen tiedon varassa. Vasta jälkikäteen nähdään, mikä strategia oli toimivin. Tämä ei tietenkään saa olla tekosyy laiminlyödä riskinhallintaprosessia, jossa otetaan huomioon myös se, että asiantuntijakin voi olla väärässä.

Suomennoksesta jää kaipaamaan oikeastaan vain suomalaisen asiantuntijan esipuhetta, joka tavanomaisesti löytyy laadukkaista käännöstietokirjoista. Nimekkään kirjoittajan esipuhe tuo teokselle uskottavuutta ja auttaa usein tuomaan mukaan kansallisen näkökulman, joka alkuperäisteoksesta puuttuu. Yksi tällainen olisi Estonian uppoaminen – joka muuten oli kuolonuhrien määrällä mitattuna Euroopan pahin rauhanajan merionnettomuus 1900-luvulla. (Tavoitin aikanaan kirjailijan LinkedInviestillä ja hän lupasi lisätä tämän esimerkin kirjansa seuraavaan painokseen. Suomennokseen se ei ehtinyt.)

Toinen puute on e-kirjan ja äänikirjan puute. Teoksessa on niin vähän kuvia ja taulukoita, että se toimisi hyvin äänikirjanakin. Englanninkielinen alkuperäisteos on tarjolla molempina.

kirjoittaja On Sähkötekniikan Ja Elektroniikan diplomi-insinööri Ja Työskentelee Ryhmä- ja Viestintäpäällikkönä Sähköalan standardointijärjestössä.