Tieto lisää hybristä?

voidaan korvata jollakin paljon täsmällisemmällä käsitteellä. Kuten Reich huomauttaa, tämäkään ei aina riitä, sillä jo pelkästään suurten väestöryhmien keskiarvoisista eroista puhuminen on joillekin liikaa, koska muistuttaa niin likeisesti rotupuhetta kaikkine epämiellyttävine implikaatioineen. Ottaen huomioon sen, kuinka hanakoita ihmiset ovat takertumaan omiin käsityksiinsä olemuksellisista rotueroista ja haluavat selittää sosiaalisia asioita niillä, tämä huoli näyttää hyvin perustellulta. Itseasiassa Tammisalo tuleekin näyttäneeksi toteen juuri sen, mitä Reich pitkällisesti valittelee: tilastollista genetiikkaa luetaan aivan liian helposti siten kuin se tukisi vanhoja, epätieteellisiä rotukäsityksiä, vaikka tämä on selvä ja lapsellinen virhe.

Kirjallisuus

Devitt, Michael. 2011. “Natural Kinds and Biological Realisms.” In Carving Nature at Its Joints, edited by Joseph Campbell, Michael O’Rourke, and Matthew H. Slater, 155–74. MIT Press.

Donovan, Brian M. 2015. “Putting Humanity Back into the Teaching of Human Biology.” Studies in History and Philosophy of Science Part C :Studies in History and Philosophy of Biological and Biomedical Sciences 52: 65–75.

Efstathiou, Sophia. 2012. “How Ordinary Race Concepts

Get to Be Usable in Biomedical Science: An Account of Founded Race Concepts.” Philosophy of Science 79 (5): 701–13.

Hacking, Ian. 2005. “Why Race Still Matters.” Daedalus 134 (1): 102–16.

Hardimon, Michael O. 2003. “The Ordinary Concept of Race.” The Journal of Philosophy 100 (9): 437–55. Lagerspetz, Eerik, and Sari Roman-Lagerspetz. 2017. “Rotuoppien juuret.” Teoksessa Rasismi ja filosofia, Jani Sinokki (toim.), 89–111. Turku: Eetos ry.

Reich, David. 2018. Who We Are and How We Got Here : Ancient DNA and the New Science of the Human Past. Oxford University Press.

Rosenberg, Noah A, Jonathan K Pritchard, James L Weber, Howard M Cann, Kenneth K Kidd, Lev A Zhivotovsky, and Marcus W Feldman. 2002. “Genetic Structure of Human Populations.” Science 298 (5602): 2381 – 2385.

Saini, Angela. 2019. Superior: The Return of Race Science: The Mad Science of Race and Its Fatal Return. Beacon Press.

Washington, Harriet A. 2019. A Terrible Thing to Waste - Environmental Racism and Its Assault on the American Mind. New York: Little, Brown Spark.

HISTORIAN PROFESSORI JUKKA KORPELA ojentaa meitä tietämättömiksi tuomitsemiaan Skeptikkolehdessä 3/2020. Hän rakentaa olkinuken olettamistaan käsityksistämme voidakseen repiä sen kappaleiksi: ”Olennaista on nähdä orjuuden moninaisuus ja ymmärtää, että orjuus on meille vierasta vain siksi, että meidän länsimainen ymmärryksemme laista ja ihmisoikeuksista ei sitä salli. Tämä järjestys ei kuitenkaan ole mikään universaali totuus, vaan vain yhden historian tuotos.”

Myönnän, etten tiennyt, että orja saattoi olla kreikaksi ”doulos” tai ”sklabos”, mutta jo pelkän kouluopetuksen perusteella olen tiennyt, että orjuudella on ollut erilaisia ilmenemismuotoja eri kulttuureissa eri aikoina. Ehkä professori Korpela ei sormeaan heristellessään muistanut, että länsimainen historia on tuottanut sellaisenkin käsitteen kuin ”relativismi”:

”Ei ole olemassa mitään universaaleja, absoluuttisia totuuksia, vaan totuus on aina jossain suhteessa johonkin viitekehykseen, kuten kieleen tai kulttuuriin.” (Wikipedia)

Olennaista on se, minkä johtopäätöksen tästä vedämme. Senkö, että meidän ei tarvitse välittää tuon taivaallista siitä, mitä maailmassa tapahtuu? Von oben -asenteen asemesta professori Korpela olisi voinut pohtia, miksi ja miten länsimainen ymmärrys on käsitykseensä päätynyt. Hollywoodin opastamanako?

Ihminen ei voi elää kuin yhden historiallisen jatkumon, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö hän tiedostaisi muita näkemyksiä ja mahdollisuuksia. Hybriksen vallassa elää hän, joka ei tätä tajua.

kirjoittaja On Tutkijatohtori Helsingin Yliopistossa. hän On Tutkinut Muun Muassa Rasismin Filosofiaa..

kirjoittaja On Eläkkeellä Oleva Kapellimestari Ja muusikko-lehden Päätoimittaja.