KIRJAT

TUTKIMUSTIETOA RAVINTOPUHEVIIDAKKOON

Pirjo Saarnia: Suuri ravintohuijaus. 25 ravintoväittämää, jotka eivät pidä paikkaansa. WSOY , 2020.

YÖ vähemmän kuin kulutat. Tämä on mielestäni paras laihdutusohje kaikenlaisten ihmedieettien sijaan. Tai oli. Ravitsemusterapeutti Pirjo Saarnian kirja ”Suuri ravintohuijaus” sai pohtimaan asiaa uudelleen.

”Ruokamäärän vähentäminen laihduttaa” on yksi ravintoväittämä, joka ei pidä Saarnian mukaan paikkaansa. Moni laihduttaja haksahtaa siihen, että pienentää ruokamäärän ja ateriakerrat niin vähäisiksi, että elimistö siirtyy säästöliekille. Tässä ”metabolisessa adaptaatiossa” elimistö sitten yrittää tottua uuteen tilanteeseen ja hidastaa aineenvaihduntaa.

Myöskään vähäkaloriset tuotteet eivät Saarnian mukaan ole läheskään aina paras tie onnistuneeseen painonhallintaan. ”Kalorimäärää tärkeämpiä tekijöitä ovat tuotteen runsaskuituisuus ja sopiva proteiinimäärä, jotka molemmat saavat aikaan kylläisyyden tunteen ja tasaisen verensokeritason”, Saarnia kirjoittaa.

Kevyttuotteet voivat hänen mukaansa olla ongelmallisia monella tapaa. ”Tutkimusten mukaan kuluttajat aliarvioivat tuotteiden sisältämät kalorimäärät ja sopivan annoskoon, kun he silmäilevät tuotteen merkintöjä luonnonmukaisuudesta, vähärasvaisuudesta, sokerittomuudesta tai täysjyväisyydestä.”

Täysin energiattomat light-tuotteet eivät tietenkään ketään lihota, mutta eivät myöskään edesauta painonhallintaa. Energiattomat makeutusaineet ovat erittäin makeita, ja runsas makeiden tuotteiden käyttö lisää ja ylläpitää makeanhimoa. Light-tuotteilla ei myöskään saada pidettyä verensokeria tasaisena, eli hyvin pian vähäkalorisen välipalan jälkeen tekee taas mieli jotain syötävää ja usein sen päälle makeaa herkkua.

”Runsas makeutusaineiden käyttö myös vääristää kehomme normaaleja nälkä- ja kylläisyyssignaaleja ja ohjaa meitä helposti vääränlaiseen ruokailurytmiin, josta on puolestaan haittaa painonhallinnalle.”

Saarnia painottaa, että laillistetut ravitsemusterapeutit kuten hän ovat opiskelleet yliopistossa viisi vuotta kokopäiväisesti – vain vuoden vähemmän kuin lääkärit, ja vieläpä hyvin paljon samoja aineita. Ravitsemusterapeutti on Valviran valvoma terveydenhuollon ammattihenkilö. Ravintoterapeutiksi, ravintoneuvojaksi, hyvinvointivalmentajaksi jne. voi taas kuka tahansa nimittää itsensä ilman minkäänlaista koulutusta.

Siksi tuntuu oudolta, että tutkitun tiedon nimeen vannova Saarnia kirjoittaa turvallisiksi todetuista makeutusaineista näin: ”Tutkimustuloksista huolimatta light-tuotteet saattavat aiheuttaa vaivoja niille, jotka ovat normaalia herkempiä keinotekoisille makeuttajille tai sokerialkoholeille, joita osa vähäkalorisista tuotteista sisältää.” Saarnian mukaan turvallisinta ja ”luonnollisinta” on pysytellä tavallisen sokerin parissa. Tähän ”luonnollisuuteenhan” vetoavat usein myös edellä mainitut ilman valvontaa toimivat oman onnensa ravintoasiantuntijat, vaikka luonnollisuus ei tarkoita mitään turvallista – ovathan kärpässienetkin luonnollisia.

Maamme tunnetuin ravintoguru Antti ”insuliiniresistenssi on kaikkien sairauksien syy” Heikkilä ei luultavasti Saarnian kirjasta pidä. Heikkilän markkinoima ketogeeninen ruokavalio synnyttää Saarnian mukaan suolistoomme tulehdusta lisäävää bakteerikantaa. Hän on käytännön ravitsemustyössä viime vuosina tavannut lukuisia ihmisiä, jotka ovat noudattaneet ketodieettiä ja todenneet sen nostaneen veren kolesteroliarvot pilviin.

Heikkilä on myös haukkunut ravitsemustieteilijöitä elintarviketeollisuuden lobbareiksi, jotka myrkyttävät lapsemme ravitsemussuosituksillaan, vaikka ongelma on pikemminkin se, että ihmiset eivät syö suositusten mukaan. Pirjo Saarnian kirja on Heikkilälle varmasti pettymys siksikin, että ravitsemusterapeutin huijauslistalle pääsee myös elintarviketeollisuus.

”Monia epäterveellisiä tuotteita myydään hyvin edulliseen hintaan, koska ihmisten halutaan kuluttavan niitä runsaasti,” Saarnia kirjoittaa. Hän vihjaa, että elintarviketeollisuus lihottaa ihmisiä tarkoituksella, sillä tukevoitunut henkilö tarvitsee koko ajan lisää syötävää ja juotavaa jaksaakseen toimia normaalisti. Pelkästään Suomessa on yli puoli miljoonaa ihmistä, joilla on vähintään 15 kiloa ylimääräistä painoa ihannepainoonsa verrattuna. ”Kun määrä käännetään kaloreiksi, tarkoittaa se, että Suomessa kulutetaan päivittäin noin 300 miljoonaa kilokaloria enemmän syötävää ja juotavaa verrattuna tilanteesen, jossa nämä puoli miljoonaa ihmistä olisivat normaalipainoisia.”