Yli 30 Vuotta Kysymyksiä

MINNE MENET, NUORI MIES?

KIRKON TUTKIMUSKESKUKSEN JULKAISU ”Uskonto arjessa ja juhlassa – Suomen evankelisluterilainen kirkko 2016-2019” on myös skeptikoille mielenkiintoista luettavaa. Kimmo Ketolan kirjoituksessa ”Uskonnolliset identiteetit ja uskomusmaailma moninaistuvat” analysoidaan suomalaisten käsityksiä uskonnollisista identiteeteistään sekä joukkoa perinteisiä ja vähemmän perinteisiä uskomuksia ja katsomuksia. Aihetta lähestytään Kirkon tutkimuskeskuksen toimesta kerättyjen ”Gallup Ecclesiastica” -aineistojen avulla. Niissä on esitetty joukko kysymyksiä, joiden avulla voidaan seikkaperäisemmin pureutua siihen, millä tavoin eri sukupolvien omaksumat identiteetit (uskovat, etsijät, kulttuurikristityt, uskonnottomat) ja uskomukset poikkeavat sisällöllisesti toisistaan.

Suomalaisten uskoa joihinkin uushenkisiin uskomuksin selvitettiin seuraavilla väitteillä: On olemas- sa näkymättömiä maailmoja tai olentoja, jotka vaikutta- vat meidän maailmassamme. Henkimeediot tai kanavoijat voivat välittää meille tietoa näkymättömästä maailmasta. Vaihtoehtoiset terapiat ja itsensä kehittämisen menetelmät voivat auttaa meitä eheytymään ihmisinä. Ihmiskunta on siirtymässä uuteen aikakauteen, jota leimaavat rakkaus, epäitsekkyys ja luovuus. Jokaisen ihmisen tulisi löytää oma tiensä omaan sisimpäänsä luottaen, vaikka tulisi torjutuksi yhteiskunnassa. Tulevaisuutta voi ennustaa.

Vastauksista ilmeni, että nämä usein erilaisiin uushenkisiin katsomuksiin kuuluvat uskomukset olivat uskovina ja etsijöinä itseään pitävien joukossa likipitäen yhtä yleisiä. Havainnot vahvistavat kuvaa, jonka mukaan sekä uskovan että etsijän identiteetit ovat jokseenkin samassa määrin sidoksissa katsomukseen, johon kuuluu ajatus näkymättömästä, yliluonnollisesta todellisuudesta. Sen sijaan ne eroavat lähinnä sen suhteen, missä määrin sitoudutaan erityisesti kristinuskolle ominaisiin opetuksiin ja vakaumuksiin.

Vastaavasti kulttuurikristityt ja uskonnottomat ovat hyvin samoissa lukemissa: molemmissa ryhmissä suhtaudutaan jokseenkin yhtä skeptisesti yliluonnollisiin uskomuksiin. Näitäkin ryhmiä erottaa toisistaan suhtautuminen kristinuskolle ominaisiin opetuksiin, joihin kulttuurikristityt suhtautuvat myönteisemmin.

On silti syytä panna merkille, että jopa neljäsosa uskonnottomiksi identifioituvista on vähintään osittain samaa mieltä väitteestä, että ”on olemassa näkymättömiä maailmoja tai olentoja, jotka vaikuttavat meidän maailmassamme”. Joka seitsemäs uskonnoton on vastaavasti samaa mieltä siitä, että ”henkimeediot tai kanavoijat voivat välittää meille tietoa näkymättömästä maailmasta”.

Nuoremmissa sukupolvissa kasvussa olevia identiteettejä ovat erityisesti uskonnottomat ja etsijät. Sen sijaan uskovan ja kulttuurikristityn identiteetit ovat vähentyneet nuoremmissa sukupolvissa. Siksi on mielenkiintoista katsoa, millä tavoin eri ikäryhmät ja sukupuolet eroavat toisistaan uushenkisten uskomusten kohdalla.

Usko meedioihin ja heidän suorittamaan kanavointiin fysikaalisen ja henkimaailman välillä ei ole millään tavalla sidoksissa kristilliseen elämänkatsomukseen, joten sen voidaan Ketolan mukaan ajatella kertovan yleisemminkin avoimuudesta vaihtoehtoisille, esoteerisille ja new age -henkisyyteen kuuluville uskomuksille. Siinä, missä yli 70-vuotiaista vain joka kymmenes uskoo kanavointiin, 15–29-vuotiaista ja 30–39-vuotiaista jo lähes joka neljäs ilmoittaa sellaiseen uskovansa.

Nuorimmassa, 15–29-vuotiaiden ikäryhmässä näkymättömiin maailmoihin ja olentoihin uskoi 42 prosenttia vastaajista, kun yli 70-vuotiaissa vastaava luku oli 34 prosenttia. 15–29-vuotiaista vaihtoehtoisiin terapioihin uskoi puolet, ja 70–79-vuotiaista 38 prosenttia. Uuteen aikakauteen siirtymistä koskevan uskomuksen kohdalla vastaavat luvut ovat 23 ja 15 prosenttia, ja ennustamisen kohdalla 19 ja 8 prosenttia.

Ketola näkee, että vaihtoehtoiset ja uushenkiset uskomukset ovat yleistymässä erityisesti nuorimmissa, 1980–90-luvuilla syntyneiden sukupolvissa. Huomionarvoista on nimenomaan nuorten miesten keskuudessa näkyvä piikki vastaanottavaisuudessa näille vaihtoehtoisille uskomuksille.

Tämä on Skepsiksenkin hyvä huomata. Yhdistyksen tärkein tehtävä on aina ollut nuorten valistaminen. Jo Skepsiksen perustajajäsen Nils Mustelin sanoi aikoinaan: ”Uskomuksiin tarttuneet ovat menetettyä viljaa.” Vaikka usko yliluonnolliseen vähenee Suomessa vuosi vuodelta, meillä skeptikoilla riittää kyllä sarkaa.

Oravisto Janne