Skepsiksen tulevaisuus

PAULI OHUKAINEN kirjoitti ansiokkaasti Skepsiksen tulevaisuuskuvasta artikkelissaan ”Quo vadis, Skepsis?” lehdessä 4/2022. Näen hänen kokemansa muutoksen olevan useiden tekijöiden yhteisvaikutus ja onkin sääli ettemme kyenneet löytämään tapoja kehittää toimintaamme yhdessä.

Olen vuosien varrella nähnyt useiden aikaisemmin aktiivisten yhdistysten toiminnan hiipumisen ja lopulta sammumisen. Vaikka Suomi onkin ollut yhdistystoiminnan luvattu maa, uusien rekisteröityjen yhdistysten määrä on laskenut jo useamman vuoden ajan. Skepsiksen jäsenmäärä on edelleen kehittynyt kohtuullisesti, mutta uusia aktiiveja ei juurikaan tunnu ilmaantuvan. Yhdistys on sen jäsenet, jotka tekevät asioita yhdessä, ja hallituksen olisi tarkoitus olla se koordinoiva, ei ainoa toimeenpaneva taho.

Sosiaalinen media on ollut viime vuodet voimakkaassa nousussa, muttei suinkaan pelkästään positiivisessa valossa. Sosiaalisen median algoritmien suunnittelu korostaa ”engagementiä”, jolloin tavattoman kiistanalaiset väitteet saavat suhteetonta näkyvyyttä. Yhtäältä tämä saattaisi olla Skepsikselle mainio toimintarako, toisaalta juuri samat sosiaaliset mediat yrittävät ihan oikeasti olla se ainoa asia ihmisten elämässä siten, että yhteiskunnallinen osallistuminen todellakin supistuu ”like”-napiksi.

Maailma ei muutu vain nappia klikkaamalla. Osaa uusmedioista ei ole lainkaan suunniteltu tiedonvälitykseen, vaan selkeästi yksinomaan viihteeksi. Myönnän, ettei minusta taida olla tanssimaan Tik Tokiin, mutta blogityyppiset toiminnot ovat sielläkin olleet menestyksiä.

Yhdistyksen maine ja tunnettuus on vaikea aihe, koska varsin pienetkin asiat voivat heiluttaa ihmisten mielikuvia. Vaikeat ja kontroversiaalit poliittis-yhteiskunnalliset aiheet ovat korostuneet Skepsiksen toimintakentässä, osin juuri edellä mainitun sosiaalisten medioiden kaikukammion myötä.

Aikaisemmin tukenamme ollut Tieteellisten seurain valtuuskunta on viime vuosina varsin voimakkaasti muuttanut toimintakulttuuriaan. Vanha tuttu Tieteiden talo on remontin myötä muuttanut tilojensa saatavuutta meille vaikeampaan suuntaan, eikä meillä esimerkiksi ole siellä enää käytettävissä säilytystilaa. Toisaalta Helsingin luentojen järjestäminen vaikkapa keskustakirjasto Oodissa voisi tuoda toimintamme paremmin yleisön näkyviin.

Maailmanlaajuinen koronatilanne rauhoittunee taas kevään edetessä ja rokotukset vähentävät vakavan tautimuodon esiintymistä. Tautiin kuitenkin edelleen kuolee ihmisiä, yleensä vanhemmasta päästä. Kuten Pauli totesi, poliittiset päättäjät ovat päättäneet, että pandemia on ohi, mutta kirjoittaessani tätä THL raportoi, että edellisen viikon aikana on koronaan kuollut 58 ihmistä.

Myös henkilökohtainen työni ATK-turvallisuuden parissa on ajan kanssa muuttunut, eikä suinkaan helpompaan suuntaan. Kansainvälinen poliittinen tilanne on korostanut tietoturvan tarvetta ja on pakottanut minua panostamaan työhöni enemmän, jolloin väistämättä muulle toiminnalle jää vähemmän jaksamista.

Kun yhdistyksen toiminta on vähitellen supistunut lehdeksemme (jonka ansiokkaasta toimittamisesta haluan tässä erikseen kiittää päätoimittajaamme Risto K. Järvistä) sekä hallituksen toteuttamiksi luennoiksi, pienetkin poikkeamat ihmisten jaksamisessa väistämättä näkyvät. Hallitus ei voi toimia yksin. Haluatteko yhdistyksen jatkavan toimintaansa, vai sammuttaako todellakin viimeinen lähtijä valot? Osallistukaa, tarjotkaa työpanostanne ja ideoitanne.

Florian Lisi / Pexels