Onko aika ajanut perinteisen yhdistystoiminnan ohi?

LUIN KAHDESTI LÄPI Pauli Ohukaisen haastattelun ”Quo vadis, Skepsis?” (Skeptikko 4/2022), jossa oli paljon hyviä ajatuksia niin maailmanmenosta kuin Skepsis ry:n kehittämisestä. Ohukaisen haastattelun pohjalta voisi järjestää keskustelutilaisuuden, mutta kommentoin asiaa näin aluksi tällä vastauskirjoituksellani.

Pyrin kirjoituksessani käsittelemään muutamaa keskeistä teemaa. Ne ovat: • kuten Ohukaisen haastattelusta käy ilmi, skeptikkoaktivismi onnistuu keneltä tahansa aktiiviselta ja älykkäältä ihmiseltä ilman yhdistystäkin, kiitos modernin viestintätekniikan • yhdistystoiminnan näivettyminen ei ole vain

Skepsiksen ongelma.

On selvää, että Skepsiksen ”pelastaminen” vaatii paljon työtä. Mitä tunnetumpi ja parempimaineisempi yhdistys on, sitä helpompi on löytää tekijöitä.

SKEPSIS RY EI OLE YKSIN

SKEPSIS RY:N ongelmien välitön syy haastattelun ja ihan omien arkihavaintojeni perusteella on aktiivisten tekijäihmisten pieni määrä. En ole sellainen itsekään: olen kirjoittanut Skeptikkoon 1-2 juttua vuodessa ja osallistunut yhteen järjestön tapahtumaan koko jäsenyysaikanani (joka alkoi muistaakseni 2013).

Yhdistystoimintaan on nykyään vaikea saada ihmisiä innostumaan. Kyseessä ei siis ole vain Skepsis ry:n ongelma. Vastaavanlaisen ongelman kanssa painivat tai ovat painineet ainakin Tutkamieskilta ry, Elektroniikkainsinöörien seura, Sähköinsinöörit – SIL ry (entinen Sähköinsinööriliitto ry) ja Suomen Autoteknillinen Liitto alayhdistyksineen. Keski-ikä on korkea eikä eroavien (ja kuolevien) seniorien tilalle liity nuoria. Muutaman vuosikymmenen päästä ollaan ”viimeinen sammuttaa valot” -tilanteessa, jos trendi ei käänny.

Koska yhdistysten tilinpäätöstiedot eivät ole julkisia samalla tavalla kuin vaikkapa osakeyhtiöiden (julkisesta sektorista puhumattakaan), kattavaa tilastoa yhdistystoiminnan näivettymisestä ei ole saatavilla. Lyhyt googlailu hakusanoilla ”yhdistykset eivät kiinnosta” tai ”järjestötoiminta ei kiinnosta” tuottaa useammankin ongelmaa käsittelevän kirjoituksen.

Myös laadukasta Skrolli-tietokonekulttuurilehteä julkaisevalla Skrolli ry:llä on vastaavia ongelmia: vaikka lehden paksuus on vuosikymmenen historian aikana jopa kasvanut, tekijöistä on pulaa ja heillä on jaksamisongelmia.

Tällainen tilanne ei ole kestävä, koska sopivaan paikkaan osuva kriisi (kuten parin keskeisen avainhenkilön lähtö) voi tappaa koko lehden – kuten korona tappoi Skepsiksen fyysisen toiminnan (yleisöluennot ja messuille osallistumisen).

Toisaalta poikkeuksiakin on: esimerkiksi Marttaliitto on onnistunut 2010-luvulla jopa kasvattamaan jäsenmääräänsä. Toki tämäkin on suhteellista: jäsenmäärä on kivunnut vuoden 2007 vajaasta 40 000 jäsenestä sen parem- 1 malle puolelle, mutta 1960-luvun yli 90 000 jäseneen on vielä matkaa. Ja tuorein tilinpäätös osoittaa taas jäsenkatoa.

Laajempi yhteiskunnallinen analyysi ei tähän juttuun mahdu, enkä ole paras asiantuntija (tai asiantuntija ollenkaan) sitä tekemään, mutta selvää on, että kilpailu ihmisten vapaa-ajasta on kovempaa kuin esimerkiksi 1990-luvulla. Myös työelämän tahti on kiristynyt: Skeptikkolehteen kirjoittaminen, kun oli ”tylsää töissä”, ei ole enää mahdollista ainakaan yhtä monelle ja yhtä helposti kuin vielä toissa vuosikymmenellä. Myös huono taloudellinen tilanne voi vaikuttaa: muutaman kympin jäsenmaksu on helppo jättää maksamatta perintätoimistoja pelkäämättä, jos esimerkiksi työttömyys yllättää.

SKEPSIS RY:N BRÄNDISTÄ JA SOMESTA

INTERNET, sosiaalinen media ja mobiililaitteet haukkaavat vapaa-ajasta suuremman osan kuin viime vuosituhannella, hyötyineen ja haittoineen. Ennen internetaikaa järjestö printtilehtineen oli erittäin tärkeä kanava saada tietoa oman alan tai kiinnostuksen kohteen kehityksestä ja kuulumisista. Nykyään sama onnistuu työmatkabussissa puhelinta selaamalla. Jokainen voi julkaista kirjoituksia (ja kuvia ja videoita) suoraan ilman välikäsiä, kuten Ohukainen on ansiokkaasti tehnytkin.

Perinteisellä lehdellä on edelleen paikkansa: säännöllisyys ja tekstien toimittaminen ovat asioita, jotka itsejulkaisemisessa helposti jäävät lapsipuolen asemaan. Mutta lehdenkin pitäisi seurata aikaansa: vaikka hitaasti tehtävällä journalismilla on paikkansa, monen huuhaa-ilmiön alasampumiseen neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti on auttamattoman hidas työkalu. Myöskin ”pdf verkossa” on somejakojen kannalta suorastaan kammottava formaatti.

Somejaoista puheen ollen, Ohukaisen mainitsemista ongelmista yhdistyksen omien somekanavien puute on selvä. Aktiivinen somekanavan pyörittäminen on aikaavievää, ja siitä tuleva palkinto on seuraajamäärän nousu, jolloin aikaa palaa vielä enemmän sekä yksityisviestien että yleisökommenttien muodossa. Olen kaksi kertaa poistanut sekä oman Facebook-tilini että Twitter-tilini tämän takia.

Sometilien pyörittäminen yhdistyksen nimissä toisi useita etuja: esimerkiksi Ohukaisen mainitsema vihapalaute on helpompi käsitellä, kun se kohdistuu kasvottomaan yhdistystiliin, ei yksityishenkilöön. Yhdistyksen somekanavan ylläpidon työkuormaa on myös helppo hajauttaa useammalle henkilölle, jolloin kuormitus ei kasva liian suureksi.

Somekanavia pitää myös moderoida. Ohukainen kommentoi huomanneensa jo vuosia sitten, kuinka Skepsiksen julkisivu koostui käytännössä yhdistyksen nimeä kantavasta Facebook-ryhmästä: ”ryhmä oli kaikille avoin, ja keskustelun taso sen mukainen.” Tästä on seurannut yhdistykselle mainehaittaa. Itsekin muistan 2010-luvun puolivälissä vastanneeni useammankin kerran ”miten voit olla sen porukan kanssa tekemisissä” -kysymykseen, ja tarkempi kysely paljasti, että Skepsis ry:n sijasta ”sillä porukalla” viitattiin yhdistyksen nimeä kantavaan Facebook-ryhmään.

Löyhää moderointilinjaa voi perustella sananvapaudella, mutta foorumeita, jonne voi kirjoittaa vapaasti mitä sylki suuhun tuo, on jo niin paljon, että perustelu ei ole kestävä: täysin tai lähes täysin vapaa kirjoittaminen johtaa heikkoon signaali-kohinasuhteeseen, ei punnittujen puheenvuorojen esittämiseen.

Skepsiksellä on myös verkkofoorumi osoitteessa keskustelu.skepsis.fi, joka on lähinnä muutaman aktiivisen henkilön kirjoittelufoorumi, eikä keskustelujen sisältö pahemmin liity Skepsis ry:lle tärkeisiin asioihin.

Facebook-ryhmän lisäksi Skepsis ry:llä on Facebooksivu, jossa on tiedotettu uusista lehdistä ja tapahtumista. Sivu on ollut varsin epäaktiivinen viime aikoina ja sen elvyttäminen on helpompaa kuin kokonaan uuden somekanavan perustaminen. Jos (ja kun) jostain pitää aloittaa ja resurssit ovat pienet, tästä pääsee helpoiten liikkeelle.

Perimmäinen syy some-epäaktiivisuudelle lienee tekijöiden puute: Skeptikko-lehden takakannessa on etsitty somettajaa jo pitkään.

MIHIN YHDISTYKSIÄ TARVITAAN?

YHDISTYS on ennen kaikkea taloudellinen ja juridinen työkalu: yhdistyksen nimissä on helpompi vuokrata tiloja ja järjestää tapahtumia kuin sekalaisen kaveriporukan nimissä. Sama koskee vaikkapa jäsenlehden julkaisemista. Yhdistyksellä on myös brändiarvonsa: vaikka henkilöt vaihtuvat, arvostetun yhdistyksen nimi pysyy. Tämä arvostus pitäisi nyt hankkia takaisin systemaattisella ja suunnitellulla työllä.

Juuri laadukkaissa luentotilaisuuksissa näkisinkin Skepsis ry:n tulevaisuuden yhden kivijalan. Korona löi pahasti näpeille eikä säännöllisten yleisötilaisuuksien elvyttäminen ole helppo homma, mutta mielestäni Skepsiksen kaltaisen yhdistyksen olemassaoloperusta voi nojata kahteen perusasiaan: laadukkaan jäsenlehden (ja somesisältöjen) julkaisemiseen ja tapahtumien järjestämiseen.

Ohukaisen ehdottama faktantarkistuspalvelu on myös ajatuksena erinomainen. Snopesin Suomi-versiota kun ei ole olemassa ja sellaiselle on selvä tarve. Palvelu pitäisi myös toteuttaa erinomaisesti. Teknisen infran pitää olla helppo käyttää niin lukijoille kuin faktantarkistajillekin. Palvelun pitää myös näyttää uskottavalta, ei riitä että sisältö tehdään kunnolla.

Hyvä puoli on, että kilpailua on vähän: Ohukaisen mainitsema Faktabaari tekee hyvää työtä, mutta pienellä volyymillä ja hitaalla vasteajalla. Antidootti samoin, mutta se on keskittynyt terveyshuuhaaseen.

Faktantarkistuspalvelu voisi julkaista niin nopean toiminnan kuin hitaammin tehtyjä perusteellisia artikkeleita. Esimerkiksi somessa leviävä tarina väitetystä rikoksesta on usein helppo ampua alas soittamalla poliisin viestintään, etenkin jos tarinan levittäjä väittää tehneensä rikosilmoituksen eikä ole niin tehnyt. Riittävästi julkisuutta saavat tapaukset päätyvät Ylen ja HS:n haaviin, mutta kysyntää olisi myös ”vähäpätöisempien” tapausten tutkimiselle sekä urbaaneja legendoja selvittäville artikkeleille.

Onko joku hypännyt kymmenestä metristä ”makoplätsin” niin, että suolet levisivät (tuskin) tai virtsannut Suomessa rautateiden ajolangoille ja kuollut sähköiskuun

2 (ei ole ). Myös ”ilmiselvän huuhaan” tutkimisesta saa ajattelua kehittävää somesisältöä.

Faktantarkistuspalvelu voisi toimia Skeptikko-lehden alla: esimerkiksi viranomaisille on luontevampaa soittaa lehden nimissä kuin yksittäisenä bloggaajana. Itse tarkistustyö on mahdollista tehdä vapaaehtoistyönä, mutta kunnollinen julkaisualusta maksaa. Lisäksi lanseeraaminen on syytä tehdä näyttävästi, esimerkiksi kirjoittamalla valmiiksi useita kiinnostavia Snopes-henkisiä artikkeleita suomihuuhaasta. Keksin jo heti yhden aiheenkin: ”sähkölaskua pienentävistä” humpuukivehkeistä on kirjoitettu maailmalla ja olen antanut aiheesta kaksi haastatteluakin, mutta kunnollinen suomenkielinen artikkeli, jossa tämmöinen vehje avataan ja avataan kunnolla perusteoriaa, loistaa poissaolollaan. Konkretia kiinnostaa aina lukijoita.

MITEN SKEPSIS RY:LLÄ MUUTEN MENEE?

NÄIN LEHTEEN puolisäännöllisesti kirjoittavana rivijäsenenä kaipaisin enemmän tietoa siitä, miten juridisella otuksella nimeltä Skepsis ry menee. Paljonko on esimerkiksi jäseniä, ja kuinka jäsenmäärä on elänyt vuosien saatossa? En epäile hetkeäkään, ettenkö saisi näitä tietoja sähköpostilla hallitukselta (tai vaivautumalla yhdistyksen kevät- tai syyskokoukseen), mutta edes jonkinlainen tiivistelmä kokouksen päätöksistä ja yhdistyksen jäsenmäärästä ja taloustiedoista olisi mukava olla julkaistuna jäsenlehdessä. Tieto joka pitää erikseen pyytää ei ole yhtä avointa kuin tieto jonka löytää sekunneissa internetistä.

Kokouskutsut kyllä tulevat sähköpostiin, mutta kokouksen päätöksistäkin olisi syytä tiedottaa jäsenille. Perinteinen sähköpostilista tai uutiskirje ei ole somemaailmassakaan vanhentunut tapa tiedottaa asioista.

Yhdistyksen taloustilanne on siitäkin tärkeä tieto, että se asettaa reunaehtoja järjestettävälle toiminnalle. Mitä voidaan ostaa valmiina, mitä pitää tehdä itse vapaaehtoistyönä, mille pitää hankkia sponsori?

1 http://www.marttaperinne.fi/aikajana/1960/index.html 2 https://web.archive.org/web/20170629105012/http://jarkilehti.fi/2014/09/sahkotapaturma-jota-ei-tapahtunut/ – Lisäksi suihku pisaroituu niin paljon että tämä ei ole edes teknisesti mahdollista. Tämän demonstroiminen esimerkiksi stroboskooppivideolla voisi olla Skepsiksen somesisältöä sekin.

kirjoittaja On Skepsiksen Ja 16 Muun Yhdistyksen jäsen Sekä Sähköinsinöörit – Sil Ry:n Ja Helsingin autoteknillisen Yhdistyksen Puheenjohtaja.