KIRJAT

KUMMIA TAPAUKSIA KESKIAJALTA 2000-LUVUN KYNNYKSELLE

Vesa Sisättö: Huuhaa-Suomen historia. SKS, 2022.

INULLE on kehittynyt ironinen tapa: aina tietokirjan käsiini saadessani katson lähdeluettelosta, löytyykö sieltä minun tai jonkun muun Skepsis-hahmon nimeä. Yleensä ei löydy. Huuhaa- Suomen historia tekee poikkeuksen. Viljaympyröiden kohdassa mainitaan artikkelini ”Humanoidia tapaamassa” (Skeptikko 1/2000). Se on julkaistu ensimmäisessä lehdessä, jossa toimin päätoimittajana. Samassa kohdassa on myös Jukka Häkkisen artikkeli ”Ympäristötaidetta Sipoossa” (Skeptikko 3/1998) ja Göran Törnwallin ”Skeptikot puhuvat palturia vuoden 1998 viljaympyröistä” (Skeptikko 2/2000). Viime tinkaan meni kirjaan pääsy, sillä Sisättö on rajannut historiansa päättymään ajallisesti vuoteen 2000.

Sisätön teos kuuluu ehdottomasti jokaisen paatuneen skeptikon kirjahyllyyn. Kirja alkaa Ruotsin vallan ajasta 1150-1809, jolloin Suomessa mm. vaikutti ammattinoitia, joilta saattoi tilata vaikkapa murhan. 1600-luvun alkupuolella eräs tunnettu noita oli jo nimeltäänkin vakuuttava Erkki Juhonpoika Puujumala. 1600-luvun puolivälin tienoilla Turun akatemian oppineita syytettiin magian harjoittamisesta, vaikka kiinnostus saattoi olla puhtaasti akateemista ja liittyä yleiseen luonnonfilosofiaan perehtymiseen.

Autonomian aikaa 1809-1917 Suomessa ja maailmalla leimasi voimakas tieteellinen ja tekninen kehitys, mikä vaikutti myös huuhaassa. Yliluonnollisina perinteisesti pidettyjä ilmiöitä haluttiin tutkia tieteellisesti, mikä johti parapsykologian syntyyn. ”Voidaan jopa ajatella huuhaan syntyneen vasta 1800-luvulla, sillä empiirisen tieteen ansiosta ihmisillä oli nyt työkaluja, joilla tosiasioihin perustuva tieto voitiin erottaa rajatiedosta ainakin jossain määrin.”

Nuori Suomi 1917-1944-luvussa esitellään mm. Helsingin Tattarisuon tapaus, jossa vesilähteestä löytyi vuonna 1931 ihmiskäsiä ja -jalkoja, sormia ja irtopää. Syylliseksi paljastui mustaa magiaa harrastanut viiden hengen joukkio, joka oli koettanut saada menestystä elämäänsä taikuudella, jota olivat tehneet Malmin hautausmaalta varastetuilta ruumiinkappaleilla.

Sotien aikana koettiin runsaasti yliluonnollisia tapahtumia, joiden syntyyn epäilemättä vaikutti stressi, väsymys ja poikkeuksellinen tilanne. Yksi talvisodan yliluonnollinen kokemus ylitti uutiskynnyksen sekä Suomessa että maailmalla. Reutersin uutisen mukaan 600 sotilasta oli nähnyt Laatokan koillispuolella taivaalle ilmestyvän valtavan valkoisen enkelin. Skeptisen rintamamiehen mielestä näky muodostui räjähdyspilveen osuneista tykistön suuliekkien valoista.

Jälleenrakennuksen ja kehityksen vuosikymmeninä 1945-1968 huuhaa-aiheiden käsittelyssä näkyi sekä skeptisyys että usko siihen, että tiede voisi piankin todistaa monet yliluonnolliset ilmiöt todellisiksi. Jälkimmäistä linjaa edustivat radion ja television telepatiakokeet. Maankuulu ennustaja Aino Kassinen näki mm., että maapallo saisi uuden auringon ennen vuotta 2000 ja tapahtuman myötä ihmiset alkaisivat elää 200-vuotiaiksi.

1900-luvun kolme viimeistä vuosikymmentä olivat kiivaan kehityksen aikaa. Tieteen kehitys näkyi myös huuhaassa. Tieteenkaltaisesta huuhaasta esimerkkinä ovat mm. biorytmit, kirliankuvaus ja maasäteily. Ufoja kuvattiin infrapunakameroilla ja telepatiaa tutkittiin myös laboratorio-olosuhteissa. ”Tiede ja tekniikka ovat niin voimakkaita asioita meidän ajassamme, että huuhaa haluaa lainata siltä uskottavuutta aina kun mahdollista.”

1990-luku oli rajatiedon kannalta lokeroitumisen aikaa. Julkisuudessa näkyi edelleen kaikenlaista kummaa, mutta rajatieto alkoi asettua entistä selvemmin omaksi alueekseen, jolla ei ollut enää automaattista pääsyä valtajulkisuuteen. ”Oman panoksensa tähän kehitykseen antoi vuonna 1987 perustettu Skepsis ry, joka pyrki edistämään kriittistä ajattelua sekä tieteeseen ja järkeen perustuvaa maailmankuvaa.”

Elokuussa 1998 Sipoon Myyraksen pelloille ilmestyi suuri viljaympyräkuvio, joka pääsi Ilta-Sanomien kanteenkin. Kaksi vuotta myöhemmin Skeptikossa julkaistiin haastattelu nimettömänä esiintyvästä henkilöstä, joka sanoi olevansa kuvion tekijä. Tämä on alussa mainittu ”Humanoidia tapaamassa” -artikkeli, jossa haastattelin miestä, joka kertoi tehneensä kuviot kahden kaverinsa kanssa käyttäen apuna lautaa ja narua.

”Peltokuviot ovatkin eri näkökulmien hieno symbioosi. Skeptikko voi olla tyytyväinen, kun on todistettu, että ihmiset tekevät kuviot. Taiteilija saa toteuttaa itseään kiinnostuneelle yleisölle, ja rajatiedon ihmiset saavat mystisiä symboleja tulkittavakseen”, Sisättö kirjoittaa.